Lue keskustelun säännöt.
Joku joka ei yhtään halunnut lapsia, mutta hankki (vahingossa tai muusta syystä)?
19.01.2017 |
Kuinka kävi? Olen 35, enkä halua lapsia. Joskus olen saanut ihan oikeana neuvona, että hankit vaan, kyllä se rakkaus sitten syttyy. Itse luulen, että syttyisi halu itsemurhaan. Eikä tämä oikeastaan ole edes vitsi, niin paljon se ajatus lapsesta ahdistaa.
Mutta olisi kiinnostavaa kuulla, jos jollekin on oikeasti käynyt näin, ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kauaa kun tällainen samantyyppinen avaus oli palstalla. Vastasin pitkästi ja vastaukseni herätti keskustelua. Nyt sanon vaan, että kadun lasta lähes päivittäin. Eikä ole vauva kyseessä vaan edelleen kadun vaan. En sopeudu. Rakastan kyllä, mutta ei se oikeastaan tee asiasta kuin vaikeampaa. En edes jaksa tähän enempää kommentoida.
Linkkiä?
Miksi kadut? Miksi sait/teit lapsen?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2735652/te-jotka-ette-ole-koskaan-halunn…
Olen tuo #14, senkun alatte kivittämään. Mä menen nyt nukkumaan, jos se onnistuu.
Miksi teitte lapsen? Olitko ajatellut että vanhemmuus on jotenkin ruusuisempaa? En kivitä, joillekkin se todellisuus vaan iskee päin ja huomaakin että mitä tuli tehtyä. Vaikutat masentuneelta. Toivon että mielesi vielä paranee, zemppiä arkeen.
Itsekin mietin, miksi. Enää en syytä edes muista. Monen asian summa kai. Virhevalinta.
Kyllästyttää tuo masennuskortti. En ole masentunut. Inhoan elämääni koska se ei ole minun. Teen niin tai näin tästä eteenpäin, elämäni ottaa paljon enemmän kuin antaa. Kokeilkaa utelijat ajatusleikkiä jostain itsellenne vastenmielisestä elämästä. Pörssimeklarina New Yorkissa, poliitikkona Brysselissä, vaimona Venäjällä. Ei ole asenteesta kiinni, onko onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä elämänvaiheessa syvästi vannoin, että yhtään lasta en hanki, ne on inhottavia, rasittavia ja kaikkea negatiivista. Nyt niitä on kolme. Koululaisia jo. En vieläkään pidä yhtään lapsista, ne on edelleen inhottavia, rasittavia ja kaikkea negatiivista, mutta omiin on jo tottunut enkä vaihtais tätä perhe-elämää pois. Vieraat lapset on mulle kammotus, mutta joutuu niitä sietämään kun lapset tuovat kavereitaan kylään. Vaikka omat onkin ihan kivoja ja ihania, niin kyllä sitä aika ajoin miettii, että vielä niin ja niin monta vuotta ja sitten olen taas vapaa tästä kaikesta.
Olen toista kertaa aviossa ja kummastakin liitosta on lapsi, vaikka en ole koskaan halunnut lasta. Minulla on niin vikkelät siittiöt, että jos ehkäisyssä on hetkenkin tarkkaamaton niin nainen pamahtaa aivan varmasti paksuksi. Kumpikin syntyi avioliitossa enkä uskaltanut edes ottaa aborttia puheeksi, sehän ei varsinaisesti ole ehkäisykeino. Toinen lapsi taidettiin siittää hääyönä.
En vihaa lapsini ja huolehdin heistä parhaani mukaan, mutta tiedostan kyllä että olisin onnellisempi ilman heitä. Ilman lapsia voisin elää itsekkästi vain itselleni, taloudellinen tilanne olisi aivan toinen eikä olisi mitään tarvetta / syytä säästää tulevaisuuden varalle vaan voisi elää tässä hetkessä.
Jos siis vähänkään epäröit, niin minun neuvoni on yrittää ehkäsitä lapsen tulo kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni paras päätös oli tehdä lapsi. Rakastan lapsen ihan palasiksi vielä vaikka on jo esiteini. Luulin että minusta tulee ihan paska äiti ja tulikin tavallinen, yllätin itseni niin olemassa oikeasti myös luova ja hauska lapsijoukkojen kanssa. Paras lahja minkä ikinä olen saanut oli lapsiporukan mulle synttärilahjaksi ostama "Superäiti"- zombilelu. Ei siksi että olisin superäiti, vaan siksi että lapset ylipäänsä voi harkita ostavansa tuollaisen MULLE :D. Tämä isompi ihme kuin helvetin jäätyminen!
Mä en tiedä tulkitsinko tän viestin oikein, mutta MIKSI niin moni kuvittelee, että se ettei halua lapsia = haluaa haluaa haluaa lapsia, mut ei just nyt, pelottaa, oon paska äiti yhyhyhy. Se ettei halua lasta tarkottaa että ei halua lasta yhtä paljon kun ei halua kuulaa kalloonsa. Tässä on nääs ero :)
Elämäni paras päätös oli tehdä lapsi. Rakastan lapsen ihan palasiksi vielä vaikka on jo esiteini. Luulin että minusta tulee ihan paska äiti ja tulikin tavallinen, yllätin itseni niin olemassa oikeasti myös luova ja hauska lapsijoukkojen kanssa. Paras lahja minkä ikinä olen saanut oli lapsiporukan mulle synttärilahjaksi ostama "Superäiti"- zombilelu. Ei siksi että olisin superäiti, vaan siksi että lapset ylipäänsä voi harkita ostavansa tuollaisen MULLE :D. Tämä isompi ihme kuin helvetin jäätyminen!