Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjestystä elämään
15.01.2017 |
Tulen olemaan tämän vuoden loppuun sairaslomalla. Olisi aika laittaa elämä järjestykseen, eli pyrkimyksenäni on tuoda elämääni normaaleja ja terveitä rutiineja omien voimavarojen mukaan ja näin ollen edistää eheytymistä ja työkuntoa.
Diagnoosini on masennus, mutta kovin epätyypilliseltä tämä tuntuu. Lähinnä olen ihan kuollut koko ajan, energiatasot ovat pakkasen puolella. Tämä koskien sekä fyysistä että psyykkistä puolta; makaan sängyssä ja tuntuu kuin maan vetovoima olisi moninkertaistunut eikä sydänkään jaksa lyödä. Sosiaalista pelkoa on vaihtelevasti lievästä lamaannuttavaan. Ahdistusta lievästä puhtaisiin useamman tunnin kestäviin kauhukohtauksiin. Satunnaisesti on energisiä päiviä jolloin elämä hymyilee, mutta silloin useimmiten rasitankin itseäni liiallisuuksiin, ja siitä maksan kovan hinnan. Psykosomaattista vaivaa löytyy lihas- ja nivelkivuista päänsärkyyn ja pahoinvointiin/oksenteluun. Eristäydyn koska en a) ensinnäkään jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita, b) ystävien tapaaminen vie minulta kohtuuttomasti energiaa ja c) pidän itseäni huonona ystävänä koska jaksamisen puutteeni tekee minusta varmasti itsekeskeisen ja raskaan ystävän,
Oirelistauksen jälkeen kysyisinkin vain että miten tämän teen? Ymmärrän että yksi isoimmista prioriteeteista olisi syödä. Päihteitä en käytä. Lääkitystä ei tällä hetkellä ole, ja tahtoisin niin kauan kuin mahdollista pärjätä ilman. Niin kauan kun ei tule itsetuhoisuutta kuvioihin ajattelin yrittää olla ilman, koska rehellisesti, eivät ne ennenkään minua tästä väsymyksen suosta ole nostaneet. Haitat hyötyihin nähden olisivat liian suuret. Pitäisi rajoittaa "ruutuaikaa" kuin lapsilla konsanaan... Sarjat, elokuvat ja netin ihmeellinen maailma on hyvä pakokeino kun pelkkä oleminen ja ajan kuluttaminenkin tuntuu liian tuskalliselta.
En tiedä teenkö itselleni varsinaista aikataulua, mutta ajattelin tehdä itselleni muutamia rajoituksia/vähimmäisvaatimuksia koskien päivittäistä elämääni. Sellaisia joita uskon pystyväni noudattamaan niin että se ei vie minulta kohtuuttomasti energiaa.
1: Se ruoka. Oikeaa, ravitsevaa ruokaa aamupalan, päivällisen ja iltapalan muodossa vähintään. Kasviksia.
2: Kevyttä liikuntaa eli kävely minimi 30 minuuttia päivässä.
3: Kotitalouden ylläpitämistä vähintään tiskauksen verran tai 30 minuuttia päivässä. Myös esim 2x15 minuuttia.
4: Oman hygienian ylläpito eli suihku ja hampaiden pesu joka päivä.
5: Pelkän loikoilun tai ruudun tuijottamisen sijaan vähintään tunti kehittävämpää "ajankulutusta" päivässä eli lukemista, piirtämistä taikka kirjoittamista.
6: En tiedä millä tavoin rajoittaisin muutoin ruutuaikaani, koska tähän mennessä se on oikeastaan ollut aika hengenpelastaja, mutta ymmärrän että pitäisi jotenkin vieroittautua tässä. Ajattelin aloittaa siitä että älypuhelin ei ole koko ajan käsissäni, kuulen kyllä sen soivan vaikka se olisi jossain eteisen pöydällä.
Vinkkejä? Kokemuksia? Tahtoisin niin vain palata normaalielämään, ja tietäen että se ei ole todennäköistä, tahtoisin elää sitä minulle parasta elämää. Palata edes jollain tasolla työelämään ja olla läsnä vapaa-ajalla tekemättä kuolemaa koko ajan.
Kommentit (18)
Ei ole vinkkejä, eikä varsinaisia kokemuksiakaan. Listasi ja suunnitelmasi kuulostaa hyvältä. Muista myös niinä iltoina kun olet selviytynyt listastasi olla tyytyväinen itseesi. Tunnetta et välttämättä heti saa mukaan, mutta onnittele itseäsi ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, jo se, että tiedostat ongelman on plussaa. Itsellä ollut hieman samanlainen tilanne terveyden romahdettua, ensin opettelin elämään päivän kerrallaan ja kuuntelemaan omaa vointia. Haastan itseäni päivittäin aina kulloisenkin olon mukaan rasittamatta liikaa, okei välillä mennyt yli. Opettelin aikani kuluksi uuden käsityölajin, joka vei mennessään ja antaa hyvän mielen. Aikuisten värityskirjat oli jossain vaiheessa koukuttavia ja sain ajatukset pois sairaudesta. Ruutuaikaa en ole rajoittanut, sillä usein teen samalla käsitöitä tai muuta pientä. Nyt kun olo on lääkityksen myötä kohentunut, olen tehnyt muutamia kahvakuulaliikkeitä ja kuntopiiriä kunnon mukaan. Mutta pitää myös olla itselleen armollinen ja sallia itselleen lepoa, tee vain sitä mistä tykkäät. Ja oikeat ystävät ymmärtävät sairauden tuomat sosiaaliset rajoitteet, itselläni kaveripiiri muuttui hieman, sillä en kaipaa syyllistäjiä vaan tukea. Heidän kanssaan välit lähenivät entisestään, kun puhuimme sairaudestani. Tsemppiä, olet oikealla tiellä, tarvitset vain aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä teenkö itselleni varsinaista aikataulua, mutta ajattelin tehdä itselleni muutamia rajoituksia/vähimmäisvaatimuksia koskien päivittäistä elämääni. Sellaisia joita uskon pystyväni noudattamaan niin että se ei vie minulta kohtuuttomasti energiaa.
1: Se ruoka. Oikeaa, ravitsevaa ruokaa aamupalan, päivällisen ja iltapalan muodossa vähintään. Kasviksia.
2: Kevyttä liikuntaa eli kävely minimi 30 minuuttia päivässä.
3: Kotitalouden ylläpitämistä vähintään tiskauksen verran tai 30 minuuttia päivässä. Myös esim 2x15 minuuttia.
4: Oman hygienian ylläpito eli suihku ja hampaiden pesu joka päivä.
5: Pelkän loikoilun tai ruudun tuijottamisen sijaan vähintään tunti kehittävämpää "ajankulutusta" päivässä eli lukemista, piirtämistä taikka kirjoittamista.
6: En tiedä millä tavoin rajoittaisin muutoin ruutuaikaani, koska tähän mennessä se on oikeastaan ollut aika hengenpelastaja, mutta ymmärrän että pitäisi jotenkin vieroittautua tässä. Ajattelin aloittaa siitä että älypuhelin ei ole koko ajan käsissäni, kuulen kyllä sen soivan vaikka se olisi jossain eteisen pöydällä.
Lista on hyvä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos asetat itsellesi liian monta tavoitetta kerralla, riski epäonnistumiseen on suurempi. Aloita ensin yhdestä, tarkkaile sen onnistumista pari viikkoa, lisää sitten päivärutiineihin toinen jne. Uusien tapojen omaksuminen on helpointa yksi kerrallaan. Tsemppiä!
Etsi työväenopistosta joku harrastus. Esimerkiksi rentoututuskurssi, jossa käyminen ei vie voimia, mutta sinun tulee oltua ihmisten ilmoilla.
Listassa on aika monta asiaa. Olisiko helpompi aloittaa vaikka parilla tai kolmella?
Itse olin joskus lievästi masentunut ja pelkkä syöminen järkevästi + ulkoilu joka päivö oli iso haaste. Jos olisin ollut vielä pahemmassa kunnossa, olisin ollut erittäin tyytyväinen jo siihen että saan joka päivä itseni sängystä ylös, hammaspesulle ja aamukahvin keitettyä. Toki sitten kun päivän tavoite olisi suoritettu, voisi olla parempi olo ja jaksaa tehdä muitakin asioita.
Mutta älä siis ahnehdi tavoitteita. Jos saat ylläpidettyä vaikka sitä päivittäistä suihkua jonkun aikaa niik sitten voit tietysti lisätä vaikka liikuntatavoitteen.
Kai käyt jonkin näköisessä terapiassa tai saat keskusteluapua esim. psykologilta tai hoitajalta? Hekin voivat auttaa tavoitteiden suunnittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vinkkejä, eikä varsinaisia kokemuksiakaan. Listasi ja suunnitelmasi kuulostaa hyvältä. Muista myös niinä iltoina kun olet selviytynyt listastasi olla tyytyväinen itseesi. Tunnetta et välttämättä heti saa mukaan, mutta onnittele itseäsi ääneen.
Kiitos! Tämä oli hyvä vinkki. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, jo se, että tiedostat ongelman on plussaa. Itsellä ollut hieman samanlainen tilanne terveyden romahdettua, ensin opettelin elämään päivän kerrallaan ja kuuntelemaan omaa vointia. Haastan itseäni päivittäin aina kulloisenkin olon mukaan rasittamatta liikaa, okei välillä mennyt yli. Opettelin aikani kuluksi uuden käsityölajin, joka vei mennessään ja antaa hyvän mielen. Aikuisten värityskirjat oli jossain vaiheessa koukuttavia ja sain ajatukset pois sairaudesta. Ruutuaikaa en ole rajoittanut, sillä usein teen samalla käsitöitä tai muuta pientä. Nyt kun olo on lääkityksen myötä kohentunut, olen tehnyt muutamia kahvakuulaliikkeitä ja kuntopiiriä kunnon mukaan. Mutta pitää myös olla itselleen armollinen ja sallia itselleen lepoa, tee vain sitä mistä tykkäät. Ja oikeat ystävät ymmärtävät sairauden tuomat sosiaaliset rajoitteet, itselläni kaveripiiri muuttui hieman, sillä en kaipaa syyllistäjiä vaan tukea. Heidän kanssaan välit lähenivät entisestään, kun puhuimme sairaudestani. Tsemppiä, olet oikealla tiellä, tarvitset vain aikaa.
Kiitos! Tuo itsensä haastaminen oli hyvä. Olen vähän miettinyt itsekin että pitäisikö opetella soittamaan pianoa... Pientä pohjaa olisi sille lapsuudesta. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä teenkö itselleni varsinaista aikataulua, mutta ajattelin tehdä itselleni muutamia rajoituksia/vähimmäisvaatimuksia koskien päivittäistä elämääni. Sellaisia joita uskon pystyväni noudattamaan niin että se ei vie minulta kohtuuttomasti energiaa.
1: Se ruoka. Oikeaa, ravitsevaa ruokaa aamupalan, päivällisen ja iltapalan muodossa vähintään. Kasviksia.
2: Kevyttä liikuntaa eli kävely minimi 30 minuuttia päivässä.
3: Kotitalouden ylläpitämistä vähintään tiskauksen verran tai 30 minuuttia päivässä. Myös esim 2x15 minuuttia.
4: Oman hygienian ylläpito eli suihku ja hampaiden pesu joka päivä.
5: Pelkän loikoilun tai ruudun tuijottamisen sijaan vähintään tunti kehittävämpää "ajankulutusta" päivässä eli lukemista, piirtämistä taikka kirjoittamista.
6: En tiedä millä tavoin rajoittaisin muutoin ruutuaikaani, koska tähän mennessä se on oikeastaan ollut aika hengenpelastaja, mutta ymmärrän että pitäisi jotenkin vieroittautua tässä. Ajattelin aloittaa siitä että älypuhelin ei ole koko ajan käsissäni, kuulen kyllä sen soivan vaikka se olisi jossain eteisen pöydällä.Lista on hyvä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos asetat itsellesi liian monta tavoitetta kerralla, riski epäonnistumiseen on suurempi. Aloita ensin yhdestä, tarkkaile sen onnistumista pari viikkoa, lisää sitten päivärutiineihin toinen jne. Uusien tapojen omaksuminen on helpointa yksi kerrallaan. Tsemppiä!
Kiitos! Tuo on totta. Syömisestä on melkein pakko aloittaa, koska nyt kyllä syön mutta jos ravinnearvoja katselee niin yhtä hyvin voisin olla syömättä mitään, ts syön helppoa energiaa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Etsi työväenopistosta joku harrastus. Esimerkiksi rentoututuskurssi, jossa käyminen ei vie voimia, mutta sinun tulee oltua ihmisten ilmoilla.
Olen miettinyt tätä, ja se voisikin olla tulevaisuuden tavoite. Olen kovasti haaveillut kirjoituskurssista, maalauskurssista tai juuri jostain rentouttavasta, keskittymistä edistävästä lajista kuten tai chi tai qi gong. Vielä luulen kuitenkin että se, että nämä toteutetaan ryhmissä on minulle liian iso haaste. Kiitos! -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Listassa on aika monta asiaa. Olisiko helpompi aloittaa vaikka parilla tai kolmella?
Itse olin joskus lievästi masentunut ja pelkkä syöminen järkevästi + ulkoilu joka päivö oli iso haaste. Jos olisin ollut vielä pahemmassa kunnossa, olisin ollut erittäin tyytyväinen jo siihen että saan joka päivä itseni sängystä ylös, hammaspesulle ja aamukahvin keitettyä. Toki sitten kun päivän tavoite olisi suoritettu, voisi olla parempi olo ja jaksaa tehdä muitakin asioita.
Mutta älä siis ahnehdi tavoitteita. Jos saat ylläpidettyä vaikka sitä päivittäistä suihkua jonkun aikaa niik sitten voit tietysti lisätä vaikka liikuntatavoitteen.
Kai käyt jonkin näköisessä terapiassa tai saat keskusteluapua esim. psykologilta tai hoitajalta? Hekin voivat auttaa tavoitteiden suunnittelussa.
Heippa! Kiitos hyvistä pointeista! Kyllä, käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla säännöllisesti. Hän on kognitiiviseen terapiaan suuntautunut joten sieltä olen saanut paljon työkaluja. Muuten en olisi varmaan näin "tilanteen tasalla". -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköshokkihoito
Tätä on mietitty vaihtoehtona, mutta koska minulla on jo kognitiivisia ongelmia ja kipuproblematiikkaa on sitä pidetty liian riskialttiina. Ja juuri nyt, kun ei ole kuitenkaan itsetuhoa tai rajua mielialanlaskua (en laske tähän ahdistusta) en koe itsekään sitä tarpeelliseksi. TMS-hoitoa on koitettu muinoin, siitä ei ollut sen enempää apua kuin lääkityksestäkään, muttei toisaalta niiden haittoja. -Ap
Hyvä suunta sinulla. Ahdistuksesi luultavasti vähenee, koska jo tekemättömyys sinänsä luo pohjaa ahdistukselle. Se on siis aika huono harrastus, joka kannattaa korvata jollain järkevämmällä.
Ei varmaan haittaisi, jos loisit itsellesi jonkin lähes pakkomielteisen harrastuksen juuri nyt. Sellaisen, joka maadoittaa ja vie sinut ulos kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä suunta sinulla. Ahdistuksesi luultavasti vähenee, koska jo tekemättömyys sinänsä luo pohjaa ahdistukselle. Se on siis aika huono harrastus, joka kannattaa korvata jollain järkevämmällä.
Ei varmaan haittaisi, jos loisit itsellesi jonkin lähes pakkomielteisen harrastuksen juuri nyt. Sellaisen, joka maadoittaa ja vie sinut ulos kotoa.
Kiitos! Olet täysin oikeassa tässä.
Ja yleisellä tasolla kaikille paljon kiitoksia kannustavista viesteistä. Juuri sitä tarvitsen juuri nyt. -Ap
Lisäisin listaan itselle hyvien ihmisten tapaamisen, ei tarvitsisi olla liikaa omien ajatusten kanssa. Vuorovaikutus muiden kanssa tekee mielelle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin listaan itselle hyvien ihmisten tapaamisen, ei tarvitsisi olla liikaa omien ajatusten kanssa. Vuorovaikutus muiden kanssa tekee mielelle hyvää.
Kiitos, hyvä idea. Pyrin tekemään tätä omien voimavarojen mukaan, eli vaikkapa sitten lyhyt kahvittelu jolloin yritän keskittyä nimenomaan kaveriini ja vuorovaikutukseen johon tietty kuuluu normaali annos omistakin asioista puhumista. -Ap
Alue: Aihe vapaa
uppista