Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni muuttaa, mutta en halua muuttaa perässä
20.01.2017 |
Eli siis mieheni on saanut hyvän työtarjouksen noin 250km päästä missä nykyisin asumme. On aina halunnut tämäntyylisen työn ja nyt on innoissaan. Työ kestäisi 2-3 vuotta, jonka jälkeen palaisi vanhaan työhänsä. Meillä on 1-vuotias lapsi. Sanoin että en halua muuttaa sinne kauas, koska vanhempani asuvat täällä ja miehen vanhemmat viereisellä paikkakunnalla. Ystävänikin asuvat täällä. Sekä en halua muuttaa sinne ja sitten parin vuoden päästä takaisin. Mies oli ensin hieman harmissaan mutta on nyt hyväksynyt asian ja sanoi ottavansa työn vastaan. Tulee aina viikonloppuisin käymään täällä ja on innoissaan "poikamies elämästään" koska muutettiin heti yhteen omaan kotiin (ollaan seurusteltu siis 7 vuotta jo ihan teininä kun asuttikn milemmat vanhempiemme luona. Emme ole siis asuneet koskaa yksin)
Nyt kuitenkin mieheni äiti on sitä mieltä että kyllä minun pitäisi mieheni kanssa muuttaa tuonne kauas kaikesta. Vaikka mieskin on sanonut että työ kestää siellä sen 2-3 vuotta ja sitten muuttaa takaisin tänne. Muutenkin moni tuntuu ajattelevan että olen itsekäs, kun en muuta mieheni kanssa sinne ja lapsikin jäisi ilman isää. Mutta olemme keskustelleet mieheni kanssa kauan ja useasti tästä ja mies on sitä mieltä että näin on parempi. Hän tekee 12 tuntista työpäivää ja joka viides viikko on kokonaan vapaa ja on myös niitä vapaapäiviä siellä välissä. Hän ei kerkiäisi olla meidän kanssamme paljonkaan.
Mitä te ajattelisitte tästä tapauksesta? Onko mieheni vaan kiltti ja antaa minun tehdä kuten haluan vaikka oikeasti haluaisi muuta? Olenko itsekäs? Onko muilla oikeus arvostella? On vaan niin paha mieli kaukesta paskan puhumisesta:/
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Siis miks et muuttaisi miehesi kanssa. Eihän tuo matka ole matka eikä mikään ja eikö sun viimeinkin pitäisi katkaista napanuora vanhempiisi? Kokeilisit elämässäsi vähän jotakin muutakin kuin tutuissa ympyröissä pyörimistä. Eläisit teidän omaa elämää etkä roikkuisi kavereissasi ja vanhemmissasi. Kaverit kyllä pysyvät ja uusia tulee ja kaksi vuotta menee äkkiä.
Ensinnäkin. Asuimme pari vuotta muualla (noin 150km päässä) mieheni kanssa ennen lapsemme syntymää. Muutimme tänne, kun vauva ilmoitti tulostaan ja mieheni sai samalla töitä täältä. Täällä on tukiverkosto, joka on lapsen kanssa hyvin tärkeää. En usko jaksavani siellä uudessa paikassa yksin, kun mieheni on töissä ja kotona ollessaan suurimman osan ajasta nukkuu. Olisin sielläkin käytännössä yksin, täällä saisin kuitenkin apua äidiltäni ja ehkä anopiltani, jos eo nyt siutu kun en muuta poikansa kanssa pois.
Ja kun miehelläni on vapaa viikko joka 5. viikko, niin yhtä hyvin hän voi sen ajan olla täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan tavallista että mies on reissuhommissa. Teollisuudessa sitä tehdään tosi paljon. Perhe-elämä toimii kun äidin ja lasten arki on järjestetty helpoksi ja on tukiverkkoja lähellä. Niissä hommissa ymmärretään että projektit vaihtuu jopa maasta toiseen, ei joka projektin perässä voi koko perhettä raahata perässä, juurikin kun ei siellä ole muille mitään, ja se yksi on kuitenkin kaiken ajan töissä. Ero siinäkin häämöttää helposti.
Valitettavasti reissuhommissa miehet paljon sitten viettää sitä vähää vapaa-aikaa siellä kämpillä illalla kaljapullon kanssa, mutta reissumiehen vaimona olleena tiedän, että kovan työn päälle niin käy vaikka olisi kotonakin.
Muita naisia en kyllä tiedä olleen, ei sillä työtahdilla, että se on sinulla kyllä pienin huoli tuossa.
250 km on vielä sellainen että voi ajaa viikonlopuksi kotiin, tai jos on väsynyt tulee junalla tai bussilla. Ehkä siellä on muitakin jotka asuu siellä vain viikolla, joskus työnantaja auttaa kimppakämpän löytämisessä tai niillä jopa on sellainen, koska tarvitsevat työvoimaa. Kannattaa kysyä myös sieltä kunnalta jos on pienempi kunta, niillä voi myös olla edullisia vaatimattomia asuntoja.
Asia kuulu kenellekään muulle kuin teidän perheelle. Päättäkää itse ja sanokaa anopeille ja muille että pitää huolen omista asioista.
No et todellakaan ole itsekäs. Itse olisin paljon itsekkäämpi, en muuttaisi miehen kanssa, mutta en kyllä sulattaisi sitäkään, että mies muuttaa ja jättää arjen vastuun lapsesta minulle. Eli mies saisi valita joko perheensä tai työn. Tosin enpä olisi alunperinkään hankkinut lasta miehen kanssa, jolta tuollainen olisi ollut odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ja miehen päätettävä asiasta. Itse olen joutunut muuttamaan työnperässä useamman kerran. Aikansa ottaa, mutta kyllä uusia ystäviä löytyy.
Miten syksyllä kun lähdet töihin, niin kuka hoitaa lasta, jos hän sairastuu?
Meillä on töissä useita sellaisia henkilöitä, jotka työskentelee ja asuu viikot Helsingissä ja viikonloput sitten muun perheen kanssa "oikeassa kodissa" muualla Suomessa. Ihan hyvin tuntuu toimivan, kun pelisäännöt on molemmille selvät.
Jää sinä vaan kotiisi, jos et kerran oikeasti halua muuttaa. Vietätte sitten viikonloppuisin ja lomilla normaalia perhe-elämää. Muutama vuosi menee nopeasti, eikä lapselle tuosta mitään traumoja jää, kun näkee kuitenkin isäänsä säännöllisesti. Sulla on hyvät turvaverkot nykyisessä kotipaikassa eli pärjäät varmasti vaikka viikkoleski oletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No et todellakaan ole itsekäs. Itse olisin paljon itsekkäämpi, en muuttaisi miehen kanssa, mutta en kyllä sulattaisi sitäkään, että mies muuttaa ja jättää arjen vastuun lapsesta minulle. Eli mies saisi valita joko perheensä tai työn. Tosin enpä olisi alunperinkään hankkinut lasta miehen kanssa, jolta tuollainen olisi ollut odotettavissa.
No olet kyllä todella itsekäs :o
Jos minä saisin unelmieni työtarjouksen 200km päästä ja mieheni sanoisi minulle että se on nyt työ tsi perhe, niin luultavammin ottaisin molemmat. Hakisin yhteishuoltajuutta ja menisin töihin.
Mielestäni apn valinta on ok. Ja mieskin saa mitä haluaa eli kaikki on hyvin :)
Älä välitä muiden (anopin) kommenteista. Päätös on sinun ja miehesi, ei kenenkään muun. Voitte lapsen kanssa silloin tällöin vierailla miehesi luona ja hän viettää sitten vapaansa teidän luona. Tuohan on hienoa, että on noita viikonkin vapaita. Eihän sekään ole pois suljettu vaihtoehto, että myöhemmin haluatkin muuttaa perässä. Katsokaa, miten menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi pienen lapsen kanssa vieraalle paikkakunnalle, jossa mulle ei olisi töitä vaan joutuisin olemaan päivät yksikseni lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et todellakaan ole itsekäs. Itse olisin paljon itsekkäämpi, en muuttaisi miehen kanssa, mutta en kyllä sulattaisi sitäkään, että mies muuttaa ja jättää arjen vastuun lapsesta minulle. Eli mies saisi valita joko perheensä tai työn. Tosin enpä olisi alunperinkään hankkinut lasta miehen kanssa, jolta tuollainen olisi ollut odotettavissa.
No olet kyllä todella itsekäs :o
Jos minä saisin unelmieni työtarjouksen 200km päästä ja mieheni sanoisi minulle että se on nyt työ tsi perhe, niin luultavammin ottaisin molemmat. Hakisin yhteishuoltajuutta ja menisin töihin.Mielestäni apn valinta on ok. Ja mieskin saa mitä haluaa eli kaikki on hyvin :)
Jos lasta ei olisi, tuo olisi ok. Mutta on törkeää jättää toinen vastaamaan pikkulapsiarjesta. Ottaisi mies penskan mukaan sinne 250km päähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään innosta hihkuen muuttaisi vieraalle paikkakunnalle olemaan lapsen kanssa kotona. Jos mies tekee kuitenkin 12-tuntista työpäivää niin eihän hän edes näkisi lasta vaikka asuisitte kaikki siellä uudella paikkakunnalla. Siihen kannattaa kuitenkin varautua, että päivähoidon ja töiden aloitus ei välttämättä ole ihan helppoa kummallekaan. Kun yksi vanhempi huolehtii sekä päiväkotiin viemisen että hakemisen, lapsen hoitopäivästä tulee väistämättä aika pitkä. Ja tämä taas aiheuttaa jatkuvaa huonoa omatuntoa. Toki jos isovanhemmat auttavat arjessa niin sittenhän moni asia varmasti helpottuu.
Perheen kuuluu pysyä yhdessä. Tuetaan toista myötä- ja vastamäessä.
Jos olet valmis siihen että mies alkaa kulkemaan vieraissa niin mikäs siinä. Tuossa tulee paljon kiusauksia ja pettämismahdollisuuksia. Ei mies jaksa olla kotona yksin iltoja uudella paikkakunnalla, lähtee baareihin ja sieltä saa seuraa helposti.
Anoppisi on oikeassa. Anoppi ehkä ajattelee kuten minä ja haluaa että perhe ei hajoa.
Loppupeleissä valinta on tehtävä ja sinä päätät.
En kyllä ymmärrä miten voisi olla erossa puolisosta jos on rakkautta suhteessa. Ilmeisesti liittonne on jo väljähtynyt ja siksi pystytte olemaan erossa.
Tiedän liiankin monta reissutöissä ollutta miestä ja niiden miesten metkut. Miestä vie kyrpänsä ja siinä unohtuu kaukana oleva pikkuvaimo helposti.
Aikoinaan tuli touhuttua paljon yhdenillan juttuja ja suurin osa näistä oli varattuja miehiä jotka olivat poissa kotipaikkukunnaltaan. Luota minuun tiedän mistä puhun.
Alue: Aihe vapaa
Siis miks et muuttaisi miehesi kanssa. Eihän tuo matka ole matka eikä mikään ja eikö sun viimeinkin pitäisi katkaista napanuora vanhempiisi? Kokeilisit elämässäsi vähän jotakin muutakin kuin tutuissa ympyröissä pyörimistä. Eläisit teidän omaa elämää etkä roikkuisi kavereissasi ja vanhemmissasi. Kaverit kyllä pysyvät ja uusia tulee ja kaksi vuotta menee äkkiä.