Omien puheiden vatvominen

Auttaisko psykologilla käynti?

SAMA VIKA!

anteeks isot kirjaimet, mutta osuu niin kohdilleen, luulin että olen ainoa.

Mää oon samanlainen. (Tiesin, etten ole ainoa, mutta ei se sitä yhtään helpommaksi tee.) Pelkään tosin vaikuttavani dorkalta ja liian tuttavalliselta, en ylimieliseltä. :D

Sama.Mutta....mä taas pelkään puhuneeni alatyylisiä puheita...en ymmärrä miks :/

Mulla sama, varsinkin töihin liittyviä juttuja pyöritän päässä. Nyt on todettu ahdistuneisuushäiriö ja masennus - ei nyt ehkä voi ihan suoraan syy-seuraussuhteeksi tuota pistää, vaan muitakin tekijöitä tietenkin on, mutta tollainen jatkuva itsensä arviointi ja vatvominen väsyttää oikeesti tosi paljon. Suosittelen jonkinlaisen avun hakemista.

Mullakin ihan sama vika!

Oletteko keksineet, mistä tuo johtuu? Mä olen miettinyt, johtuisko se siitä, kun olen aika paljon viime vuosina ollut itsekseni vähän erakoituneena masennuksen takia. Tai siis olen kyllä nähnyt ihmisiä ja käynyt töissä, mutta en ole ystävien kanssa ollut niin tekemisissä. Sellainen positiivinen palaute ja normaali kanssakäyminen on kuitenkin jäänyt vähälle viime aikoina, semmoinen missä kävisi jonkun kanssa ulkona ja se sanoisi, että oli tosi kiva nähdä ja jutella, koska otetaan uusiksi yms.

Sama juttu, mull varsinkin aamuisin suihkussa ja herätessä!!

Paljonkohan vaikuttaa lapsuuden kokemukset? Mun isä oli meillä kerran kylässä, syötiin ja mun 1,5 vee yritti selittää juttujaan isälleni. Isä tuijotti vain lautaseensa, söi ruokaansa ja hymähteli vain jotain "aha" välillä eikä nostanut kertaakaan katsettaan edes. :-( Tajusin, että se oli sellainen aina joskus (ei siis aina!) jo silloin, kun mä olin lapsi ja nuori. Se on kyllä kiinnostunut ollut meistä lapsistaan ja lapsenlapsistaan, mutta uppoutuu joskus niin omiin maailmoihinsa. Voisiko tuollaisista kokemuksista jo juontaa sellainen, että on aina vähän ollut sellainen hassu olo ja miettinyt, onko mun jutut ihan typeriä, osaanko jutella "oikein" jne.?

Löysin tämän vasta nyt, joten uppista