Lue keskustelun säännöt.
Pikkutyttö sahasi sporassa pitkin käytävää kiljuen eikä äiti sanonut mitään. Sporan jarruttaessa tyttö lensi päälleen lattialle ja alkoi itkeä. Nuori äiti sanoi, että tämän takia olen opettanut, että pitää istua.
18.01.2017 |
Tyly toteamus, nuori äiti ei puuttunut touhuun mitenkään eikä lohduttanut. Näinkö lapset nykyään kasvatetaan? Kuinka pahasti lapsi saa loukata itsensä opetuksen antamisen varjolla? Seuraavaksi lapsi saa kai juosta sivuilleen katsomatta tien yli ja jäädä auton alle ja hautajaisissa tulee vielä äidiltä nuhtelut, että mitä minä sanoin.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein toimittu. Nykyään paapotaannihan liikaa, lapsi ei kolhuista mene rikki.
Minäkin opin, että hella on kuuma vasta, kun laitoin käden levyn päälle. Tätä ennen äitini oli jo monta kertaa kieltänyt näpit pois lieden ääreltä. Sen jälkeen tuli mietittyä kaikki kahdesti, onko uhma kiellon arvoinen.
Samaa mieltä. Itse myös opin pienenä kaiken kantapään kautta, kun ei voinut vanhempia uskoa. Pahin kolhu tais tulla kun juoksin kielloista huolimatta sisällä ja mursin käden. Enpähän juossut enää sen jälkeen.
Lapsen kasvattaminen on toistoa. Minusta tuo on hälyyttävää jos ei enää jaksa ohjata. KUN sattuu niin toteaa vaan että mähän sanoin.. Lukekaa jotain kasvatusoppaita: toi on heti ekana ettei noin!
Se että sä kaaduit ja loukkasit kätesi pahasti on kyllä vanhempiesi syytä koska eivät toistaneet. Ei se että lapsi juoksee. Että riepoo - ja sääli sinua kun ajattelet että teit väärin ja vanhempasi muka oikein!
Olen alle 4-kymppinen, 4 lapsen äiti ja pohtunut paljon sitä mitä väärää omat vanhemmat teki omassa kasvatustekniikassaan ja niistä juteltuani saanut yhä kommenttia miten silloin oli tapana tai he eivät vaan osanneet asioita paremmin. Omille lapsenlapsilleen kuuluisi antaa periksi -kun minua on vastaavassa tilanteessa remmitetty ja nyt puhun jostain tottelemattomuudesta.
Jokainen mamma joka kävelee zombina kaupassa, lapsi hakee huomiota/itkee eikä äiti siihen ollenkaan reagoi niin voi vaan kuvitella mitä se äiti tekee kotona lapselle kun kukaan ei näe. On kaksi vaihtoehtoa, joko 1) ei reagoi mitenkään sielläkään tai 2) pahoinpitelee jotenkin. Montaa tälläistä ei näe, mutta joskus nekin väsyneet äidit käy kaupassa ostamassa ruokaa joilla ei mene hyvin.
Yksi hyvä tapa toimia on mennä kysymään miten äiti voi. Ehkä hän on yksinäinen? Ei tuo ole normaalia. Jossain vaiheessa sille lapselle nyt vaan kuuluu reagoida. Vai onko tuo jonkun mielestä tavallinen tapa toimia toisen ihmisen kanssa? Dissata ja jättää täysin huomioimatta? En voi käsittää mistä tuo meinaan tulee, eikö sun mieskään puhu sinun kanssa joka jätät lapsesi huomioimatta?
Ja juu: kaikkeen lapsen toimintaan ei pidä aina reagoida, ei sekään ole hyvä että lapselle jatkuvasti jotain lässyttää, vaan takaa-ajan nyt tilannetta että toisen täydellinen huomioonottaminen on esim. koko kauppareissulla selkeä tapa. Jos lapsi on vaikeassa iässä, eikä äidillä ole miestä joka hoitaa lapsen kauppareissun ajan niin kunnalta voi pyytää perhetyöntekijän esimerkiksi vahtimaan lasta. Se on paitsi lapselle sopivampi rangaistus jos/kun kauppaan ei voi mennä asiallisesti mutta myös äiti saisi aikaa itselleen. Voi mennä vaikka uimaan ja sen jälkeen käy kaupassa yksin.
Sen lisäksi lapsen kanssa kannattaa mennä vaikka perhekerhoon tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein mamma teki. Tästä ne lapset oppii, eipä tee sitten seuraavalla kerralla mieli meuhkata miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein mamma teki. Tästä ne lapset oppii, eipä tee sitten seuraavalla kerralla mieli meuhkata miten sattuu.
Kyllä AV-mamma on vastenmielinen eläin. Porsii ja sitten kasvattamisen sijasta röhkii ja pieree netissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten opettaa kolhuja varten, mutta miksi muiden matkustajien pitää kärsiä juoksevista penikoista joille vanhemat eivät ole opettaneet käytöstapoja?
Kerran junassa joku penikka juoksi ja kiljui aikansa käytävällä ja hetken kuluttua eras vanhempi herra sattui "vahingossa" asettamaan jalkansä käytävälle siten, että tämä kiljuja lensi kuin leppäkeihäs, siinä näin aika monen kanssamatkustajan hhymyilevän salaa, mina mukaanlukien.
Mistäs sinä pikkulikka tiedät ettei ole kakaran ensimmäinen tai toinen kerta bussissa tai julkisissa ylipäätään?
Mikäs tuomari sinä oikein olet. Pidähän suuta tiukemmalla näissä asioissa ettet vaan anna toisista väärää lausuntoa saatanan vihanlietsoja.
Näitä lapsivihaajia on jonkin verran. Vanhempien tehtävänä on suojella lapsia näiltä vaarallisilta hulluilta.
Sanonpa että ole varovainen sillä me vanhemmat pidetään silmät auki.
Lapsella on täysi oikeus harjoitella julkisilla matkustelua. Et sinäkään pikkulikka ole ollut HetiValmisPaketti.
Näyttäisi olevan vieläkin puutteita ainakin ajattelutason puolella. Yritä kehittää itseäsi meidän muiden vuoksi jookosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein toimittu. Nykyään paapotaannihan liikaa, lapsi ei kolhuista mene rikki.
Minäkin opin, että hella on kuuma vasta, kun laitoin käden levyn päälle. Tätä ennen äitini oli jo monta kertaa kieltänyt näpit pois lieden ääreltä. Sen jälkeen tuli mietittyä kaikki kahdesti, onko uhma kiellon arvoinen.
Samaa mieltä. Itse myös opin pienenä kaiken kantapään kautta, kun ei voinut vanhempia uskoa. Pahin kolhu tais tulla kun juoksin kielloista huolimatta sisällä ja mursin käden. Enpähän juossut enää sen jälkeen.
Lapsen kasvattaminen on toistoa. Minusta tuo on hälyyttävää jos ei enää jaksa ohjata. KUN sattuu niin toteaa vaan että mähän sanoin.. Lukekaa jotain kasvatusoppaita: toi on heti ekana ettei noin!
Se että sä kaaduit ja loukkasit kätesi pahasti on kyllä vanhempiesi syytä koska eivät toistaneet. Ei se että lapsi juoksee. Että riepoo - ja sääli sinua kun ajattelet että teit väärin ja vanhempasi muka oikein!
Olen alle 4-kymppinen, 4 lapsen äiti ja pohtunut paljon sitä mitä väärää omat vanhemmat teki omassa kasvatustekniikassaan ja niistä juteltuani saanut yhä kommenttia miten silloin oli tapana tai he eivät vaan osanneet asioita paremmin. Omille lapsenlapsilleen kuuluisi antaa periksi -kun minua on vastaavassa tilanteessa remmitetty ja nyt puhun jostain tottelemattomuudesta.
Jokainen mamma joka kävelee zombina kaupassa, lapsi hakee huomiota/itkee eikä äiti siihen ollenkaan reagoi niin voi vaan kuvitella mitä se äiti tekee kotona lapselle kun kukaan ei näe. On kaksi vaihtoehtoa, joko 1) ei reagoi mitenkään sielläkään tai 2) pahoinpitelee jotenkin. Montaa tälläistä ei näe, mutta joskus nekin väsyneet äidit käy kaupassa ostamassa ruokaa joilla ei mene hyvin.
Yksi hyvä tapa toimia on mennä kysymään miten äiti voi. Ehkä hän on yksinäinen? Ei tuo ole normaalia. Jossain vaiheessa sille lapselle nyt vaan kuuluu reagoida. Vai onko tuo jonkun mielestä tavallinen tapa toimia toisen ihmisen kanssa? Dissata ja jättää täysin huomioimatta? En voi käsittää mistä tuo meinaan tulee, eikö sun mieskään puhu sinun kanssa joka jätät lapsesi huomioimatta?
Ja juu: kaikkeen lapsen toimintaan ei pidä aina reagoida, ei sekään ole hyvä että lapselle jatkuvasti jotain lässyttää, vaan takaa-ajan nyt tilannetta että toisen täydellinen huomioonottaminen on esim. koko kauppareissulla selkeä tapa. Jos lapsi on vaikeassa iässä, eikä äidillä ole miestä joka hoitaa lapsen kauppareissun ajan niin kunnalta voi pyytää perhetyöntekijän esimerkiksi vahtimaan lasta. Se on paitsi lapselle sopivampi rangaistus jos/kun kauppaan ei voi mennä asiallisesti mutta myös äiti saisi aikaa itselleen. Voi mennä vaikka uimaan ja sen jälkeen käy kaupassa yksin.
Sen lisäksi lapsen kanssa kannattaa mennä vaikka perhekerhoon tms.
Kyllä mun käden murtuminen oli aivan oma syy. Jatkuvasti toistettiin, että älä juokse sisällä ja aina jos silmä vältti, niin juoksin ja kerran sitten mursin käteni. Tiesin kyllä aivan hyvin etten saa juosta sisällä, mutta kun ei ollut aiemminkaan käynyt kuinkaan, niin en nähnyt syytä miksi olisin juoksematta. Olin hyvin voimakastahtoinen lapsi, enkä uskonut mitään mitä mulle sanottiin. Kaikki mitä kiellettiin piti kokeilla. Sanottiin, että älä koske takkaan, kun se on kuuma, mähän menin heti koskemaan kun kukaan ei nähnyt, joulukuuseenkaan en saanut koskea, etten riko koristeita ja saa haavaa, no sainhan mä haavan. Ei kaikki lapset opi toistamalla niin kuin oppikirjoissa sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyly toteamus, nuori äiti ei puuttunut touhuun mitenkään eikä lohduttanut. Näinkö lapset nykyään kasvatetaan? Kuinka pahasti lapsi saa loukata itsensä opetuksen antamisen varjolla? Seuraavaksi lapsi saa kai juosta sivuilleen katsomatta tien yli ja jäädä auton alle ja hautajaisissa tulee vielä äidiltä nuhtelut, että mitä minä sanoin.
No kai se kuitenkin pisti kaiken kuljettajan syyksi?
Minä kiellän omiani, mutta jos kiellosta huolimatta sattuu niin jos ei luita mee katki, totean kyllä myös, että enkö minä kieltänyt ja sen jälkeen lohdutan että ei käynyt pahasti ja ens kerralla varovaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Yksi hyvä tapa toimia on mennä kysymään miten äiti voi. Ehkä hän on yksinäinen? Ei tuo ole normaalia. Jossain vaiheessa sille lapselle nyt vaan kuuluu reagoida. Vai onko tuo jonkun mielestä tavallinen tapa toimia toisen ihmisen kanssa? Dissata ja jättää täysin huomioimatta? En voi käsittää mistä tuo meinaan tulee, eikö sun mieskään puhu sinun kanssa joka jätät lapsesi huomioimatta?
Ja juu: kaikkeen lapsen toimintaan ei pidä aina reagoida, ei sekään ole hyvä että lapselle jatkuvasti jotain lässyttää, vaan takaa-ajan nyt tilannetta että toisen täydellinen huomioonottaminen on esim. koko kauppareissulla selkeä tapa.
Ehkä äidillä on myös koira ja se tietää että paras tapa sammutta ei-toivottu käytös on jättää se huomiotta? Jos koira tai koiran kehitystasolla oleva lapsi (eli taapero) saa huomiota huonolla käytöksellä, se oppii käyttäytymään huonosti. Jos huomiota annetaan silloin kun koira tai lapsi on rauhallinen, se oppii rauhoittumaan. Kumpikin hyötyy sanomattomasti siitä että se opetetaan rauhoittumaan.
Asia on tietysti eri jos lapsella on oikeasti joku hätä, mutta sellaiset ajankuluksi rääkymiset ja pelkstä kiukusta parkumiset hoituu parhaiten noin.
Pieni lapsi ei ymmärrä vielä yhtään mitään vaikka puhuisikin. Siksi sille on aivan turha selittää vaan sitä täytyy ehdollistaa kuten koiraakin. Selittää voi sitten kun selityksen alkaa mennä jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Yksi hyvä tapa toimia on mennä kysymään miten äiti voi. Ehkä hän on yksinäinen? Ei tuo ole normaalia. Jossain vaiheessa sille lapselle nyt vaan kuuluu reagoida. Vai onko tuo jonkun mielestä tavallinen tapa toimia toisen ihmisen kanssa? Dissata ja jättää täysin huomioimatta? En voi käsittää mistä tuo meinaan tulee, eikö sun mieskään puhu sinun kanssa joka jätät lapsesi huomioimatta?
Ja juu: kaikkeen lapsen toimintaan ei pidä aina reagoida, ei sekään ole hyvä että lapselle jatkuvasti jotain lässyttää, vaan takaa-ajan nyt tilannetta että toisen täydellinen huomioonottaminen on esim. koko kauppareissulla selkeä tapa.
Ehkä äidillä on myös koira ja se tietää että paras tapa sammutta ei-toivottu käytös on jättää se huomiotta? Jos koira tai koiran kehitystasolla oleva lapsi (eli taapero) saa huomiota huonolla käytöksellä, se oppii käyttäytymään huonosti. Jos huomiota annetaan silloin kun koira tai lapsi on rauhallinen, se oppii rauhoittumaan. Kumpikin hyötyy sanomattomasti siitä että se opetetaan rauhoittumaan.
Asia on tietysti eri jos lapsella on oikeasti joku hätä, mutta sellaiset ajankuluksi rääkymiset ja pelkstä kiukusta parkumiset hoituu parhaiten noin.
Pieni lapsi ei ymmärrä vielä yhtään mitään vaikka puhuisikin. Siksi sille on aivan turha selittää vaan sitä täytyy ehdollistaa kuten koiraakin. Selittää voi sitten kun selityksen alkaa mennä jakeluun.
Ja sinä annat varmaan sitten koirasi juoksennella vapaana ratikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä näkee jatkuvasti. Eilen bussissa n. 2-vuotias änkesi väkisin pois rattaista kun ei halunnut niissä istua isänsä käskyistä huolimatta. Ei ehtinyt kuin nousta seisomaan rattaissa niin bussi hidasti ja lapsi lensi lattialle.
Palkinnoksi isukki päästi lapsen istumaan bussin penkille...
Valjaat on keksitty, yleensä rattaissa vakiovarusteena.
Tästä keskustelusta tulee mieleen naapuri, joka komensi parivuotiasta lasta pihalla: "Älä juokse, kun sä voit kaatua!" Lapsi siis ihan hyvin osasi kävellä, mahtoiko koskaan oppia juoksemaan.