Sinä lapseton 25-30v nainen
Ryhtyisitkö suhteeseen miehen kanssa, jolla on entisestä avioliitostaan teini-ikäisiä lapsia?
Mies on minua vanhempi, ja hänellä on kolme lasta. Lapset ovat alle 15-vuotiaita, enkä oleta olevani heistä kasvatuksellisessa vastuussa. Olemme tapailleet vasta muutaman kuukauden, enkä ole edes tavannut lapsia vielä. Asiasta on toki keskustelu, mutta en koe olevani valmis. Lapset ovat osa miestä, ja mikäli haluan hänen kanssaan olla vakavissani, tiedän, että olen osa myös lasten elämää. En kuitenkaan halua olla äitipuoli. En tiedä haluanko edes omia lapsia koskaan. Ja entä jos haluankin? Miten sellainen kuvio toimisi, että olisin vanhempi omalle lapselleni, mutta en mieheni lapsille?
Kommentit (13)
En. Olisi kiusallista minulle ja lapsille, että olisin vain vähän vanhempi kuin he enkä siis biologisesti voisi edes teoriassa olla heidän vanhempansa. Tarkoittaisi lisäksi myös, että mies olisi joko paljon vanhempi tai tullut isäksi teininä.
Olen miehen kanssa, jolla on 17 - ja 15-vuotiaat lapset viikko-viikko -systeemillä exänsä kanssa. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta tällä hetkellä.
Kysymys oli osoitettu lapsettomille ja sitä olinkin suhteen alkaessa.
Meillä on mennyt kohtalaisesti. Nämä tilanteet ovat niin yksilöllisiä, että täysin mahdotonta sanoa mitään yleispätevää.
Riskihän se aina on, mitä enemmän porukkaa on jakamassa kaikenlaista: huomiota, rahaa, aikaa...
Hmm.. En itse halua lapsia, joten periaatteessa ihan kiva jos miehellä olisi jo lapsia, niin ei välttämättä olisi niitä enempää kinuamassa tai ei menettäisi isyyden mahdollisuutta päätökseni takia. Toisaalta olisi erittäin kiusallista olla teinien "äitipuoli". Lisäksi haluan korkeintaan n. 5 vuotta vanhemman miehen, joten ei hänellä oikein teinejä voisi olla ellei olisi aivan todella nuorena tullut vanhemmaksi.
Ryhtyisin.
En halua omia lapsia, mutta en halua "tuomita" miestä lapsettomuuteen, joten minulle sopisi mainiosti mies jolla on jo lapsia.
Ensisijaisesti tulee jyrkkä ei mutta totuus on, että jos mies onkin se "one" kenen kanssa huomaat ajattelevasi tulevaisuutta, lapset ovat vain lisä kuten mikä tahansa asia. Hyvä tai huono,sen näkee ajan kanssa. Tuon ikäiset eivät edes oleta sinun olevan "uusi äiti" se heillä jo on. Itse suosittelisin jatkamaan tapailua jos se hyvältä tuntuu,ja vaikka puolen vuodenkuluttua alkaa tutustuminen lapsiin kun suhdekin jo alkanut tasaantumaan =)
En missään nimessä. Lapset ei kiinnosta mua minkään vertaa, enkä haluaisi elää sellaista elämää, jossa pitäisi lapsia ottaa huomioon. Olen valinnut lapsettoman elämän ihan tarkoituksella.
Mies on minua 15 vuotta vanhempi.
Juuri tuota lapsien ja minun pienehköä ikäeroa tässä pohtinut. En varsinaisesti lähtenyt tähän juttuun vakavissani, koska en uskonut suhteen kehittyvän hauskanpitoa pidemmälle. Näin on nyt kuitenkin päässyt käymään, ja joudun miettimään realiteetteja.
En todellakaan. Ensinnäkin teini-ikäisen lapsen isähän on vanha kuin taivas ja toisekseen mä en äitipuoleksi ala.
N25
En todellakaan lähtis tommoseen. Lapseton, vela mies mulle kiitos. Ja ei mua paljoa vanhempi.
Miksiköhän tähän muuten ovat vastanneet pääasiallisesti velat?
En itse lähtisi, mutta johtuu siitä että en halua lapsia ollenkaan. N25
Lapset edellisistä suhteista ovat jyrkkä ei. N28