Miten toimisin erään ystäväni kanssa?

Ollaan siis oltu vuosia hyviä ystäviä. Tulin raskaaksi, mutta jo vähän ennen tätä yhteydenpito oli ollut lähes kokonaan minun kontollani, ystävä oli kumminkin aina tosi iloinen kun sanoin että voisin tulla käymään. Raskaana ollessani tämä ystävä kysyi KERRAN, että miten minulla on mennyt. Raskausaikana taisin käydä 2-3 kertaa tämän luona, kaikki minun aloituksestani. Kun sain lapsen niin juteltiin ja molemmat oli sitä mieltä että tulisi katsomaan vauvaa, niinkuin tulikin. Tämän jälkeen kävin kerran hänen luonaan, minun aloitteestani. Sitten mulla meni hermo tähän yksipuoliseen yhteydenpitoon enkä enää kysellyt. Meni sitten aikaa ja hän välillä kirjoitteli niitä näitä ja vihdoin sanoi että voisi tulla käymään ja sovittiin ajankohta, mutta hän ei sitten ikinä soittanut tai tullut. Sen jälkeen ollaan vaihdettu pari sanaa, tästä yli kuukausi.

Niin rasittavaa! Ja en ole ainoa keneen hän ei itse ota yhteyttä, vaan odottaa aina muiden pyyntöä. Olen sanonut että on tervetullut aina käymään luonani, olenhan paljon kotona vauvan kanssa. Ja hän on aina kumminkin iloinen kun menen hänen luokseen tai otan yhteyttä. Hän ei itse opiskele tai käy töissä, eli on vain kotona, niin ei luulisi olevan iso juttu tarttua siihen puhelimeen ja soittaa? Hän on lapsirakas eikä ole siitä kiinni ettei jaksa katsoa vauvaani, enkä siitä hänelle juurikaan puhu.

Olen miettinyt että voikohan hän olla masentunut tai sulkeutunut omaan kuoreensa, koska on ollut jo muutaman vuoden vain kotona? Hänellä on muutama ystävä. Mulla on tietenkin ikävä tätä kaveria enkä haluaisi häntä menettää, pitäisikö mun taas itse ottaa yhteyttä vai odotanko että hän ottaa? Surettaa