"Pahalta äkkikuolemalta varjele meitä"

Uskovaiset ovat aina toivoneet pitkää ja kivuliasta kuolemaa Jeesuksen esimerkin siivittämänä. Siksihän eutanasiaakin vastustetaan niin pontevasti.

Sitä pyydettiin koska tuossa tapauksessa ei jäänyt aikaa katua syntejä ts. puhdistaa sieluaan ennen tuomiota. Ehkä asiaa kannattais pohtia kaiken varalta jo valmiiksi :)

Lienee ajalta kun pappi kuului kutsua kuolevan luokse että ehtii saada synninpästön sun muut litaniat matkalle. Kyllä mäkin mieluimmin lähtisin tyyliin poks verisuoni päästä suorilta jaloilta.

Paha äkkikuolema = silmittömän väkivallan sattumanvaraiseksi uhriksi joutuminen tmv?

Äkkikuolema = lähdetään saappaat jalassa ilman em. draamaa esim. aivoverenvuodon seurauksena 98-vuotiaana.

Mieluummin minäkin lähtisin saappaat jalassa kuin vaikka jonkun pitkäaikaisen sairauden murtamana.

Hyvä äkkikuolema onkin toivottava. Pahaa äkkikuolemaa en soisi kenellekään. Siis sellaista, että on aamulla raivopäässä lähdetty kouluun ja töihin ja sitten ajauduttu päin vastaantulevaa rekkaa. Lapset ja puoliso miettivät loppuikänsä, ajoiko äiti tahallaan päin rekkaa, kun ei enää kestänyt perhettään ja elämäänsä.

Luulen, että paha äkkikuolema viittaa juuri siihen, mitä 2 ehdotti. Eli että äkkikuolema on aina paha, koska ei ehdi katua syntejään...tämä on tietenkin kirkon ja uskovaisten kanta.

Meitsi edelleen haluaa lähteä suorilta jaloilta. Olen ainoalle lapsellenikin sanonut, että jos näin käy, muista, että se oli juuri se, mitä toivoin!

Ap

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Tuskin oikeasti haluat kuolla vaikka huomenna esim. onnettomuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Miten tuosta kallioon ajaneesta pariskunnasta tiedettiin mitä tapahtui jos molemmat kuolivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Minusta kyse on nimenomaan tuosta. Ja on hyvin mahdollista, että kyse oli jopa samanlaisesta sairaskohtauksesta kuin tuttavallasi. Näissä nimittäin yleensä käy niin, että ihminen kuolee välittömästi eikä mitään ole tehtävissä. 50% kuolee jo kotona tai missä nyt sillä hetkellä onkaan ja 40% kuolee, vaikka olisi sairaalassa, koska mitään ei ole tehtävissä. Jos olisin saanut tuon sairaskohtauksen viikkoa myöhemmin, esikoiseni olisi ollut 10 000 km päässä. Pointtini siis on, että en halua kuolla silmänräpäyksessä. Mieluummin kidun sen aikaa, että lapseni ehtivät paikalle. Oli se sitten tunteja tai viikkoja. Toki olen onnellinen, että kuulun tuohon 10%:iin, joka selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin oikeasti haluat kuolla vaikka huomenna esim. onnettomuudessa.

En kai ole sellaista sanonutkaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Miten tuosta kallioon ajaneesta pariskunnasta tiedettiin mitä tapahtui jos molemmat kuolivat?

Ohiajava soitti ambulanssin ja poliisin paikalle ja sairaalassa todettiin molempien kuolleen saman tien. Poliisi tutki jäljet (talviaika) ja totesi ulosajon tapahtuneen kertomallani tavalla. Asian teki mutkikkaaksi se, etta sekä mies että nainen olivat suhteessa tahoillaan. Leskirouva ja ex-kihlattu tapasivat sairaalassa, jonne heidät hälytettiin ja kuinka ollakaan, menivät yhteen. Miehen vanhemmat eivät ollenkaan hyväksyneet miniän valintaa, mikä minusta oli hullua. Heidän pojallaan, pienten lasten isällä, oli ollut salarakas, joka vieläpä surmasi tämän...

Oletettavasti riita oli tullut juuri tästä, että salarakas olisi halunnut miehen kokonaan itselleen, kukaan ei voi tietää varmasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Minusta kyse on nimenomaan tuosta. Ja on hyvin mahdollista, että kyse oli jopa samanlaisesta sairaskohtauksesta kuin tuttavallasi. Näissä nimittäin yleensä käy niin, että ihminen kuolee välittömästi eikä mitään ole tehtävissä. 50% kuolee jo kotona tai missä nyt sillä hetkellä onkaan ja 40% kuolee, vaikka olisi sairaalassa, koska mitään ei ole tehtävissä. Jos olisin saanut tuon sairaskohtauksen viikkoa myöhemmin, esikoiseni olisi ollut 10 000 km päässä. Pointtini siis on, että en halua kuolla silmänräpäyksessä. Mieluummin kidun sen aikaa, että lapseni ehtivät paikalle. Oli se sitten tunteja tai viikkoja. Toki olen onnellinen, että kuulun tuohon 10%:iin, joka selviää. 

Tuon miehen kohdalla oli kyse sydämen repeämisestä tai vastaavasta.

Olisiko muuten kirkon edustajia paikalla? Haluaisin tietää, onko olemassa myös "hyvää" äkkikuolemaa??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin oikeasti haluat kuolla vaikka huomenna esim. onnettomuudessa.

En kai ole sellaista sanonutkaan?

Ap

No jos sä toivot äkkikuolemaa, niin sä toivot juuri sen tapaista, kuin että minä tahansa sattumanvaraisena päivänä onnettomuudesa. Siis tänään, huomenna.

Itse tivon, että mulla on aikaa panna asiani kuntoon, ettei lapsille jää sotkua ja ongelmia. Että ehdin sanoa hyvästi ja mistä rahat löytyy. Ja järjestää niin, että jölkeen jääneille jää hyvät oltavat.

Inhottavia nuo salarakastilanteet.

Äkkikuoleman tullen ei voi katua syntejään ja valmistautua rukoillen taivasta kohti.

Myöskään omaiset eivät ehdi hyvästellä ja se voi olla aikuisellekin hyvin traumaatrista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta sitten sain äkillisen harvinaisen sairaskohtauksen, jossa eloonjäämisprosentti on vain 10. Tilanne oli yllättävä, sekasortoinen ja äärettömän kivulias. Aiemmin olin aina ajatellut, että haluan lähteä tästä elämästä saappaat jalassa. Tuon tapahtuman jälkeen muutin mieleni. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten hyvä asia oli, että myös toinen lapseni ehti paikalle siinä tilanteessa, kun kaikki näytti vielä aika toivottomalta. Toinen oli jo paikalla saadessani sairaskohtauksen ja hän ambulanssin soittikin. Uskon, että jos en olisi selvinnyt, esikoiselleni oli surunsa keskellä kuitenkin tuonut lohtua, että hän olisi ehtinyt hyvästellä. 

On tilanteita ja tilanteita. Asun tuhansien kilometrien päässä ainoasta lapsestani eli ei hän olisi mitenkään paikalle ehtinyt...ja tuo tilanteesi ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tarkoitan äkkikuolemalla. Et olisi kirjoittamassa täällä, jos se olisi ollut. 

Äkkikuolema, esimerkiksi se, kun tuttu mies jutteli vaimonsa kanssa talon pihalla ja kesken lauseen vajosi maahan. Kuoli silmänräpäyksessä, lääkäri sanoi, että vaikka olisi ollut vastaanottopöydällä, ei mitään olisi voinut tehdä. 

Tai se, kun tuttavan miehen naisystävä suuttui kesken ajomatkan ja tempaisi ratista auton kallioon. Molemmat kuolivat saman tien.

Ap

Minusta kyse on nimenomaan tuosta. Ja on hyvin mahdollista, että kyse oli jopa samanlaisesta sairaskohtauksesta kuin tuttavallasi. Näissä nimittäin yleensä käy niin, että ihminen kuolee välittömästi eikä mitään ole tehtävissä. 50% kuolee jo kotona tai missä nyt sillä hetkellä onkaan ja 40% kuolee, vaikka olisi sairaalassa, koska mitään ei ole tehtävissä. Jos olisin saanut tuon sairaskohtauksen viikkoa myöhemmin, esikoiseni olisi ollut 10 000 km päässä. Pointtini siis on, että en halua kuolla silmänräpäyksessä. Mieluummin kidun sen aikaa, että lapseni ehtivät paikalle. Oli se sitten tunteja tai viikkoja. Toki olen onnellinen, että kuulun tuohon 10%:iin, joka selviää. 

Tuon miehen kohdalla oli kyse sydämen repeämisestä tai vastaavasta.

Olisiko muuten kirkon edustajia paikalla? Haluaisin tietää, onko olemassa myös "hyvää" äkkikuolemaa??

Ap

Mulla ei ollut kyse sydämen repeämästä, mutta vatsassa valtimon repeämästä. Kirkon edustajia ei ollut paikalla enkä kyllä sellaista olisi kaivannutkaan :D En ole kristitty ja sen vuoksi en osaa kuvitella, mitä kristinuskossa tarkoitettaisiin hyvällä äkkikuolemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin oikeasti haluat kuolla vaikka huomenna esim. onnettomuudessa.

En kai ole sellaista sanonutkaan?

Ap

No jos sä toivot äkkikuolemaa, niin sä toivot juuri sen tapaista, kuin että minä tahansa sattumanvaraisena päivänä onnettomuudesa. Siis tänään, huomenna.

Itse tivon, että mulla on aikaa panna asiani kuntoon, ettei lapsille jää sotkua ja ongelmia. Että ehdin sanoa hyvästi ja mistä rahat löytyy. Ja järjestää niin, että jölkeen jääneille jää hyvät oltavat.

Ja hah. Kukaan meistä ei ole kuolematon ja äkkikuoleman toivominen ei tosiaan tarkoita, että sen pitäisi tapahtua juuri nyt. Sattumanvarainen se lähdön hetki on joka tapauksessa, paitsi tietenkin niillä, jotka kituvat sairaalassa ja hoidoissa esimerkiksi syövän kynsissä.

Kun minun lähtöni tulee, se tulee. Asiat ovat siinä järjestyksessä kuin ne ovat nytkin. 

Ja muuten, jollei ole selvinnyt vielä, niin kannatan eutanasiaa.