Lue keskustelun säännöt.
Ahmintahäiriö on helvetistä
20.01.2017 |
En toivoisi tätä kellekään ihmiselle. Ulkoa näytän tietysti vain laiskalta pullerolta, mutta suurin osa ihmisistä ei tajua, että tämän kanssa joka päivä on yhtä kamppailua.
Kommentit (18)
Kysymyksiä
Yritätkö laihduttaa ahmimisen vastapainoksi tiukilla dieeteillä tai yritätkö elää miinuskaloreilla? Oletko laihduttanut viimeaikoina?
Syötkö monipuolisesti, voisiko sinulla olla jonkinlaista puutostilaa jostain ravintoaineesta? Syötkö proteiinia ja rasvaa ja hiilihydraattia, kaikkia tarpeeksi?
Käytätkö kevyttuotteita? Käytätkö aspartaamia?
Oletko yrittänyt syödä esim. 5 kertaa päivässä säännöllisesti niin että verensokeri ei tipahda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä
Yritätkö laihduttaa ahmimisen vastapainoksi tiukilla dieeteillä tai yritätkö elää miinuskaloreilla? Oletko laihduttanut viimeaikoina?
Syötkö monipuolisesti, voisiko sinulla olla jonkinlaista puutostilaa jostain ravintoaineesta? Syötkö proteiinia ja rasvaa ja hiilihydraattia, kaikkia tarpeeksi?
Käytätkö kevyttuotteita? Käytätkö aspartaamia?
Oletko yrittänyt syödä esim. 5 kertaa päivässä säännöllisesti niin että verensokeri ei tipahda?
Välillä paastoan tai syön vain hyvin vähän, erityisesti ennen jotain tärkeitä tapahtumia. Ennen kuin ahmintahäiriö "puhkesi" kunnolla, laihdutin 26 kiloa vuoden aikana, noista 11 kiloa viimeisen 9 viikon aikana.
Joinain päivinä syön monipuolisesti, silloin kun pystyn hallitsemaan tilannetta paremmin. Yleensä välttelen kuitenkin hiilihydraatteja, koska ne ovat päässäni sellainen "paha". Ongelmana on se, että pelkään kaiken syömisen johtavan ahmintaan ja toisaalta en edes ansaitse mitään normaalia ruokaa, koska olen läski. Voi hyvin olla puutostilaa, koska minulla on myös fyysinen sairaus, joka saattaa heikentää tiettyjen aineiden imeytymistä.
Maitotuotteet ovat yleensä kevytversioita, aspartaamia on light-limussa, jota juon ehkä kerran viikossa.
Kamppailetko myös kaupassa ettet ostaisi sipsiä, keksejä yms helppoja kaloreita? Mikset osta vaikka vaan vihanneksia.
-itsekin syömishäiriön sairastanut
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä
Yritätkö laihduttaa ahmimisen vastapainoksi tiukilla dieeteillä tai yritätkö elää miinuskaloreilla? Oletko laihduttanut viimeaikoina?
Syötkö monipuolisesti, voisiko sinulla olla jonkinlaista puutostilaa jostain ravintoaineesta? Syötkö proteiinia ja rasvaa ja hiilihydraattia, kaikkia tarpeeksi?
Käytätkö kevyttuotteita? Käytätkö aspartaamia?
Oletko yrittänyt syödä esim. 5 kertaa päivässä säännöllisesti niin että verensokeri ei tipahda?
Ja olen yrittänyt syödä säännöllisesti, mutta himo ahmia ei ole aina fyysinen, vaan henkinen. Nälän säätely ei myöskään oikein toimi paastojen ja ahminnan takia, eli säännöllisesti syömällä täytyy syödä, vaikka ei olisi nälkä, tästä en oikein pidä.
Onko sinulla BED?
Itselläni on, hoitona lääkitys ja psykoterapia.
Nyt pudotan painoa lääkärin ohjein ja valvonnassa.
Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamppailetko myös kaupassa ettet ostaisi sipsiä, keksejä yms helppoja kaloreita? Mikset osta vaikka vaan vihanneksia.
-itsekin syömishäiriön sairastanut
Tottakai kamppailen :) Olen monesti sanonut, että olisi helpompaa vain olla syömättä kokonaan, kuin syödä normaalisti. En aina ostakaan mitään epäterveellistä, mutta vihanneksien ahmimisesta ei saa samanlaista tyydytystä, joten ahdistus jää vellomaan. Olen kyllä ahminut joskus myös kerralla jotain 300g kanaa ja 500->g uunivihanneksiakin, kun ei muuta ollut, ja ajattelin nimenomaan, että parempi niitä kuin jotakin muuta.
Joo ja epäreiluinta ja ärsyttävintä on se, et sitä ei pidetä oikeena sairautena vaan mielen heikkoutena. Anorektikolle ku sanot, et no koita nyt vaan syödä niin saat tuhat kiloo skeidaa niskaas, ku eihän se pikkukeiju VOI kun hän on sairas raukka ja häntä pitää paapoa. Ahmismishäiriöiselle sen sijaan voi sanoa, että älä viitti syödä nii paljon ku lihot. Puputa vähän porkkanaa ja syö säännöllisesti, kyl se siitä. Ja kyllä, olen katkera. Miksei mulla ole itsekuria olla syömättä vaan ja kuihtua pikkuruiseksi.
T. Bulimiasta toipuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla BED?
Itselläni on, hoitona lääkitys ja psykoterapia.
Nyt pudotan painoa lääkärin ohjein ja valvonnassa.
Voimia
Ei ole diagnosoitu, koska en ole uskaltanut puhua lääkärille, mutta tunnusmerkistö kyllä täyttyy, joten... Itse luen tällä hetkellä irti ahminnasta -itsehoito-opasta ja odottelen, että pääsisin jossain vaiheessa psykoterapiaan.
Kirjoitat, että "säännöllisesti syömällä täytyy syödä, vaikka ei olisi nälkä, tästä en oikein pidä.". Pidätkö sitten ahmimishäiriöstäsi? Kumpikohan olisi vähemmän epämiellyttävää, säännöllinen syöminen vai ahmimishäiriö? Sitä paitsi nälän tunteminen normalisoituu ja vakioituu säännöllisen syömisen myötä! Tämä tietysti vaatii aikaa, todennäköisesti 0,5-1 vuotta. Mutta se on pieni (ajallinen) hinta siitä, ettei sinun tarvitse sairastaa ahmimishäiriötä loppuelämääsi.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Bulimia Help -metodiin, www.bulimiahelp.org. Vaikka et teknisesti bulimiasta kärsikään, niin ohjeet soveltuvat myös ahmijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ja epäreiluinta ja ärsyttävintä on se, et sitä ei pidetä oikeena sairautena vaan mielen heikkoutena. Anorektikolle ku sanot, et no koita nyt vaan syödä niin saat tuhat kiloo skeidaa niskaas, ku eihän se pikkukeiju VOI kun hän on sairas raukka ja häntä pitää paapoa. Ahmismishäiriöiselle sen sijaan voi sanoa, että älä viitti syödä nii paljon ku lihot. Puputa vähän porkkanaa ja syö säännöllisesti, kyl se siitä. Ja kyllä, olen katkera. Miksei mulla ole itsekuria olla syömättä vaan ja kuihtua pikkuruiseksi.
T. Bulimiasta toipuva
Ymmärrän katkeruutesi. Minullakin on paljon tekijöitä, jotka johtivat sairastumiseen, eivätkä ne ole varsinaisesti johtuneet itsestäni, en siis ole itse tätä valinnut tai aiheuttanut. Tuntuu välillä epäreilulta, että miksi juuri minä. En ole itse kuitenkaan hirveän katkera, enemmän surettaa se halveksunta, ja etteivät ihmiset ymmärrä, kuinka vaikeasta asiasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat, että "säännöllisesti syömällä täytyy syödä, vaikka ei olisi nälkä, tästä en oikein pidä.". Pidätkö sitten ahmimishäiriöstäsi? Kumpikohan olisi vähemmän epämiellyttävää, säännöllinen syöminen vai ahmimishäiriö? Sitä paitsi nälän tunteminen normalisoituu ja vakioituu säännöllisen syömisen myötä! Tämä tietysti vaatii aikaa, todennäköisesti 0,5-1 vuotta. Mutta se on pieni (ajallinen) hinta siitä, ettei sinun tarvitse sairastaa ahmimishäiriötä loppuelämääsi.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Bulimia Help -metodiin, www.bulimiahelp.org. Vaikka et teknisesti bulimiasta kärsikään, niin ohjeet soveltuvat myös ahmijalle.
Kiitos linkistä, tutustun kyllä, mutta kuten sanoin, säännöllinen syöminenkään ei ole estänyt ahmintaa, joten en usko, että pelkästään se on ratkaisu. Pyrin kuitenkin siihen, koska se olisi normaalia syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Olen sairastanut ahmimishäiriötä noin 12-vuotiaasta asti, olen nyt 23-vuotias. Paino heittelee välillä 20kg ja aina saa olla kuulemassa ihmettelyä perheen tai ystävän taholta kun olen lihonut lyhyessä ajassa..
En voi kertoa sairaudesta kun asia on niin arka paikka mulle. Olen kyllä kertonut perheelle mm. masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä joita sairastan. Niitäkään eivät osaa ymmärtää.
Olen niin ahdistunut ja eristäytynyt, että ruoka on se mikä tuo iloa elämään ja vie ahdistuksen hetkeksi pois. Sitten onkin kamala olo kun on ahminut, henkisesti kuin fyysisestikin.
En muista koska viimeksi olisin pystynyt syömään normaalisti ilman ahmimista tai laihduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi. Olen sairastanut ahmimishäiriötä noin 12-vuotiaasta asti, olen nyt 23-vuotias. Paino heittelee välillä 20kg ja aina saa olla kuulemassa ihmettelyä perheen tai ystävän taholta kun olen lihonut lyhyessä ajassa..
En voi kertoa sairaudesta kun asia on niin arka paikka mulle. Olen kyllä kertonut perheelle mm. masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöstä joita sairastan. Niitäkään eivät osaa ymmärtää.Olen niin ahdistunut ja eristäytynyt, että ruoka on se mikä tuo iloa elämään ja vie ahdistuksen hetkeksi pois. Sitten onkin kamala olo kun on ahminut, henkisesti kuin fyysisestikin.
En muista koska viimeksi olisin pystynyt syömään normaalisti ilman ahmimista tai laihduttamista.
Tuttu tunne! Moni ihminen ei ymmärrä miten vaikeaa normaali syöminen on, kun kokee ettei ansaitse sitä ruokaa tai jos sen sallii itselleen, ei siitä saa mitään tyydytystä edes hetkeksi, toisin kuin ahmimisesta. Lisäksi koen normaalisti syödessä, että jotenkin suoritan elämää, että minä en ole normaali ihminen, joka syö normaalisti, vaan minä vain vedän sitä roolia. Se on aika raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 300g kanaa ja 500g uunivihanneksia todella sairaalloista ahmimista? Ai kauhu mikäköhän suursyömäri minä sitten olen! Enkä ole edes tajunnut että mulla on ongelma:/
Tuo sosiaalinen vetäytyminen BEDiä sairastaessa on ehkä pahin piirre. Siis ensinnäkin se kirjaimellisesti ruokkii sitä ahmimista, kun on yksin eikä muuta tekemistä ja se antaa lohtua. Ja sitten kun ei missään käy ja skippaa kaikki esim.bileet, treffit, rantalomat jne, ei saa mitään mielekästä sisältöä elämään ja ihmissuhteet kärsii. Siitä syntyy noidankehä. Usein ajattelee, että "no mä laihdutan sitten siihen ja siihen tapahtumaan mennessä" tai "en uskalla mennä sinne juhliin, kun nyt dieetti hyvässä vauhdissa ja juhlissa joutuisi syömään kakkua" tai "näytän tänään niin rumalta ja läskiltä, en voi nyt lähteä spontaanisti mihinkään sosiaaliseen tapahtumaan".
Itseään ei oikein pysty pakottamaan mihinkään ja sitten muiden pyytäessä keksii kaikenlaisia tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sosiaalinen vetäytyminen BEDiä sairastaessa on ehkä pahin piirre. Siis ensinnäkin se kirjaimellisesti ruokkii sitä ahmimista, kun on yksin eikä muuta tekemistä ja se antaa lohtua. Ja sitten kun ei missään käy ja skippaa kaikki esim.bileet, treffit, rantalomat jne, ei saa mitään mielekästä sisältöä elämään ja ihmissuhteet kärsii. Siitä syntyy noidankehä. Usein ajattelee, että "no mä laihdutan sitten siihen ja siihen tapahtumaan mennessä" tai "en uskalla mennä sinne juhliin, kun nyt dieetti hyvässä vauhdissa ja juhlissa joutuisi syömään kakkua" tai "näytän tänään niin rumalta ja läskiltä, en voi nyt lähteä spontaanisti mihinkään sosiaaliseen tapahtumaan".
Itseään ei oikein pysty pakottamaan mihinkään ja sitten muiden pyytäessä keksii kaikenlaisia tekosyitä.
Olen myös huomannut saman. Tiettyjen ystävien kanssa ei haittaa, koska koen kelpaavani myös näin, mutta just esim baari ahdistaa välillä tosi paljon, koska mitä jos joku siellä vaikka sanois jotain ilkeetä... Näin ei ole ikinä käynyt, enkä ole edes sairaalloisen ylipainoinen, mutta jostain se pelko tulee. Ehkä juuri siitä normaalin esittämisestä ja halusta olla normaali, koska mitä jos joku huomaa, että en ole :( Treffeillä käyn aina välillä, mutta se ei sovi siinä mielessä, että uuden ihmisen tapaaminen ja ihastuminen ja tapailuvaihe on niin epävarmaa, että se ahdistaa, tekee mieli syödä lisää, ei voi syödä, että näyttäisi kivalta treffeillä... Hirveän ristiriitaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kamppailetko myös kaupassa ettet ostaisi sipsiä, keksejä yms helppoja kaloreita? Mikset osta vaikka vaan vihanneksia.
-itsekin syömishäiriön sairastanut
Tää on yks iso triggeri ihmiselle joka sairastaa mm. BED:iä. Ruokia ei saisi kieltää. Lisäksi kaikkea voi ahmia ei pelkästään "epäterveellisiä ruokia"
Näin on ja ahmintahäiriö on mielenterveysongelma. Ensin pää kuntoon.