Miten uskallatte syödä masennuslääkkeitä?

Höpsis mtään toleranssi kasva.

Mä uskallan. Uskallan käydä myös terapiassa. Käyn myös töissä. Ensimmäistäkään lasua ei ole tullut, mutta ilman lääkitystä ja terapiaa varmaan ennen pitkää tulisikin.

Olo ei ole zombimainen mutta synnytyksen jälkeisen masennuksen syveneminen vaikeaksi masennukseksi teki sen että en päässyt enää sängystä.

Ja ihan tavan tallaaja olen, ei näy mitenkään päällepäin että syön lääkkeitä ja juoksen terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lääkkeitä huvikseen popsita. Niitä syödään vain jos vointi on ollut pitkään todella huono ja mikään muu ei tunnu auttavan. Eikä niitä ikuisesti tarvitse syödä, ne lopetetaan kun vointi paranee. 

Lopetin lääkkeet 4 vuotta sitten (söin 1,5v) eikä depersonalisaatio ja seksihalut ole vieläkään korjaantuneet. Jotta silläsilmällä kun katsoo niin ei kannata....

Nyt olen taas masentunut mutten aio ottaa lääkitystä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Helposti uskallan syödä. Purkki auki tai tabletti levystä irti läpipainamalla, ruokaa alle, veden tai vaikka kahvin kanssa niellään tabletit.

Olen mielestäni ehkä pikku prosentin verran turhan tasainen mielialalääkityksellä, mutta kun olen näitä jo 7 vuotta syönyt, tasaisuus voi johtua myös siitä että ikää on tullut lisää.

Joka tapauksessa ilman lääkkeitä olisin taas ranteet auki kiljumassa psykiatrian polin ala-aulassa ja tämä tieto antaa ihmeellisen paljon uskallusta syödä lääkkeitä vaikka koko loppuelämä.

Ootko oikeasti tehnyt noin?? Miksi? Mitä sitten tapahtui?

noh..lääkkeen avuin jaksoin opiskella itselleni ammatin, jaksan hoitaa lastani, jaksan harrastaa..ja ennen kaikkea jaksan nauttia elämästä...myös terapia ollut tukena...heh, jos tapaisit minut niin zombie olisi viimeinen sana jota käyyttäisit, olen hyvin eläväinen...huolimaton toki, mutta se tuskin on lääkkeen vaiktutusta :) valmistuin juuri sairaanhoitaja-zombieksi ;)

Vierailija kirjoitti:

Höpsis mtään toleranssi kasva.

Miten niin ei, eihän opamoxit ole masennuslääkkeitä vaan rauhoittavia. 

Joskus on niin huono olo että mikä vain on parempi vaihtoehto. Oma kokemus lääkkeistä: oli enemmän energiaa ja ahdisti vähemmän, sivuvaikutuksena lihoin ihan helvetisti. En syö enää, mutta en sanoisi ei jos jostain saisin lääkkeitä jotka ei lihota.