Lapsen sukupuolineutraali kasvatus - Sukulaiset näreissään

Huono

No voi hyvää päivää! Siellä on taas oikea isänmaantoivo kasvattamassa lapstaan, tulevaa avohoidokkia kenties. Käy lasta sääliksi!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vain mutta en ymmärrä tällaista. Meillä on tyttöjä ja poikia joten myös molempien leluja jne tavaroita. Pojat leikkivät nukenvaunuilla rallia, tytöt vaihtelevat vaatteitaan kokoajan ja hellivät vauvanukkeja. Ihan samoin on kaikki kasvatettu, lapsina. Miksei voi iloita siitä että on poika tai tyttö, siis lapsi itse.

Nimenomaan. 

Meillä on yksi poika ja kaksi tyttöä. Olemme pyrkineet sukupuolineutraaliin kasvatukseen sillä tavoin, ettemme korosta että on erikseen poikien ja tyttön leluja/vaatteita/tms. On vain leluja ja vaatteita, joita sitten ollaan ostettu kiinnostuksen mukaan.

Sukulaiset valitettavasti jakavat lelut yms. sukupuolen mukaan. Esimerkiksi pojalle on roudattu jos jonkinlaista autoa yms. koska pojathan nyt vain tykkäävät sellaisesta. No ei meidän poika.  Eivät ole ottaneet kuuleviin korviin pyyntöä lapsia kiinnostavista leluista ja vaatteista. Ja äidilleni on kauhistus että vanhin tytöistä tykkää miekoista sun muista aseista. Eihän sellainen tytölle sovi ja sitten ollaankin tuotu jos jonkinlaista hörmelömekkoa. 

Sukupuolineutraaliusko siis tarkoittaa sitä, että kielletään lapselta oikeus sukupuoleen?

Olet päästäsi nyrjähtänyt.

Herättääpäs tämä tunteita :D Joo 9kk ikäinen varmasti on suuresti hämmentynyt siitä, ettei sukulaiset tiedä mitä sukupuolta hän on ;) Eiköhän asia jossain välissä paljastu, mutta siihen asti ainakin saa lapsia nauttai sukupuolineutraaliudesta, josta ei varmasti ole lapselle mitään vahinkoa.

Meillä ei ole sukupuolineutraalia kasvatusta, koska lapsellamme on sukupuoli. Lelut saa itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ajatus!

Nyt kun miettii, niin miksi lapsen sukupuoli pitäisikään tietää? En keksi heti yhtäkään syytä, muuta kuin sovinnaisuus.

Just Joo, hip Hei ja Nikkarit nyt kanoottiin. Mä Keksin montakin. Mutta ylipäätään näiden asioiden pitäisi lähteä lapsen edusta, ei mistään muusta.

Miksi lasta ei voi kasvattaa vaan olemaan todella ylpeä omasta sukupuolestaan? Miksi sitä pitää piilotella? Tuosta tulee kuva että se on joku hävettävää asia. Miksei sukupuolesta voi tehdä yhtä lapsen luonnollista hienoa piirrettä? Miksi siitä pitää tehdä tuollainen numero?

Mä tavallaan ymmärrän ja tavallaan en.

Toisaalta: mitä väliä sillä on muille, onko lapsi tyttö vai poika? Lapsella on nimi, jolla häneen viitataan ja mieltymyksiä, joita ei suuntaan tai toiseen hetkauta se, onko hän tyttö tai poika. Jos lapsi tykkää helistimistä ja barbeista ja on tyttö, mikäs siinä, ja jos samat jutut kiinnostaa ja on poika, mikäs siinä. Miten sukupuolen tietäminen vaikuttaa mihinkään esimerkiksi sukulaisten kohdalla? Lapsi on se sama yksilö samoilla kiinnostuksenkohteilla siitä riippumatta.

Tästä näkökulmasta ymmärräm sukupuolineutraalin kasvatuksen. Pieniä tyttöjä ja poikia kohdellaan keskenään eri tavoin, myös tavoilla, jotka eivät juonnu mitenkään lapsen persoonasta. Musta oli jännää lukea yhtä taannoista väikkäriä, jossa tekijä oli tarkkaillut päiväkodin arkea päiväkodin toimintaa pidempään ja havainnut, että tytöiltä ryhmänä odotettiin itsenäistä suoriutumista asioissa, jotka tehtiin automaationa pojalle valmiiksi ja että pojat olivat huomiota vaatiessaan muutenkin etusijalla, kun taas tytöt laitettiin odottamaan hiljaa ja kiltisti omaa vuoroaan. Toisaalta taas tytöt saivat paljon enemmän läheisyyttä, koska esimerkiksi pitkiin hiuksiin ja muihin tyttöjen rimpsurämpsyihin oli luontevampa koskea ohimennen. Jotenkin hankala olla näkemättä tätä allegorisena ihan aikuisten käytöksen suhteen. Todettakoon vielä, että päiväkodin työntekijät olivat itsekin yllättyneitä, koska eivät mieltäneet kohtelevansa poikia ja tyttöjä eri tavalla.

Musta on jotenkin ikävä ajatus, että ympäristön ennakkoasenteet ohjaisivat lapseni kasvua ja kehitystä tavoilla, joilla ei ole oikeastaan mitään fiksua perustaa, mutta jotka vaikuttavat lapseni käytökseen aikuisuuteen saakka, eivätkä välttämättä ollenkaan hyvällä tavalla. Lapsen pitäisi saada kasvaa rauhassa ihan omaksi itsekseen ilman, että ympäristö muokkaa esimerkiksi kädettömäksi passattavaks tai kiltin hiljaiseksi odottajaksi. Siksi ymmärrän ajatuksen tässä taustalla.

Toisaalta: musta on lyhytnäköistä pimittää lapselta omaa sukupuoltaan. Se on tavalla tai toisella osa lapsen identiteettiä, vaikka sen ei tarvitsekaan tarkoittaa sitä, että lapselle tyrkytetään kaikki "pojat sitä ja tytöt tätä" -hommat riippumatta siitä, mikä lasta itseään aidosti kiinnostaa. Lisäksi poikiin ja tyttöihin kohdistuu erilaisia odotuksia ja erilaista käytöstä pidetään soveliaana, mihin lasta on hyvä valmistaa. (Niinkun nyt vaikka tämä joulukuusipoika.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ajatus!

Nyt kun miettii, niin miksi lapsen sukupuoli pitäisikään tietää? En keksi heti yhtäkään syytä, muuta kuin sovinnaisuus.

Just Joo, hip Hei ja Nikkarit nyt kanoottiin. Mä Keksin montakin. Mutta ylipäätään näiden asioiden pitäisi lähteä lapsen edusta, ei mistään muusta.

Miksi lasta ei voi kasvattaa vaan olemaan todella ylpeä omasta sukupuolestaan? Miksi sitä pitää piilotella? Tuosta tulee kuva että se on joku hävettävää asia. Miksei sukupuolesta voi tehdä yhtä lapsen luonnollista hienoa piirrettä? Miksi siitä pitää tehdä tuollainen numero?

Kirjoitin ylle jotain vähän saman suuntaista itsekin, mutta ymmärrän kyllä silti näitä sukupuolineutraliustyyppejä siinä mielessä, että isohkolla osalla ihmisistä on aika rajoittava käsitys siitä, mitä tarkoittaa lapsen sukupuoli piirteenä.

Ihan uteliaisuudesta: mitä ovat ne monet syyt, mitä keksit sille, että lapselle (siis ihan pienelle) on tärkeää tietää oma sukupuolensa? Itselle tulivat mieleem lähinnä se, että sukupuoli on osa lapsen identiteettiä (Tää ei tarkoita mulle mitään kovin ohjaavaa. Myös esimerkiksi ikä, koko tai ihonväri ovat osa lapsen identiteettiä ja minäkuvaa enkä odota niidenkään tuovan lapselle mitään valtaisia suuntimia minäkuvalle) ja että lasta on ihan hyvä valmistaa sukupuoliodotuksiin, etenkin jos lapsi pitää jostain asiasta tai ilmeisee itseään tavalla, joka mielletään vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvaksi.

Tuossa ohjelmassa inhimillinen tekijä oli eilen keskustelu " ei mies eikä nainen".

Herranjumala ! Jumala loi kaksi eri sukupuolta miehen ja naisen tarkoituksella... kai tuollaisissa ihmisissä on pahasti vikaa korvien välissä ettei sais olla sukupuolta...

Yksi ikimuistoisimmista ja ihanimmista joululahjoista oli aikanaan iso puna-keltainen kippiauto, joka oli niin iso, että saatoin istua sen lavalla ja huristella mäkeä alas parhaan leikkikaverini Hannun kanssa, joka sai samana jouluna myös kippiauton, vain vaalean sinisen. Niin ja minä olin 4-vuotias liinatukkainen tyttö, josta kasvoi aikanaan iso nainen. Oli minulla nukkejakin ja leikin kotia ja kauppaa. Mutta autotyttö olen ollut aina!

Ossaan minäki vaihtaa autoon renkaat.. ei mua se haittaa jos naiset tekee miesten töitä ja miehet naisten..

Edelliseen.. siis olen itse nainen.

Ap lapsen pään voi sekoittaa monin tavoin. Se että että lapsi ei tule edes itse tietämään onko hän tyttö vai poika kuulostaa omituiselta.

Lapsuuden perheessäni ei leluja ja leikkejä rajattu sukupuolen mukaan, silti tiesin olevani tyttö ja leikin joko nukeilla tai junaradalla tai autoilla.

Joo 9kk ikäinen varmasti on suuresti hämmentynyt siitä, ettei sukulaiset tiedä mitä sukupuolta hän on ;) Eiköhän asia jossain välissä paljastu, mutta siihen asti ainakin saa lapsia nauttai sukupuolineutraaliudesta, josta ei varmasti ole lapselle mitään vahinkoa.[/quote]

Ei osaa olla hämmentynyt vielä tuossa iässä siitä ettei tiedä sukupuoltaan mutta osaa nauttia siitä, yhdeksän kuukauden ikäinen? Vai sittenkin vanhempien mielihaluista kyse?

Miettikää, jos ihmiset olisivat yhtä hädissään veriryhmästä: kyllä pitää tietää, mitä veriryhmää lapsi on, eihän sille muuten osaa ostaa vaatteita tai leluja! Mitä sille puhuu, jos ei tiedä veriryhmää?? Joku saattaa vaikka kutsua häntä väärällä veriryhmällä, mitäs sitten tehdään? Lapsi hämmentyy.

Veriryhmäkin on biologinen piirre, joka pysyy koko eliniän ajan. Silti siitä ei vedetä johtopäätöksiä eikä kukaan sitä kysele. Saati lapsen allergioista tms.

Varmaan jos sitä tutkittaisiin, havaittaisiin että tiettyyn veriryhmään kuuluvat tykkää tietyistä väreistä ja toisen veriryhmän ihmiset kiinnostuu ihan toisista asioista. Pitäisi sitte lelut ja värit lokeroida sen mukaan. Voi ei!

Mutta tuntuuhan se aika hifistelyltä. Lapsi tulee elämässään joka tapauksessa käyttämään värejä, joista ei pidä. Esim. sitä turvaliiviä retkillä. Tai heijastin. Lapsi tulee joka tapauksessa saamaan niitä kovia ja pehmeitä paketteja, joista ei pidä. No big deal. 

Jos lapsi määrittelee itsensä kokonaan joko veriryhmänsä tai sukupuolensa mukaan, on se aika pieni lokero, joka kaventaa mahdollisuuksia elämässä.

Eläimet tietävät oman sukupuolensa ihan ilman, että ne puetaan tiettyyn väriin tai niille annetaan sukupuolitettuja leluja. Samoja leluja annetaan kaikille. Katos kun hormonit hoitavat sen puolen.

Aika huonoissa kantimissa on jonkun sukupuoli, jos se rakentuu värien ja lelujen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, jos ihmiset olisivat yhtä hädissään veriryhmästä: kyllä pitää tietää, mitä veriryhmää lapsi on, eihän sille muuten osaa ostaa vaatteita tai leluja! Mitä sille puhuu, jos ei tiedä veriryhmää?? Joku saattaa vaikka kutsua häntä väärällä veriryhmällä, mitäs sitten tehdään? Lapsi hämmentyy.

Veriryhmäkin on biologinen piirre, joka pysyy koko eliniän ajan. Silti siitä ei vedetä johtopäätöksiä eikä kukaan sitä kysele. Saati lapsen allergioista tms.

Varmaan jos sitä tutkittaisiin, havaittaisiin että tiettyyn veriryhmään kuuluvat tykkää tietyistä väreistä ja toisen veriryhmän ihmiset kiinnostuu ihan toisista asioista. Pitäisi sitte lelut ja värit lokeroida sen mukaan. Voi ei!

Mutta tuntuuhan se aika hifistelyltä. Lapsi tulee elämässään joka tapauksessa käyttämään värejä, joista ei pidä. Esim. sitä turvaliiviä retkillä. Tai heijastin. Lapsi tulee joka tapauksessa saamaan niitä kovia ja pehmeitä paketteja, joista ei pidä. No big deal. 

Jos lapsi määrittelee itsensä kokonaan joko veriryhmänsä tai sukupuolensa mukaan, on se aika pieni lokero, joka kaventaa mahdollisuuksia elämässä.

Eläimet tietävät oman sukupuolensa ihan ilman, että ne puetaan tiettyyn väriin tai niille annetaan sukupuolitettuja leluja. Samoja leluja annetaan kaikille. Katos kun hormonit hoitavat sen puolen.

Aika huonoissa kantimissa on jonkun sukupuoli, jos se rakentuu värien ja lelujen varaan.

Ihmisiä luokitellaan veriryhmän mukaan esim. Japanissa. Siellä työhakemuksessakin kysytään hakijan veriryhmää, ja väärä veriryhmä voi estää työpaikan saamisen. Heidän uskomustensa mukaan veriryhmä määrittää voimakkaasti ihmisen persoonallisuutta.

Jari Sinkkonen on kirjoittanut osuvasti sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Ihan voivat vanhemmat katsoa itseään peilistä, kun teini on hukassa itseltään ja miettii itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Eläimet tietävät oman sukupuolensa ihan ilman, että ne puetaan tiettyyn väriin tai niille annetaan sukupuolitettuja leluja. Samoja leluja annetaan kaikille. Katos kun hormonit hoitavat sen puolen.

Aika huonoissa kantimissa on jonkun sukupuoli, jos se rakentuu värien ja lelujen varaan.

On kuitenkin olemassa laaja joukko eläimiä, joiden ulkonäkö paljastaa sukupuolen ja eri sukupuolien asema laumassa on erilainen. Luonnossa "samoja leluja" ei anneta kaikille.

Ihmettelen kovasti, miten ihmiskunta on pärjännyt tähän asti. Tai miten ylipäätään itse olen selvinnyt täysjärkisenä tähän asti.

Olen siis omasta mielestäni mies, naimisissa naisen kanssa. Lapset ovat tyttö ja poika, jo aikuisia.

Heille ei missään vaiheessa mitenkään erityisesti tuputettu sukupuoltaan, vaan se on käynyt heille ilmi ihan normaalissa elämässä.

Mutta sääliksi käy nykylapsia, jos uimahallissa ne, joilla on rinnat, menevät koppiin A. Ne joilla ei ole, menevät koppiin B.

Tulevat sieltä ulos joko ylä ja alaosa puettuna, tai pelkkä alaosa.

Mutta sitten kun henkilö jolla on rinnat, kulkee ne heiluen siellä, niin miten selität lapselle että tuolla on setä, tuolla on täti ja tuolla on joku muu mikä?