tekis mieli luovuttaa

Mutta jos nyt et ole, niin kannattaisi varmaan soittaa vaikka tänne ja jutella jonkun kanssa. Ei ne ongelmasi oikeasti ole noin isoja. Ja lapsillesi takuulla ei ole yhdentekevää se, mitä teet. Mietipä sitä katkeruutta, millä he muistavat sinua, joka heitit pyyhkeen kehiin ja toimit itsekkäästi.



Palveleva puhelin puh: 10071



SOS-keskus puh: 413 50500



valtakunnallinen kriisipuhelin, puh: 0203 445 566

mun voimat ei yksinkertaisesti riitä enää. tiedätkö miltä tuntuu kun koko elämän on joutunut tappelemaan ja kärsimään kaikesta, ei ole saanut koskaan kokea hetkeäkään semmoista tasaista ja onnellista arkea?? ei mun ole pakko enää, ei voi olla. etenkin kun en lapsilleni kykene tarjoamaan sitä mikä heille kuuluisi. heille on parempi kun minua ei ole.

tasaisin väliajoin! Minulle on tapahtunut niin kauheita asioita ettei sitä moni edes uskoisi, mutta olen päättänyt selvitä ihan piruuttanikin! Minun mielestäni koskaan ei kannata heittää pyyhettä kehään sillä ikinä ei voi tietää mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja itse olen ainakin sen verran utelias että on pakko saada tietää. Ajattele myös lapsiasi minkälaisen taakan kanssa he joutuvat elämään jos sinä luovutat, äitiä ei kuitenkaan kukaan voi korvata. Sinun tilanteessasi olisi nyt parasta saada äkkiä apua tilanteeseesi en tiedä olisiko kaikkein paras ratkaisu jos pääsisit hieman lepäämään jonnekkin? Jokaisella kunnallla on olemassa kriisipalvelua sinun tilanteessasi oleville ihmisille ota rohkeasti yhteyttä oman kuntasi terveyskeskukseen he ohjaavat sinut eteenpäin! VOIMIA!

Susta TUNTUU nyt siltä, että sun elämäsi on yhtä kärsimystä, mutta ei se ole ollut sellaista aina. Sinulla on lapsiakin, joiden syntymä ei ole voinut olla pelkkää tuskaa ja taistoa.



Hae nyt ihan oikeasti apua. Vaikka pahimmassa masennuksessa tuntuisi tuolta, niin mieti vaan lapsiasi, jos et enää itseäsi jaksa miettiä rakentavasti.



Itsemurha on aina läheisille kamala kriisi, jonka syvyyttä sinun on aika mahdoton ymmärtää. Sellaisenko perinnön haluat antaa lapsillesi? Että on ok luovuttaa, jos masentaa?

Älä anna periksi, pidä lasten huoltajuus itselläsi, mutta hae tukiperhettä tms., missä lapset saavat viettää aina jonkin viikonlopun ja saat aikaa itsesi hoitamiseen.

Ota tarjottu apu vastaan, hoitoapu, siivousapu, keskusteluapu.

Kyllä se siitä!

Vierailija:

olis pitäny syntyä kusipäiseksi narsistiksi niin ois ehkä selvinny paremmin.

Vain narsisti kykenee tuollaiseen

jos oisin teidän kaltainen, oisin ehkä jaksanu paremmin. en ois antanu tapahtua itselleni kaikkea sitä, minkä liian sinisilmäisenä otin vastaan ja josta kärsin lopun elämääni. tuommonen mun ois pitäny olla. en kykene enkä jaksa. aina, kun selviän jotenkin jaloilleni, tulee jostain uusi isku joka heittää mut polvilleni. niin monta kertaa oon sieltä sisulla noussu, lasteni takia, mutta kun mä en yksinkertaisesti jaksa enää. ei huvita eikä kiinnosta kun ei elämällä ole mulle muuta annettavaa kuin potkia päähän. ei varmasti kukaan jaksais jatkuvalla syötöllä sitä että koko ajan joutuu kamppailemaan, vuosia ja taas vuosia. mä oon ihminen, munkin voimat loppuu. ja ne näköjään loppu nyt.

Mistä me tiedämme, oletko syystä masis vai vain turhanruikuttaja.



Mutta oli se kumpaa vaan, niin nyt ihan piruuttas otat itseäsi niskasta kiinni. Sä ET voi tehdä noin itsekästä tekoa lapsillesi! Et vaan voi. Niiltä menee elämä alta, jos äiti luovuttaa ja jättää heidät. Haluatko tosissasi kostaa omat vastoinkäymisesti lapsillesi???

Lapsesi rakastavat sinua! Ja sinä olet aina paras äiti heille. Vaikka jättäisitkin tämän maan päällisen elämän. Mitä tapahtuu kuolemasi jälkeen täällä maan päällä? Kerro mulle? Miksi suunnittelet itsemurhaa? Miksi viet lapsiltasi äidin?



Näet elämäsi liian kapeasti nyt! Tiedätkö että apua saa ja ja sitä on? Moni on saanut apua juuri tuollaiseen tilanteeseen ja ajatuksiin. Et ole yksin. Sinulla ja lapsillasi on mahdollisuus iloon ja hyvään elämään. Älä vajoa siihen pieneen rakoon mitä enää näet, siellä sijaitsee kuolema. Kuolema on lopullista ja tyhjyyttä.



Et voi aiheuttaa lapsillesi sitä tuskaa ja vihaa, mitä he miettivät myöhemmin, koska et hakenut apua! Lupaa minulle, että huomenna soitat terveyskeskukseen ja haet apua itsellesi. Huomiseen sinnittele ja soita apua. Muitakin paikkoja on mistä saa apua. Matalan kynnyksen paikkojakin löytyy.

Vierailija:

Palveleva puhelin puh: 10071

SOS-keskus puh: 413 50500

valtakunnallinen kriisipuhelin, puh: 0203 445 566

jos et jaksa tällä hetkellä uskoa itseesi ja jaksamiseesi, usko lapsiisi ja heidän oman äidin tarpeeseensa. hanki välittömästi apua itsellesi!

Vittu tätäki systeemiä. Ei saa edes kirjottaa osoitetta tänne. Googleta kriisikeskus osviitta. Sieltä löytyy paljon tietoa ja apua. Tukihenkilöitä kaivataan myös

siirrettäväksi tuon saman masennuksen/ahdistuksen/itseinhon ja kamppailun niiden kanssa, kuin mitä itse nyt koet pelkästään sillä, että tapat itsesi.



Oletko niin julma lapsiasi kohtaan, että tieten tahtoen sysäät heidät samaan kamppailuun?

olen syonyt masennuslääkkeitä 6 vuotta ja kaynyt terapiassa 2-vuotta. en yhäkään pysty puhumaan asiasta itkemättä, enkä ilman valtavaa syyllisyyttä. näen myös itsemurhan vaihtoehtona jos tämä tuska ei ala helpottamaan. ainut mikä minut pitää kasassa on, etten halua tätä tuskaa lapselleni siirtää. apua on saatavissa, se pitää vaan uskaltaa ottaa vastaan.

Se selittää suomen korkeat itsemurha luvut.

Ja silloinhan ap:lla ei ole toivoa, koska geeniperimä määrää kohtalon.

Ap, olen samaa mieltä kuin aiemmat: pysy elämän syrjässä kiinni vaikka kiusallasi. Lapsesi kärsivät mittaamattomasti, jos menettävät äitinsä. Se lyö mustan leimansa heidän identiteettiinsä, vaikka pääsisivät kuinka hienoon sijaisperheeseen. Järjestä vaikka mieluummin huostaanotto ja jatka kuitenkin elämääsi.



Koskaan ei tiedä, mitä ihanuuksia seuraava päivä, viikko, vuosi tai vuosikymmen tuo mukanaan. Elämällä on hurjat ja yllättävät tiet. Ajattelehan, miten onnekas olet, että sinulla on ihania lapsia! Lapset rakastavat vanhempiaan yli kaiken, vaikka pinnalta katsoen vihaisivat heitä. Olet heidän maailmansa tärkein ja ihanin ihminen, vaikka omasta mielestäsi olisit kuinka epäonnistunut.



Mitä sitten, jos olet kokenut kauheita? Ajattelehan, niistäkin olet selvinnyt! Maailma on kamala hirveä, kohtuuton paikka. Mutta kaikesta huolimatta elämä jatkuu, lapsissa, jokaisessa uudessa aamussa mahdollisuuksineen. Kannattaa etsiä iloa pienistä arkisista asioista, koska niissä sitä suurta iloa varmasti on.

Kyllä minullakin on välillä ollut fiilikset, että nyt haluan luovuttaa. Mikään ei ole mennyt oikein. Silti olen jatkanut. Tiedän, että perhe tarvitsee minua ja olen heille tärkeä. Minulla on uskoni Jumalaan ja se varmasti auttaa. Jatka vain elämää....