Liikuntaluokat kilpailuluokkia!

Kokemukseni mukaan ilmapiiri liikuntaluokilla on seuraavanlainen: kaikesta kilpaillaan. Yläkoulu on liikuntaluokkalaisille kilpailua. Ei tehtävää, ei tilannetta, missä EI kilpailtaisi. Koenumeroista ja koulumenestyksestä on armoton kilpailu. Vertailu ja paremmuusjärjestys on jokahetkistä. "Pelailu ja rento hengaaminen kentällä" on tuntematon käsite.

Liikkaluokkien oppilaat ovat pienestä saakka harrastaneet ohjattua urheilua. He ovat tottuneet, että kaikkia heidän suorituksiaan arvioidaan, pisteytetään, asetetaan paremmuus- ja tuloslistoihin, jne. Käytännössä liikuntaluokkien oppilaat tulevat sosio-ekonomisesti kovatuloisista perheistä. Siksi, että vain hyvätuloisilla perheillä on ollut varaa ylläpitää vuosikausien kallista urheiluharrastusta. Kovat arvot elävät ja voivat hyvin urheiluluokilla, joita kaunistellen sanotaan liikuntaluokiksi. Kouluaineiden kokeisiin valmistaudutaan kuin kisoihin. Treenaus ja suorittaminen ovat normi.

Minun kaksi lastani olivat liikuntaluokalla eräässä itäsuomalaisessa kaupungissa. En olisi ikinä sallinut, jos olisin tiennyt millainen kilpailun ilmapiiri luokalla on. Armotta jätettiin ryhmän ulkopuolelle, jos jostain syystä joku ei osallistunut kilpailuun kaikessa mahdollisessa, mitä koulussa tapahtuu. Liikuntalukat ovat erikoisluokkia, mutta millaisia! Tietenkin kuvaan kuuluu myös merkkivaatteet, kamppeet, välineet. Ja koska perheet ovat hyvätuloisia, myös ulkomaanmatkat lomilla ovat normi. Niilläkin kilpaillaan, estotta.

En tiedä, ovatko opettajat tietoisia liikuntaluokkien sairaasta, vaietusta ilmapiiristä. Äkkiä katsoen liikuntaluokkalaiset ovat vilkkaita (=runsaasti toimintaenergiaa), älyllisiä (=jo pääsykokeissa mitataan akateemisia kykyjä), sosiaalisia (=lähes röyhkeän ulospäinsuuntautuneita). Tämä pinnan alla vaikuttava kilpailuvietti tuli minulle yllätyksenä, koska en itse urheile, saati kilpaile missään. Luulin liikuntaluokan olevan paikka, missä voi kokeilla rauhassa eri lajeja. Kokeilla esim. ensi kertaa jotain. No, käytännössä se tarkoitti, että joka ikistä koulun tarjoamaa lajia oli jo yksityisesti harjoitettu - eivätkä lajimaksut ole halpoja. En tunne kummankaan lapsen luokalta yhtään yh-vanhempaa, saati vähätuloista perhettä.

Urheilijoiden sanotaan olevan itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Ainakin oman edun tavoittelijoita he voivat olla. Koulu mainostaa erikoisluokkaansa hymisemällä "liikunnasta". Höpön höpön, kilpailuluokka se on. En suosittele kenellekään liikuntaluokkia. Mutta jos kannatat reilusti kovia yhteiskunnallisia arvoja, rahaa ja kilpailua, "paras voittakoon", jne. niin valmenna ihmeessä lapsesi suorittamaan urheiluluokkaa. Ja muista vaatia, että koenumeroiden pitää olla vähintään 9 ½. Ja kuten eräs liikkaluokkaisen vanhempi sanoi: "...ei kannata ottaa kotitaloutta valinnaiseksi, sen oppii muutenkin" . Liikkaluokkalainen lapsi olisi halunnut ottaa kotsan valinnaisaineeks ! Suurin osa liikuntaluokkalaisista suorittaa vanhempiensa maailmankuvaa. Vanhemmat ovat harrastaneet liikuntaa, urheilua, tms. He sosiaalistavat lapsensa kilpailu-, urheilu-, liikuntamaailman koville arvoille. (Yritysmaailman ja urheilun suhde kukoistaa jopa koulujen liikuntaluokilla).