Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni muuttaa, mutta en halua muuttaa perässä
20.01.2017 |
Eli siis mieheni on saanut hyvän työtarjouksen noin 250km päästä missä nykyisin asumme. On aina halunnut tämäntyylisen työn ja nyt on innoissaan. Työ kestäisi 2-3 vuotta, jonka jälkeen palaisi vanhaan työhänsä. Meillä on 1-vuotias lapsi. Sanoin että en halua muuttaa sinne kauas, koska vanhempani asuvat täällä ja miehen vanhemmat viereisellä paikkakunnalla. Ystävänikin asuvat täällä. Sekä en halua muuttaa sinne ja sitten parin vuoden päästä takaisin. Mies oli ensin hieman harmissaan mutta on nyt hyväksynyt asian ja sanoi ottavansa työn vastaan. Tulee aina viikonloppuisin käymään täällä ja on innoissaan "poikamies elämästään" koska muutettiin heti yhteen omaan kotiin (ollaan seurusteltu siis 7 vuotta jo ihan teininä kun asuttikn milemmat vanhempiemme luona. Emme ole siis asuneet koskaa yksin)
Nyt kuitenkin mieheni äiti on sitä mieltä että kyllä minun pitäisi mieheni kanssa muuttaa tuonne kauas kaikesta. Vaikka mieskin on sanonut että työ kestää siellä sen 2-3 vuotta ja sitten muuttaa takaisin tänne. Muutenkin moni tuntuu ajattelevan että olen itsekäs, kun en muuta mieheni kanssa sinne ja lapsikin jäisi ilman isää. Mutta olemme keskustelleet mieheni kanssa kauan ja useasti tästä ja mies on sitä mieltä että näin on parempi. Hän tekee 12 tuntista työpäivää ja joka viides viikko on kokonaan vapaa ja on myös niitä vapaapäiviä siellä välissä. Hän ei kerkiäisi olla meidän kanssamme paljonkaan.
Mitä te ajattelisitte tästä tapauksesta? Onko mieheni vaan kiltti ja antaa minun tehdä kuten haluan vaikka oikeasti haluaisi muuta? Olenko itsekäs? Onko muilla oikeus arvostella? On vaan niin paha mieli kaukesta paskan puhumisesta:/
Kommentit (34)
Kyllähän tuo kuulostaa vaan hyvältä. Tekee hyvää suhteelle vaikka kaikki olisikin jo hyvin ja kyse ei ole kuitenkaan kovinkaan pitkästä ajasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin sovitte miehesi kanssa teidän perheelle sopivan ratkaisun, muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Toisesta korvasta ulos, älä pahoita niistä mieltäsi!
Itse en koskaan muuttaisi uudelle paikkakunnalle vauvan kanssa. Tulisin hulluksi, jos uudessa elämäntilanteessa menettäisin turvaverkot sekä kaiken tutun.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Kuullostaa mielenkiintoiselta projektilta. 250 kilometriä ei ole pitkämatka kun osa muuttaa kokonaan toiselle puolellekin maata, tai ulkomaille toiselle puolelle maapalloa. Oikeastaan jäin mietittämään, että mikä on sinun tuleva osasi tai mikä se on nyt? - Olet kotona lapsen kanssa nyt, mutta onko sinulla työpaikkaa (mihin palata)?
Olen nyt lapsen kanssa kotona, menen töihin samoihin aikoihin kun mies muuttaisi, tuossa syksyllä kun lapsi 1v9kk. Ei ole siis vakituista paikkaa, mutta olen saanut jo määräaikaisen paikan tuolta alkaen kun joku työntekijä jää äitiyslomalle. Siellä toisella paikkakunnalla en siis välttämättä pääsisi töihin, enkä kyllä lasta heti mihinkään veisikään jos muutettaisiin ja kaikki on uutta ja pelottavaa.
Eli on kannattavampaakin jäädä kotiin.
En osaa sanoa kuka on itsekäs ja kuka ei. Itse voisin katsoa ensin, miten lapsi ikävöi ja mitä. Kotohoidontuella voisin viettää aikaa molemmissa asunnoissa. Itse laittaisin kuitenkin tuossa ensimmäiseksi lapsen oikeuden arkeen kummankin vanhemman kanssa. Omat kaverisuhteeni luultavasti hoituisi ton matkan päästräkin. Lapsen isäsuhde olisi vaikeampi hoitaa skypellä.
No onhan monet ihmiset muutenkin reissutöissä, joka kuljettaa rekkaa pitkin Eurooppaa, toinen on 3 vkoa putkeen laivalla ja yhden maissa jne. Ei kai tuossa sen kummempaa ja kaiken lisäksi kestää vain sen 2-3 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sovitte miehesi kanssa teidän perheelle sopivan ratkaisun, muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Toisesta korvasta ulos, älä pahoita niistä mieltäsi!
Itse en koskaan muuttaisi uudelle paikkakunnalle vauvan kanssa. Tulisin hulluksi, jos uudessa elämäntilanteessa menettäisin turvaverkot sekä kaiken tutun.
Ihanaa, olin jo varma että täällä tullaan haukkumsan lyttyyn, kun tuntuu että kaikki muutkin haukkuvat. Ihanaa, että täällä ymmärretään :) Tuntuu jo vähän paremmalta ja varmempi olo ratkaisustamme :)
Ap
Yksi ystäväni muutti hoitovapaan aikana miehen määräaikaisen työn perässä toiselle puolelle Suomea. Sanoi jälkeenpäin, että jos olisi arvannut, miten yksinäinen hän on, ei olisi lähtenyt. Kyseessä kuitenkin on seurallinen ja mukava nainen, mutta ystävyyssuhteita ei vaan syntynyt. Asuinpaikalla ei juuri lapsiperheitä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies sai töitä 300 km päässä asuinpaikastamme ja teki käytännössä katsottuna yksin päätöksen sinne muuttamisesta. Minulla ei ollut hirveästi sanottavaa. Hän siis muutti pääkaupunkiseudulle ja olen aina ollut sitä mieltä (ja hän tietää sen myös), etten ole kovin innoissani ajatuksesta asua siellä. Sinne hän nyt kuitenkin lähti ja pysyvästi. Olemme olleet etäsuhteessa nyt 5 kk. Vaihtelevaa on ollut. Eniten minua on ärsyttänyt miehen jokaviikonloppuinen meneminen, juominen ja baareissa/eri tapahtumissa juoksentelu. Hän on aloittanut myös tuollaisen "poikamieselämän". Olen ollut myös mustasukkainen. Mies ei ymmärrä miksi koen näin.
Minun oli tarkoitus muuttaa perässä nyt tämän vuoden keväällä, mutta en vain jotenkin haluaisi lähteä. Koko elämäni on täällä. Ja minua raivostuttaa että päätös tehtiin ikään kuin minun puolestani. Ja kaikillahan on toki sanottavansa tähän asiaan, olen yrittänyt olla kuuntelematta.
Syksy on ollut ahdistava. Teillä on siitä hyvä tilanne, että mies on kuitenkin tulossa takaisin lopulta. Mutta aina on tietysti se mahdollisuus että uusi elämä imaisee mukaansa ja vanhaan ei ole paluuta.
Sympatiat ovat puolellasi! Ei oo helppo tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sovitte miehesi kanssa teidän perheelle sopivan ratkaisun, muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Toisesta korvasta ulos, älä pahoita niistä mieltäsi!
Itse en koskaan muuttaisi uudelle paikkakunnalle vauvan kanssa. Tulisin hulluksi, jos uudessa elämäntilanteessa menettäisin turvaverkot sekä kaiken tutun.
Minua hämmästyttää, että ihmiset ovat näin turvallisuushakuisia vai onko se avuttomuutta?
Itse olen aina heittäytynyt täysin rinnoin uusiin kokemuksiin ja muuttanut esim. vain puoleksi vuodeksi kokonaan toiseen maahaan, jonka kieltä en osannut, 8 kk ikäisen vauvan kanssa miehen työn perässä. Ja kohta perään puoleksitoista vuodeksi taas seuraavaan maahan. Nyt olemme tällä viimeisellä miheen työnperässä muuttamisreissulla olleet jo kohta 19 vuotta!
Minun mielestäni perhe on yksikkö ja se pysyy yhdessä. Olemme kokeilleet kahden maan asumista muutaman kuukauden ajan olosuhteiden pakosta eikä se ollut kivaa.
Voin sanoa, että olen monen monta kokemusta rikkaampi ja voin todellakin sanoa eläneeni ja nauttineeni siitä. Ei tarvitse koskaan katua, että voi-voi, miksi en silloin nuorena jne...
Itse en olisi koskaan halunnut elää vain sitä tuttua ja turvallista, mutta ah niin rajoittunutta koti-kauppa-hoito-ja työpaikka-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika itsekkäältä kyllä kuulostaa että mies päätti tästä yksin ja vain ilmoitti sinulle. Vai tulkitsinko tilanteen väärin?
Ei Suomessa mies ole perheen pää joka tästä voisi päättää. Toki voi päättää omasta elämästään ja muuttaa yksin, mutta pitäisin tuota äärimmäisenä ratkaisuna vasta sen jälkeen kun on keskustellut puolisonsa kanssa ja yrittänyt etsiä muita vaihtoehtoja. Eikä mies kyllä saisi pitää itsestäänselvänä että se nainen odottaa sitä joka itse omasta halustaan lähtee, vaikka kuinka olisi naimisissa ja lapsikin.
Mies viikoiksi muualle ja kotiin viikonloppuna, easy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin vielä, jos tarkoitus on että lapsi aloittaa hoidossa samaan aikaan. Sulle jää käytännössä koko arki lapsen kanssa ja miehelle vaan ne "rusinat pullasta" eli viikonloput ja vapaat. Oon itse ollut totaaliyh eikä todellakaan ole kevyttä se hoidonaloitus, töihinpaluu ja arki taaperon kanssa. Mies haluaa levätä vkl ja niin sinäkin, tuleeko riitoja? Lapsi kaipaa huomiota viikonloppuisin ja varmasti ikävöi isäänsä sunnuntai-iltaisin, nukkumaanmeno voi olla itkua ja maanantaiaamuna kyselee isin perään. Sinänsä nämäkin kannattaa huomioida, kun kyse kuitenkin lapsen ensimmäisistä vuosista. Keskustelkaa etukäteen.
9, taitaa olla ero edessä.
ap, Älä päästä miestäsi elämään "poikamieselämää". Viikot pallit täynnä ja ei vaimoa vahtimassa, lopputuloksen voi arvata.
Jos sinulla on 1v lapsi ja olet hoitovapaalla, ja miehen keikka kestää 2-3 vuotta, niin pidätte sen nykyisen asunnon. Menet miehen luo ja olet siellä vaikka joka toinen viikko/kk ja palaatte yhdessä kaupunkiin viikonlopuksi, pysyy miehelläkin perhe mielessä. Kyllä sielläkin lääkäriin pääsee, ja tuon ikäiset neuvolat ei enää ole kovin usein.
ehkä vähän kyyninen N46v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hmm. Kuullostaa mielenkiintoiselta projektilta. 250 kilometriä ei ole pitkämatka kun osa muuttaa kokonaan toiselle puolellekin maata, tai ulkomaille toiselle puolelle maapalloa. Oikeastaan jäin mietittämään, että mikä on sinun tuleva osasi tai mikä se on nyt? - Olet kotona lapsen kanssa nyt, mutta onko sinulla työpaikkaa (mihin palata)? "
"Olen nyt lapsen kanssa kotona, menen töihin samoihin aikoihin kun mies muuttaisi, tuossa syksyllä kun lapsi 1v9kk. Ei ole siis vakituista paikkaa, mutta olen saanut jo määräaikaisen paikan tuolta alkaen kun joku työntekijä jää äitiyslomalle. Siellä toisella paikkakunnalla en siis välttämättä pääsisi töihin, enkä kyllä lasta heti mihinkään veisikään jos muutettaisiin ja kaikki on uutta ja pelottavaa. Eli on kannattavampaakin jäädä kotiin."
- Erikoinen mies. Sanoo hyväksyvänsä asian, mutta samaan aikaan ei taida tajuta, että sinullekin on kaiketi tärkeää käydä töissä ja päästä edes määrä-aikaiseen työhön äitiyslomasi jälkeen. -Ymmärtäsin muuttamisen,ehkä olevan helpompaa jollei sinulla olisi mitään työtä näköpiirissä. - Vaikka rasksta se on elää ja olla vieraassa ympäristössä "vain" lapsen kanssa....
- Se mikä on erityistä on, että kyse on ilm. jonkinlaisesta projektista. - Aika monta ura vie, eikä ole mitään tietoa seuraavasta askeleesta. Eli sitä saatetaan joskus muuttaa kotipaikkakunnalle tai sitten ei - mahd pitkään aikaan , jos enää koskaan. - Toki lienee mahd. nyt tehty työtarjous on vasta alkusoitto, jota seuraa seuraava, tai jonka jälkeen vanhaan työhön palaaminen saattaa alkaa tuntua jo - sanoisinko hieman tylsältä. Voisitko kysyä mieheltäsi, että miten hän aikoisi edetä parin vuoden päästä, jos sinä löydät kiintoisan (työ)tarjouksen? - Ja onko vastaus sama, vaikket saisi tuosta paikasta yhtä paljoa palkkaa kuin myös mies, mutta paikka olisi muutoin sinulle vähintäänkin hyvin mieluisa.
Ei minusta ole mitään ihmeellistä siinä, että mies käy töissä eri paikkakunnalla. Kuten joku sanoi, niin monella alalla ihan normia, että ollaan reissutyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sovitte miehesi kanssa teidän perheelle sopivan ratkaisun, muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Toisesta korvasta ulos, älä pahoita niistä mieltäsi!
Itse en koskaan muuttaisi uudelle paikkakunnalle vauvan kanssa. Tulisin hulluksi, jos uudessa elämäntilanteessa menettäisin turvaverkot sekä kaiken tutun.
Minua hämmästyttää, että ihmiset ovat näin turvallisuushakuisia vai onko se avuttomuutta?
Itse olen aina heittäytynyt täysin rinnoin uusiin kokemuksiin ja muuttanut esim. vain puoleksi vuodeksi kokonaan toiseen maahaan, jonka kieltä en osannut, 8 kk ikäisen vauvan kanssa miehen työn perässä. Ja kohta perään puoleksitoista vuodeksi taas seuraavaan maahan. Nyt olemme tällä viimeisellä miheen työnperässä muuttamisreissulla olleet jo kohta 19 vuotta!
Minun mielestäni perhe on yksikkö ja se pysyy yhdessä. Olemme kokeilleet kahden maan asumista muutaman kuukauden ajan olosuhteiden pakosta eikä se ollut kivaa.
Voin sanoa, että olen monen monta kokemusta rikkaampi ja voin todellakin sanoa eläneeni ja nauttineeni siitä. Ei tarvitse koskaan katua, että voi-voi, miksi en silloin nuorena jne...
Itse en olisi koskaan halunnut elää vain sitä tuttua ja turvallista, mutta ah niin rajoittunutta koti-kauppa-hoito-ja työpaikka-elämää.
Onko sinulla sellainen työ, että pystyt tekemään sitä etänä missä vaan vai oletko löytänyt joka kerta uuden työpaikan?
Arjessa eletään nyt. Anna miehi muuttaa. Älä mieti 3v päähän kovin tarkasti. Oleta vain ja tee oma osai sen eteen että liitto on kasassa., lapset voimissaan ja sulla työ. Yhden lapsen hoitoon vienti ei ole kovakaan rumba. Lomia ja vapaita on miehelläsi. Ja vaikka ette nää arkisin niin arjen voi jakaa. Laskut. Suuret siivoukset vkl. Vierailut. Ei elämä ole eikä saakkaan olla yksipiippuista. Ja miehesi tekee työtä toisella paikkakunnalla. Nää vieraista naisista varoittajat ovat niitä joita petetään vaikkei edes käytäs töissä. Ainainen epäily tappaa suhteen oli välimatkaa tai ei.
Hienoa, kaksi kotia ja vaihtelua. En minä valittaisi jos mieheni tekisi vastaavan päätöksen. Tosin meillä se varmaankin olisin minä jolle ura on tärkeämpi ja joka tuollaiseen voisi ryhtyä. Pari vuotta menee nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sai töitä 300 km päässä asuinpaikastamme ja teki käytännössä katsottuna yksin päätöksen sinne muuttamisesta. Minulla ei ollut hirveästi sanottavaa. Hän siis muutti pääkaupunkiseudulle ja olen aina ollut sitä mieltä (ja hän tietää sen myös), etten ole kovin innoissani ajatuksesta asua siellä. Sinne hän nyt kuitenkin lähti ja pysyvästi. Olemme olleet etäsuhteessa nyt 5 kk. Vaihtelevaa on ollut. Eniten minua on ärsyttänyt miehen jokaviikonloppuinen meneminen, juominen ja baareissa/eri tapahtumissa juoksentelu. Hän on aloittanut myös tuollaisen "poikamieselämän". Olen ollut myös mustasukkainen. Mies ei ymmärrä miksi koen näin.
Minun oli tarkoitus muuttaa perässä nyt tämän vuoden keväällä, mutta en vain jotenkin haluaisi lähteä. Koko elämäni on täällä. Ja minua raivostuttaa että päätös tehtiin ikään kuin minun puolestani. Ja kaikillahan on toki sanottavansa tähän asiaan, olen yrittänyt olla kuuntelematta.
Syksy on ollut ahdistava. Teillä on siitä hyvä tilanne, että mies on kuitenkin tulossa takaisin lopulta. Mutta aina on tietysti se mahdollisuus että uusi elämä imaisee mukaansa ja vanhaan ei ole paluuta.
Sympatiat ovat puolellasi! Ei oo helppo tilanne.
Älä muuta. Kuulostaa siltä että miehelläsi on nyt ihana poikamieselämä ja ette ehkä mahdu siihen kauaa. Ei kannata muuttaa, saatat katua sitä vielä.
Mutta siis, mieheni ei päättänyt periaatteessa yksin tästä vaikka kyllä sen aisti että haluaa ja meneen, jos ei nyt niin myöhemmin. En halua olla unelmien rikkoja, eli en halua pakottaa miestä jäämään enkä halua itse muuttaa.
Itse en kuitenkaan ajattele että jään tänne "mukavuudenhalun" tai "uusavuttomuuden" takia vaan siksi, että tuolla kaupungissa minulla ei ole mitään. On vain lapsi ja mies, joka töissä 4 viikkoa 12h/päivä. Joutuisin olemaan kh-tuella varmaan ainakin vielä vuoden jos muuttaisin ja nyt olisi mahdollisuus päästä syksyllä töihin.
Olemme miehen kanssa puhuneet siitäkin, jos hänen työnsä jatkuisivatkin. Muuttaisinko silloin sinne? No en tiedä. Siihen on kuitenkin 2 vuotta aikaa. Tiedän, että saattas olla että ero tulee, mutta en halua ajatella niin pitkälle vielä. Sen vain tiedän, etten aio sinne muuttaa
Ap.
Alue: Aihe vapaa
Hmm. Kuullostaa mielenkiintoiselta projektilta. 250 kilometriä ei ole pitkämatka kun osa muuttaa kokonaan toiselle puolellekin maata, tai ulkomaille toiselle puolelle maapalloa. Oikeastaan jäin mietittämään, että mikä on sinun tuleva osasi tai mikä se on nyt? - Olet kotona lapsen kanssa nyt, mutta onko sinulla työpaikkaa (mihin palata)?