Lapsen sukupuolineutraali kasvatus - Sukulaiset näreissään
Varsinkin anoppi on raivoissaan kun ei kerrota lapsen biologista sukupuolta etteivät pääse ohjailemaan ja sukupuoliroolittamaan lapsen elämää.
Vauva on nyt 9kk vanha ja kukaan muu ei tiedä biologista sukupuolta kuin viralliset tahot ja me vanhemmat.
Kommentit (60)
Hauska ajatus!
Nyt kun miettii, niin miksi lapsen sukupuoli pitäisikään tietää? En keksi heti yhtäkään syytä, muuta kuin sovinnaisuus.
No minä varmaan anoppina sopivan tilaisuuden tullen ottaisin lapsen syliin. Pohtisin ääneen "onkohan sulla kakka housussa. Mennään vaihtamaan vaippa" ja todellakin vaihtaisin vaikka vanhemmat estelisivät :)
Äkkiäkös sinne pöksyyn tosiaan kurkkaa
No johan provon taas nakkas.
Oot kattonu ex-onnellisia?
Kohta pimahdat ja tajuat itsekin miten ääliö olet, vaikka tarkoitusperät olikin hyvät, ja joudut lataamoon.
Lapsi on sekaisin siitä, mitä on tai mitä voi olla ettei vanhemmat pety/suutu.
Odotahan vain kun lapsesi 1-2 - vuotiaana, kun teillä on vieraita tai olette kylässä vaikkapa juuri anopin luona , saa päähänsä riisua itsensä alastomaksi. Ihan mitä voi tapahtua missä sukupuoli paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin anoppi on raivoissaan kun ei kerrota lapsen biologista sukupuolta etteivät pääse ohjailemaan ja sukupuoliroolittamaan lapsen elämää.
Vauva on nyt 9kk vanha ja kukaan muu ei tiedä biologista sukupuolta kuin viralliset tahot ja me vanhemmat.
Onko nimenä se Atlas vai Kuutamo? Voihan sitä lapsen pään tuollakin lailla hämmentää.
Ei se sukupuoli loppupelissä ole tärkeä asia. Tuossahan isoäidille on annettu se hyvä osa, että ei joudu lapsenlasta hoitamaan. Riittää, että sylittelee ja lukee satuja. Niissäkin on runsaasti sukupuolettomia vaihtoehtoja. Lapselle ei tarvitse ostaa lahjoja, koska ne voivat viitata tiettyyn sukupuoleen. Sama vaatteissa. Neutraali vaate saattaa löytyä poikien puolelta ja silloinhan alitajuisesti sen mieltää poikavaatteeksi, joten isovanhemmilla säästyy paljon rahaa, kun ei tarvitse miettiä mitään materiaa. Lapsenlapsen kanssa oleminen onkin sitten hankalaa, koska moni isovanhempien neutraalina pitämä asia on sukupuolittunutta. Kahvinkeitto mielletään länsimaisissa yhteiskunnissa usein naisen tekemiseksi ja urheilun seuraaminen miesten ajanvietteeksi. Ehkä pitää tyytyä siihen, että lukee lapselle sanomalehdestä asuntojenmyynti-ilmoituksia, ne ovat aika neutraaleja.
Kyllä se viimeistään siinä vaiheessa kun teidän Pirjo-Sepolla alkaa parta kasvamaan, sukulaisillekin selviää että tytöksi muokattu hermafrodiitti onkin muuttumassa mieheksi. Isovanhemmat ovat tyytyväisiä kun Pirjo-Sepolla on viisaat ja tiedostavat vanhemmat
Hauska juttu näissä sukupuolineutrailuissa on se, että kun poika leikkii nukeilla vaaleanpunaisessa paidassa, niin se on sukupuolineutraalia. Mutta jos tytöllä on samat vermeet, niin se ei enää olekkaan. Tytöllä pitäisi olla käsissään autot ja monsteriukkelit jotta voi sanoa hänen kasvaneen sukupuolineutraalisti.
Meillä on poika, joka vauvana sai ihan neutraalin kasvatuksen ja lelut olivat vauvahelistimiä, palloja ja palikoita. Niinpä vaan kiinnostui autoista ja junista ym. kun niitä näki kylässä ja perhekerhossa. Eikä sitä kukaan mitenkään pojaksi kasvattanut.
Miten tälläinen käyttäytyminen kitketään lapsesta perheessä jossa on tarkoitus kasvattaa sukupuolineutraalisti. Viedäänkö autot piiloon ja tilalle tuodaan barbit ja blingbling. Vai millasia leluja sp-neutraali kasvatus sallii.
En kyllä keksi mitään hyvää ja ylevää tällaisessa. Pääsääntöisesti vanhemmat tietävät, mitä sukupuolta lapsensa ovat. Mutta jemmaavat sen itsellään, miksi? Voisiko kertoa, että meille syntyi tyttö, poika, sukupuoleton, ja katsotaan mitä hän sitten joskus on. Varmasti mummot ja vaarit tajuais paremmin, kuin että meillä on vauva, saa arvata, mutta ei koskea...
Kun lapsi oppii puhumaan voi syntyä herkullisia tilanteita. Lapsi esim näkee ukin pissaavan ja kysyy mikä tuo on. Ukki selittää mikä on ja kysyy onko sulla sellainen. Tadaa, sukupuoli selvillä ja isovanhemmat innoissaan.
Jos lapsen sukupuolen paljastaminen aiheuttaisi jonkun valtavan ison eron lapsen kohteluun, onko vika sukupuolessa vai siinä, että se kohtelu muuttuu sukupuolen mukaan?
Lapsen biologinen sukupuoli on jotain, mutta se ei katoa, vaikka sosiaalista sukupuolta miten muokattaisiin sukupuolettomaksi. Biologinen tyttö saattaa rakastaa autoja, leipomista ja palapelejä eikä silti ole sukupuoleton. Sukupuolineutraali kasvatus mielletään aivan liian usein sellaiseksi, jossa tyttö ei saa olla tyttö, koska silloin sukupuoli on esillä. Tavallaan bilogiaa pyritään peittämään vastakkaisen sukupuolen roolituksella. Ei siis prinsessavaatetta tytölle, mutta pojalle se on OK. Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi oppii puhumaan voi syntyä herkullisia tilanteita. Lapsi esim näkee ukin pissaavan ja kysyy mikä tuo on. Ukki selittää mikä on ja kysyy onko sulla sellainen. Tadaa, sukupuoli selvillä ja isovanhemmat innoissaan.
Missä tilanteessa lapsenlapsi näkee ukin pissaavan? Ei niitä ipanoita oteta vessaan mukaan!
Anteeksi vain mutta en ymmärrä tällaista. Meillä on tyttöjä ja poikia joten myös molempien leluja jne tavaroita. Pojat leikkivät nukenvaunuilla rallia, tytöt vaihtelevat vaatteitaan kokoajan ja hellivät vauvanukkeja. Ihan samoin on kaikki kasvatettu, lapsina. Miksei voi iloita siitä että on poika tai tyttö, siis lapsi itse.
Vierailija kirjoitti:
No minä varmaan anoppina sopivan tilaisuuden tullen ottaisin lapsen syliin. Pohtisin ääneen "onkohan sulla kakka housussa. Mennään vaihtamaan vaippa" ja todellakin vaihtaisin vaikka vanhemmat estelisivät :)
Olet vitun hullu. Eipä siksi olisikaan ihme jos myös lapsesikin olisivat hulluja.
Yhden tutun sukupuolineutraalisti kasvatettu lapsi on nykyisin kouluikäisenä oikein korostetusti macho. Perustelee mm. toimintaansa sanomalla, että "näinhän pojat tekee". Kyllä normaali lapsi ymmärtää ennemmin tai myöhemmin, että on kaksi eri sukupuolta ja on varmaan vähän outoa jos a) ei ole kumpaakaan sukupuolta b) ei tiedä kumpaa sukupuolta on.
En käsitä tuollaista sukupuolensalailua.Itse olemme sanoneet pojillemme, että vaikka he ovatkin poikia, he voivat silti tehdä lähes kaikkea samaa kuin tytöt (biologisia tosiseikkoja ei kannata kiistää), mutta esim. meikkaaminen voi johtaa siihen, etteivät muut oikein ymmärrä heitä. Vanhempi kersa pitää koruista ja menee ympäristön mielipiteestä huolimatta koreana kuin joulukuusi. Menköön meidän puolestamme, jos ego kestää. Toisaalta olemme sallineet myös paukkupyssyleikit ja työkaluhommelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi oppii puhumaan voi syntyä herkullisia tilanteita. Lapsi esim näkee ukin pissaavan ja kysyy mikä tuo on. Ukki selittää mikä on ja kysyy onko sulla sellainen. Tadaa, sukupuoli selvillä ja isovanhemmat innoissaan.
Missä tilanteessa lapsenlapsi näkee ukin pissaavan? Ei niitä ipanoita oteta vessaan mukaan!
Esim jos ukki unohtaa lukita wc:n oven ja lapsi seuraa perässä
Tai tekee maalla nurmikkopissan
Tai autoillessa iskee hätä ja huoltoasemaan pitkä matka
En oikein ymmärrä sitä että lapselta tarkoituksella pimitetään hänen sukupuolensa. Lapsi tulee todennäköisesti olemaan teini-ikäisenä täysin hukassa identiteettinsä kanssa kun ei itsekään tiedä mikä on. Ihmisellä kun nyt kuitenkin on väistämättä sukupuoli (kuten eläimilläkin), halusivat "modernit sukupuolineutraalit vanhemmat" sitä tai eivät. Kyllä ne sitten vanhempana kerkeävät itse päättämään kumpi sukupuoli kiehtoo enemmän seksuaalisessa mielessä ilman mitään sukupuolineutraaliuskiihkoilujakin. No, kai tuo on sitten nykyaikaa.
Älkää antako lapsillinne suvaitsevaisuus kasvatusta