Lue keskustelun säännöt.
Kätilöt, hoitajat tms, jäättekö koskaan miettimään potilaitanne?
16.01.2017 |
Esim kätilöt, jos synnärillä ja osastolla on esim outo perhe ja kun he lähtevät kotiin, niin jääkö teitä ikinä mietityttämään että mitähän vauvalle kuuluu tai jotain?
Tai muuten vaan lähihoitaja/sairaanhoitaja, jos potilaana on joku erikoisempi tapaus, niin mietittekö koskaan mitä heille kuuluu?
Entä kun olette siviilissä, niin tunnistatteko kaupungilla entisiä potilaita? Vai unohtuuko kasvot? Tiedän ettei kaikkia voi mitenkään muistaa, mutta tunnistatteko joitakin, jos tulee vastaan?
Kommentit (6)
En ole sairaanhoitaja, enkä kätilö, vaan se vähäinen lähäri.
Mutta mietin. Työskentelen nuorten kuntoutusosastolla ja monesti jään miettimään, miten kotona jaksetaan ja miten jaksavat.
Kadulla harvoin tunnen hoidettaviani. Olen kai aina niin ajatuksissani, etten muutenkaan huomaa, edes hyviä tuttujani,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan siitä huolimatta ettei minulta edes kysytty, koska olen sosionomi, mutta kyllä tulee mietittyä vanhoja asiakkaita. Miten niillä menee, selvisikö se nuori koskaan aikuisuuteen jne. Mukavaa jos näkee entisen asiakkaan kaupungilla koska tietää että ovat ainakin elossa.
Jos asiakkaita tulis ja menis kuin liukuhihnalta, harvempia jäis varmaan miettimään.
Sosiaaliohjaajana lastensuojelussa, kyllä päivittäin kotonakin mietin tiettyjä perheitä ja lapsia. Raskasta on.
En juurikaan. Omassa elämässä on mietittävää ihan tarpeeksi.
Olen saikkarina aikuisten akuutilla osastolla. Kyllä välillä jää asiat mietittyttämään, etenkin jos on nuorempia vakavasti sairaita hoidettavana. Välillä myös huonossa kunnossa olevat vanhukset mietityttää, siis se että miten pärjäävät kotona, monisairaita, muistamattomuutta yms. Tunnistan kyllä potilaita kaupungilla, tervehdin jos potilas tervehtii ensin. Onneksi työasu antaa "suojaa", eli potilaat ei tunnista tai eivät osaa yhdistää.
Olen sh osastolla jossa hoidetaan vakavasti sairaita lapsia, ja hoito kestää muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen.
Kylllä mietin.
Niistä jotka voi hyvin, mietin ja toivon että saavat elää normaalia ja tervettä elämääja kuolleet muistan myös, mietin miten perheet ja sisarukset nykyään voi.