Miten te saatte taaperot tottelemaan!?!?!

Puoli vuotta myöhemmin se jo tehoaa, useimmiten ;) Vaan on sitä toitotettukin =D En tiedä, kaiketi lapsi alkaa jo ymmärtää kun äiti perustelee syyt siihen, miksi jotain ei saisi tehdä?

Äidin kanssa kun ollaan kokoajan. Meilläkään ei usko, vasta kun ääntä korottaa kunnolla havahtuu edes kuuntelemaan.

tuli vaan mieleen, että ehkä meillä sen jyrkän, vihaisen ei:n teho palasi siinä vaiheessa, kun sain hermoni taas hallintaan. Eli tuossa reilun vuoden iässä lapsi ilmeisesti ajatteli, että äidin äreys kuuluu asiaan, eikä se " ei" enää siitä erottunut. Kun sain äreyteni voitettua enkä ole kärttyisä koko ajan, se " ei" erottuu siitä kommunikoinnista paremmin ;)

ei kyllä korviaan lotkauta. Kiellon jälkeen pysähtyy, ja tekee sitten uudelleen ja katsoo miten äiti reagoi...huoh

Ei se ymmärtämiskapasiteetti sentään vielä kovin laaja ole. Viestien on oltava selkeitä ja lyhyitä. Mutta siinä olen samaa mieltä, että hieman myöhemmin vasta. Yksivuotias ei vielä tottele, puolitoistavuotias alkaa jo tottelemaan. Ja sitten vielä: ihan kaikkea mahdollista ei pidä kieltää vaan päinvastoin - kiellettävien asioiden määrä on parempi pitää ihan minimissä, jotta noin pieni lapsi pystyy muistamaan ja hahmottamaan ne. Ja johdonmukaisuus on tärkeää. Samasta asiasta on kiellettävä aina heti, eikä anneta ensin vähän sotkea ja sitten vasta kielletään. Ja äidillä on oltava silmät selässäkin, eli kiellettävä on, vaikka äiti olisi eri huoneessa. Sitkeys palkitaan.

Kieltäminen on vasta puoli juttua. Sitten pitää muistaa kiittäminenkin. Toivottua käytöstä on muistettava kiitellä ja kehua useammin kuin mitä kielletään. Se rohkaisee lasta toimimaan nimenomaan toivotulla tavalla.

No alota vaikka siitä että mieti mitä saa tehdä ja mitä ei saa. Jos kiellät jonkun asian niin sitä sitten ei tehdä ollenkaan -koskaan-



Meillä jos poika oli vuoden ikäsenä tekemässä tuttavuutta kukkaseen niin kielsin ja jos ei usko (niinkun ei uskonutkaan) niin menin lou, otin käden pois kukasta ja laskeuduin lapsen korkuudelle ja katsottiin silmiin. Sanoin: kukkaan ei kosketa! Ja sitten pois kukkaselta. Jos palaa takasin niin taas sama että kieltää, jos ei tottele niin kaataa selälleen ja pitää siinä ja selittää että kukkaan ei kosketa ja lätiset siinä sitä -lapsi aivan varmasti huutaa sulle takasin! Sitten annat lapsen nousta ja koita saada lapsen mielenkiinto vaikka leluihinsa.

Toi selättäminen on tylsää, lapsi saa huomion ja kun annat jonkun uuden huomion tilalle niin se kukkapurkkikin unohtuu.



Meillä puolitoista vuotias osaa antaa kukkien ja kirjojen olla paikoillaan -ne on äidin ja isin. Samoin uuni, takka, tiskikone.. Voit sanoa; ei koske se on äidin kone! Missä on Laurin rekka?



Pitää muistaa että kaikki on mielenkiintosta ja uutta, ei lapsi tiedä että levy polttaa, mutta voit sanoa poppa -äidin kone.



Omista lapsista voin sanoa että kukkapurkit kiinnostaa kun tulee vieraita, kun on väsynyt tai haluaa muuten huomioo. Mää otan kukkiin tutustumiset positiivisena enkä negatiivisena.



Kannattaa myös miettiä voisko kukan paikkaa siirtää lattialla. Meillä kukka oli näyttävällä paikalla ja lapsen huomio kiinnitty siihen usein siitä ohi kulkiessaan.. Kun siirsi metrillä ei se enää häirinnyt niinkään eikä kukkaa tarttenu ottaa ylös lattialta.

Vierailija:

Kieltäminen on vasta puoli juttua. Sitten pitää muistaa kiittäminenkin. Toivottua käytöstä on muistettava kiitellä ja kehua useammin kuin mitä kielletään. Se rohkaisee lasta toimimaan nimenomaan toivotulla tavalla.

Kyllä tuntuu taapero mielummin keräävän kehuja, onneksi ;)

2

Miksei ihan Suomeksi " polttaa" . Ei unohdeta kielen kehitystä siinä kieltämisten huumassa.

No ihan oma lapsi osaa ainakin poppa kuin polttaa.. Mutta kukin tavallaan.. Meillä 1,5- vuotias osottaa hellaa ja sanoo poppa (tai lähinnä oppa).



9