Lue keskustelun säännöt.
En halua enempää lapsia, miehellä ei niitä ole ja kohta en enää jaksa tätä jankuttamista..
17.01.2017 |
No, pelkästään haluamisesta ei ole kyse vaan mitä suurimmalla tod.näköisyydellä en pysty enempää saamaan. Minulla on jo kolme lasta (13, 10 ja 9 vuotiaat). Viimeisimmän raskauden aikana sairastuin ja tuli vakavia komplikaatioita. Meinasin kuolla synnytykseen, kuten meinasi lapsikin. Silloin ainakin minulle sanottiin, että enempää en voi saada.
Olen eronnut lasten isästä jo muutama vuosi sitten ja minulla on uusi mies, aivan ihana ja kultainen, hieman vanhempi kuin minä (minä olen 35 ja mies 40). Miehellä ei ole omia lapsia. Ja nyt tämä asia nostaa päätään jatkuvasti :(
Olen selittänyt miehelle tilanteeni ja hän on ymmärtävinään asian; että joutuisin läpikäymään luultavimmin lapsettomuushoitoja, jos lasta mielin ja siltikään mikään ei ole taattua. Avioero vei minut pohjamutiin ja tarvittiin valtavia ponnisteluja, että pääsin siitä tolpilleni. Lasten isä ei ole tekemisissä lasten kanssa, pitkään olin totaali yksinhuoltaja 3 pienelle lapselle. Sellainenkin jättää jälkensä ja pelon uudelleen hylätyksi tulemisesta.
Alan olla nyt uupunut siitä, että mies tavallaan syyllistää minua, että en halua hänen kanssaan lasta, toisen miehen kanssa halusin niitä jopa kolme kappaletta. Toteaa minulle, että hänessä on varmasti jotain vikaa, kun hänelle ei lasta suoda jne.. Ja aina kun käymme tämän raskaan keskustelun, lopulta taas ymmärtää, että hänessä ei mielestäni ole mitään vikaa ja taustalla ei ole se, että kenen tahansa muun kanssa haluaisin vielä lapsia. Että taustalla on monimutkaisemmat syyt ja että hänestä riippumattomista syistä en vaan halua, jaksa, pysty, kykene enää tekemään lisää lapsia, en kenenkään kanssa.
Olen sanonut hänelle, että en koskaan aio rukoilla häntä jäämään, jos hän todella oman lapsen haluaa. Se on asia joka on niin tärkeä, että soisin hänelle onnen muualta, jos ei muuta vaihtoehtoa olisi. Olisin surullinen ja sydämeni murtuisi todella, mutta koska rakastan häntä niin paljon, en koskaan kieltäisi häneltä mahdollisuutta etsiä onnea muualta.
Lapseni rakastavat tätä miestä ja mies lapsia, mutta se ei nyt vaan tunnu riittävän ja ymmärrän toki sen. Vaikka meillä onkin tällaisenaan ihana perhe ja meillä on loistava parisuhde. Parisuhteessamme olemme todella onnellisia ja tuntuu, kuin olisimme sielunkumppaneita :). Mies ei selkeästikään nyt tiedä mitä hänen tulisi tehdä. Meidän suhteemme on niin ainutlaatuinen, että ei haluaisi kävellä tästä pois. Lapsiakin hänelle tulisi valtava ikävä, se on varma.
Mutta minä en enää jaksa, haluan että minusta ollaan onnellisia tällaisena. En jaksa sitä, että säännöllisin väliajoin tuntuu, kuin olisin ihan viallinen ja minun kanssani ei voisi koskaan saada täyttä onnea. Tämä painaa mieltäni paljon, pelkään koko ajan koska tulee taas seuraava hetki, kun mies on kuin maansa myynyt ja alkaa se itkeminen, miksi hän ei voi saada sitä mitä muilla on..
Mikä neuvoksi? En voi miehen puolesta tehdä päätöksiä, mutta tämä alkaa olemaan sellainen painolasti minulle, että itseni puolesta pian on joku ratkaisu tehtävä. Miestä sattuisi, jos haluaisin erota, mutta kyllä hän siitä tokenisi aikanaan ja sitten voisi tavata jonkun ei niin viallisen, jonka kanssa saada se unelmiensa perhe.
Itkettää :(
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies on päässyt nelikymppiseksi asti tekemättä lapsia, kun kerran haluaa niitä niin palavasti, että vaimon henkikin jää kakkoseksi?
Tiedän aika monta 40v miestä joilla ei ole lapsia.
Meniköhän pointti vähän ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena kannattaa miettiä, että ne lapsia vinkuvat miehet saattaa jättää, kun saavat haluamansa. Minulle kävi näin. Mies jankkasi lasta 4 vuotta. Kun lapsi oli 3 kk, hän lähti vanhemman naisen matkaan, ja minun olisi pitänyt antaa lasta heille viikonlopuiksi. Varsinainen helvetti siitä alkoi. Että olin tyhmä kun suostuin paskalle suvunjatkajaksi.
Nostanpa tämän keskustelun vaikka en ole ap, koska olen itse samassa tilanteessa. Minulla 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta, miehellä ei lapsia. Mies haluaisi kuitenkin vielä yrittää yhteistä lasta. Kokee että hän ansaitsee perheonnen siinä missä muutkin ihmiset.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja alussa oli niin turbulenttia ettei lasta olisi voinut kuvitellakaan. Silloin tosin olin nuorempi ja lapsi tuntui itselleni vielä mahdollisuudelta. Nyt kun ikä alkaa molemmilla jo nelosella, haluan yhä vähemmän lisää lapsia. En halua edes yrittää. Nautin siitä, kun tämä yksi lapsi kasvaa ja hänen kanssaan on mukava tehdä erilaisia asioita ja on jo omaakin aikaa, kun lapsi on isällään välillä pidempiä pätkiä. Lisäksi voimme tehdä miehen kanssa kivoja juttuja yhdessä.
En halua tähän yhtälöön vauvaa imemään kaikkea energiaani, viemään yöuniani ja mahdollisesti terveyttäni jne. En vaan jaksa. Mies ei ymmärrä, ajattelee pikkuvauva-arjen idyllisenä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Nostanpa tämän keskustelun vaikka en ole ap, koska olen itse samassa tilanteessa. Minulla 7-vuotias lapsi edellisestä suhteesta, miehellä ei lapsia. Mies haluaisi kuitenkin vielä yrittää yhteistä lasta. Kokee että hän ansaitsee perheonnen siinä missä muutkin ihmiset.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja alussa oli niin turbulenttia ettei lasta olisi voinut kuvitellakaan. Silloin tosin olin nuorempi ja lapsi tuntui itselleni vielä mahdollisuudelta. Nyt kun ikä alkaa molemmilla jo nelosella, haluan yhä vähemmän lisää lapsia. En halua edes yrittää. Nautin siitä, kun tämä yksi lapsi kasvaa ja hänen kanssaan on mukava tehdä erilaisia asioita ja on jo omaakin aikaa, kun lapsi on isällään välillä pidempiä pätkiä. Lisäksi voimme tehdä miehen kanssa kivoja juttuja yhdessä.
En halua tähän yhtälöön vauvaa imemään kaikkea energiaani, viemään yöuniani ja mahdollisesti terveyttäni jne. En vaan jaksa. Mies ei ymmärrä, ajattelee pikkuvauva-arjen idyllisenä aikana.
Jatkoa vielä, samoin kuin aloittajalla, mies syyllistää minua siitä että exän kanssa halusin lapsen mutta en hänen kanssaan. Vaan helppoapa se on miehen haluta, kun kaikki terveyttä ja henkeä uhkaavat riskit kohdistuvat naiseen ja lapseen.
Jos olisin sinä ja jos todella rakastaisin häntä sanan jaloimmassa merkityksessä, jättäisin hänet. Päästäisin vapaaksi.
Sitten mies saa, voi ja myös joutuu tekemään vapaasti itse omat ratkaisunsa asiassa. Jos hän sittemmin joskus ottaisikin uudelleen yhteyttä ja päätyisi sinuun, niin teidän ei sitten enää tarvitsisi asiasta puhua.
En kyllä usko että niin käy, koska kyse on niin syvästä psyykkis-fyysis-sosiaalisesta tarpeesta, joissa teillä täysin eri vaihe menossa. Ja onhan sinun myös siksi priorisoitava oma henkesi ja terveytesi, että sinulla on ne lapset.
Ymmärrän miestä tosi hyvin sinänsä. Olen itse tahattomasti lapseton, en kykene sellaista tekemään, ja äärimmäisen paljon lapsia haluava. Se tuska on niin suuri, että sitä ei voi kuvitella ulkopuolelta. Ihan kuten kaikkea ymmärtää vain toinen saman kokenut.
Sinunkin miehesi selvästi tarvitsee siihen myös ammatillista keskusteluapua. Mutta ennen kaikkea hän tarvitsee mahdollisuuden aidosti valita se isyys taikka hyväksyä lapsettomuus. Nyt hänellä ei tavallaan sitä vaihtoehtoa ole niin kauan kuin olette näillä spekseillä yhdessä ja neuvottelette.
Totta hitossa se ero olisi hirveää ja kaikkiinhan se sattuu. Mutta olen myös itse tähän karuun huutooni vastannut eli jätin rakkaan aviomieheni, jotta edes hän saisi lapsia.
Lapsettomuus voi olla ihmisen elämän suurin menetys ja vastoinkäyminen. Ei siinä auta loputtomiin kiduttaa toinen toistaan ja toivoa että mieli muuttuu. Ei se muutu.
Lapsiasiassa ihmisen on mielestäni voitava edes pyrkiä siihen suuntaan miten elää tahtoo, jos sitten se ei onnistuisikaan.
Jonkun pitää näissä aina olla se rakastavampi, sisäisesti aikuisempi, vastuullisempi ja rohkeampi ihminen. Sinua ap kutsutaan nyt tekemään rakkauspuheistasi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on paha. Jos toisella on henki kyseessä, ei missään tapauksessa kannata lähteä hankkimaan uutta lasta. Joka sellaista toiselta odottaa, ei ole pitämisen arvoinen mies.
Näytä tämä kirjoittamasi viesti miehelle. Kirjoitat asiasta kauniisti ja tuot siinä sisimmät tunteesi esille, sen mitä syyllistäminen tekee ja myös omat tunteesi miestä kohtaan.
Jos te olette asian sopineet, syyllistäminen on sama asia kuin vanhan riidan uudelleen esiin ottaminen tai erolla uhkailu. Se on julmaa :( ja miehen pitää lopettaa se, heti.
Jos mies haluaa lapsia sinun kanssasi, ainut vaihtoehto on sinun lasten adoptointi, vauvaa hän ei ikävä kyllä tule saamaan eikä siihen tule suostua.