Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero miehen lapsen/lasten takia
20.01.2017 |
Olemme olleet useita vuosia yhdessä miehen kanssa ja meillä molemmilla on lapsia/lapsi aiemmasta liitosta. Olemme suunnitelleet yhteenmuuttoa jo pitkään, mutta nyt olen varma etten halua muuttaa yhteen. Itse asiassa alan olla koko ajan varmempia ja varmempi, että haluan erota miehen kanssa. En vain enää kestä miehen lasta. onko tämä ollut jollain muulla eron syynä? Miehen lapsella on vapaa kasvatus ja minä en vain kestä sitä, että lapsella ei ole rajoja, saa kaiken mitä haluaa, ei nukkumaanmenoaikoja jne. Lapsi saa myös jatkuvasti sokerisia ja rasvaisia herkkuja ja on kovasti ylipainoinen. Minun lapseni ovat hoikkia, liikumme ja urheilemme paljon ja syömme terveellisesti. Samoin olen kasvattanut lapseni omatoimisiksi ja yrittänyt saada heidät oppimaan, että asioiden eteen on tehtävä töitä. Miehen lapsi saa kaiken mitä haluaa sormia napsauttamalla, on sen vuoksi jo nyt kovin ylimielinen (kertoo aina kovaan ääneen, että hän saa isältään kaiken mitä haluaa jne., hänen vaatteensa ja tavaransa ovat parempia ja hienompia kuin muiden), ei osaa jakaa mitään, ei osaa tehdä itse mitään (isänsä nostelee, antaa ja tekee kaiken kouluun menevän lapsen puolesta, jotta tällä olisi helppo elämää. En vaan kestä enää. Sovimme muutoin mieheni mielestäni hyvin yhteen, mutta alan olla varma, että tätä en enää kestä enkä todellakaan ainakaan muuta heidän kanssaan uusperheeksi.
Kommentit (32)
No, sitten eroat. Ei se täällä valittamalla muuksi muutu. Jos/kun aikuinen ihminen ei kykene näkemään kuin kielteisiä asioita lapsessa, on tämän aikuisen ihmisen ymmärrettävä lähteä lapsen läheispiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eroa. ei tuo tuosta ainakaan yhteenmuuttamalla parane. lastenkin ajatuksia ja tunteita sotkisi. muutenkin marttyyriasenteesi ja ylemmyydentuntosi voisi hankaloittaa uusperheen rakentumista.
Se on selvää, ettei tuossa tilanteessa kannata yhteen muuttaa.
Mies ilmeisesti jotenkin pyrkii hyvittämään lapselleen eroa ja siksi toimii noin(mun mielestä lapsen kannalta jopa vahingollisesti).
Ymmärrän silti miestäkin, yksi mun lapsista oli vakavasti sairas pienenä ja nyt, vaikka on täysin terve koululainen, huomaan antavani periksi enemmän ja sietäväni enemmän huonoa käytöstä, kun jotenkin se murhe ja pelko lapsen puolesta on vieläkin muistoissa ja siksi tuntuu pahalta olla hirmu tiukka lapselle hankalissa asioissa. Siksi luulen, ettei asiasta sanominen muuta mitään, tuo vaan riitaa sun ja miehen välille.
Jos muuten menee hyvin ja jos miehen lapsi on sekä isällään että äidillään, ettekö voisi olla silti yhdessä ja tapailla vähemmän lasten kanssa porukassa ja enemmän kahdestaan. Joskushan ne lapset ovat isoja ja silloin kasvatukselliset asiat ei ehkä enää vaikuta niin suuresti, joten ns. vanhana voisitte sitten asua yhdessäkin.
Jos taas haluat jakaa arjen kumppanin kanssa niin tuo vaihtoehto ei välttämättä riitä.
Itse voisinkin asua erillään ja seurustella ja nähdä pääasiassa kun lapsi ei ole isällään. Mutta mies haluaa muuttaa yhteen ja saada lapselleen perheen ja sisaria...
ap
Juu, unohda uusperhe tuossa tilanteessa.
Itse olen äitipuoli nyt jo teini-ikäiselle tytölle. Lisäksi meillä on kaksi nuorempaa yhteistä. Meillä on hyvät välit myös teinin äidin kanssa ja kaikki on mennyt suht. hyvin.
Mutta vaikka meillä on vain pieniä kasvatusnäkemyseroja miehen kanssa, kyllä niistäkin matsia saa aikaan ja tunnetta, että teiniä suositaan muun perheen kustannuksella. Jos noin isoja erimielisyyksiä on jo ennen yhteenmuuttoa, älä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse haluat jatkaa seurustelua ilman yhteen muuttoa, voisitkohan miehelle perustella asiaa sillä, että lapset ovat jo sen verran isoja ettei ns. sisarussuhteen kaltaista suhdetta synny helposti, jos edes syntyy ja tilanne voi vaan tuoda miehen lapselle tunteen, että muut lapset asuu hänen isänsä kanssa enemmän ja hän "menettää" isäänsä lisää? Eli lähdet siitä näkökulmasta että yhteenmuutto ei lapselle välttämättä toisi mitään lisää, vaan veisi isän ja lapsen yhteistä aikaa vähemmäksi.
Voithan myös neutraalisti todeta että teidän kasvatustapanne ovat niin erilaiset, että lapsille tulisi puolin ja toisin varsin ristiriitaisia tilanteita jos saman katon alla asuisitte ja eri lapsille olisi erilaiset säännöt. Tämä siis nimenomaan silleen neutraalisti, ei silleen "sulla on niin huonot kasvatusmenetelmät".
Kuullostaa nimittäin siltä, että mies haluaa asua sun kanssa ja elättää jotain harhaista kuvitelmaa ihanasta ja sopuisasta perheestä, jossa kaikki sujuu helposti (ja on toinen aikuinen jakamassa hommia), eikä ollenkaan tajua että uusperheen perustaminen ja arki siellä on haastavaa ja vaatii vanhemmilta aika paljon enemmän kuin ydinperheessä. Toki se voi olla sen arvoista ja kaikki viihtyä, mutta se vaatii kyllä samanlaisia linjauksia kasvatuksessa ja arjessa, eikä silti ole aina helppoa.
Miksi sen miehen lapsen pitää oppia jakamaan? Siis mitä? Oma kotinsa vieraiden ihmisten kanssa?
kirjoitat tämän saman parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme asu Pohjanmaalla.
No mielestäni normaaliin lapsen kasvatukseen kuuluu jakamaan oppiominen. Mutta ehkä numero 8:n mielestä on normaalia ja ihanaa, kun kouluun menevä lapsi ei anna kenenkään koskea leluunsa, ei lainaa kenellekään mitään jne., mutta itse kyllä repii muilta tavarat käsistä ja lyö tai puree, jos ei muuten onnistu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vaan muuta yhteen tai pilaat oman ja varsinkin lastesi elämän!
Jatkatte treffailua niinkuin tähänkin asti jos haluat ja jos se ei kelpaa miehelle niin ei voi mitään.
Ja äkkiä se tulee päivä että lapset kasvaa ja nuoret lentää pesästä omaan elämään niin silloin voi lyödä hynttyyt yhteen jos siltä tuntuu.
No mitä olen miehen kanssa keskustellut, niin olen kyllä saanut varsin selvän käsityksen, että se on sitten ero, jos ei vieläkään, kolmen vuoden seurustelun jälkeen muuteta yhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä olen miehen kanssa keskustellut, niin olen kyllä saanut varsin selvän käsityksen, että se on sitten ero, jos ei vieläkään, kolmen vuoden seurustelun jälkeen muuteta yhteen.
ap
Vieläkö kannat niitä tyynyjä ja pyyhkeitä miehelle? Eiköhän se ratkaisu asioihisi pitäisi löytyä muualta kuin tältä palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Itse voisinkin asua erillään ja seurustella ja nähdä pääasiassa kun lapsi ei ole isällään. Mutta mies haluaa muuttaa yhteen ja saada lapselleen perheen ja sisaria...
ap
Oletko sä se peittoroudari? Unohda jo se mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä olen miehen kanssa keskustellut, niin olen kyllä saanut varsin selvän käsityksen, että se on sitten ero, jos ei vieläkään, kolmen vuoden seurustelun jälkeen muuteta yhteen.
ap
Anna sen mennä. Teillähän on se elintasojuttukin ratkomatta vielä. Eivät ne asiat muutu ellei mies jousta. Nimenomaan mies, sä et ole muuta tehnytkään kuin joustanut. Nyt riittäis jo!
Sano miehelles että alkaa kasvattamaan lasta nyt heti. Että nyt loppui pelleily. Mä sanoin mun miehelle, että meidän kotona ei anneta periksi kaikessa ja anneta rasvasokerimössöä joka päivä ruuaksi vaikka kuinka lasten äidin luona saisivat. Nyt mies alkaa jo hiljalleen itsekin tajuamaan että ei lapsista tule hyviä ja järkeviä ihmisiä olemalla ihan tossukka vanhempi. Sulla on vielä toivoa.
Anna olla, ei ole sinun tehtäväsi alkaa kasvattamaan miehen lasta tai päsmäröidä millätavoin lapsi pitäisi kasvattaa. Tästä tulee ainoastaan riitaa sinun ja miehen välille, usko pois. Kuinka usein lapsi on miehen luona? Parempi pysyä poissa tuolloin ja annat miehen ja lapsen viettää aikaa keskenään.
Terveisin, äitipuoli
Vierailija kirjoitti:
Emme asu Pohjanmaalla.
No mielestäni normaaliin lapsen kasvatukseen kuuluu jakamaan oppiominen. Mutta ehkä numero 8:n mielestä on normaalia ja ihanaa, kun kouluun menevä lapsi ei anna kenenkään koskea leluunsa, ei lainaa kenellekään mitään jne., mutta itse kyllä repii muilta tavarat käsistä ja lyö tai puree, jos ei muuten onnistu.
ap
Jos lapsi opetetaan siihen, että tavaroita ei jaeta, niin ei hän niitä muilta riistä. Tärkein oppi lapselle on se, että omista tavaroista pidetään huolta eikä niitä tarvitse antaa muille. Ei aikuistenkaan tarvitse antaa omia hiusharjojaan tai kahvimukejaan muille töissä, miksi koulussa pitäisi olla kenelläkään leluja mukana.
Lapsi on miehellä joka toisen viikon. Mies vain selittää kuinka lapsi saa itse päättää jne., jotta oppii tekemään päätöksiä. No epävarmempaa lasta saa hakea, mutta niinhän monet ammattikasvattajat sanovat, että käy kun lapsella ei ole rajoja ja auktoriteettivanhempaa. Lisäksi lapsi ei ole saanut tehdä mitään liikunnallista, ettei vaan satu. Siis ei ole saanut kiipeillä, juosta metsässä jne. Ja nyt mies kertoo, kun lapsella on niin taitamaton motorisesti ja ei luota itseensä.... Ihan kauheaa katsottavaa, kun kouluun menevä lapsi ei pääse edes kiipeilytelineen alaportaalle/narulle.
ap
Numero 18: no ei tässä kukaan mistään kahvimukien tai hiusharjojen lainaamisesta puhu. Mutta olemme selvästi kanssasi eri mieltä asiasta. Minun mielestäni taas hyvin kasvatettu ihminen antaa toisen ihmisen esim. katsoa kirjaansa/tavaraansa ja vaikka lainata esim. leffaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minuakin tuollainen mies ärsyttäisi, että en muuttaisi yhteen vaikka muuten olisi mitä. Aika paljon loppujen lopuksi kertoo ihmisestä miten hän on lastensa kanssa. Ja uusperhe, jossa lapset on kasvatettu noin eri tyylillä niin eihän siitä mitään tule.