Onko tää normaalia? Jos jollain kurssilla vaikka pitää esitellä ittensä..

Up

Jep, se on jännitystä. 

Ainakin se on mulle tuttua.

Aika paljon jännittää näemmä. Kyllä kaikki (lähes) jonkin verran jännittää esiintymistä, mutta harvat varmaan noin paljon.

On normaalia ainakin minulle. Oireet alkavat heti kun opettaja ilmoittaa mitä on luvassa. Sydän jyskyttää kovemmin kun tietää oman vuoronsa lähestyvän, rintakehässä ja käsissä tuntuu vapinaa. Esittäytymisen jälkeen tuntuu kuin palaisin takaisin oikeaan maailmaan. Vähän sekava olo on.

Tuttua! Sama tapahtuu mm kun joudun soittamaan yhtään kenellekkään.

Ei ainakaan mulle kuulosta enää normaalilta jännitykseltä.

Pitäisi säätää laki joka kieltää ihmisten kiduttamisen tuolla tavalla.

Olen opettaja,ja työssänihän tavallaan esiinnyn kokojan. Mutta kun on joku tilaisuus jossa pitää itsensä esitellä olen kauhusta kankea ja sydän hakkaa,oma äänenkin kuulostaa korvissani ihan oudolta.

On tuttua.

Jos on joku tilaisuus ja joku sitten ehdottaa että otetaampa esittelykierros,niin siihen asti ollut rauhallinen olotila muuttuu kuin salaman iskusta,iskee täydellinen epävarmuus ja sydän alkaa takoa aivan hulluna.

Lievää sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mutta ilmeisesti selviät siitä tilanteesta kuitenkin ihan kunnialla, joten ei ole tarvetta millekään toimenpiteille.

Jos aihe sinua kuitenkin kiinnostaa, niin voit miettiä onko sinulla muita oireita, jotka sopivat sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kuten esiintymispelko, julkisen syömisen pelko / kahvikuppineuroosi, puhelimella asioimisen vaikeus, jne.

Sama tällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja,ja työssänihän tavallaan esiinnyn kokojan. Mutta kun on joku tilaisuus jossa pitää itsensä esitellä olen kauhusta kankea ja sydän hakkaa,oma äänenkin kuulostaa korvissani ihan oudolta.

Mulla se on semmoinen juttu, että jos jotain on "pakko" tehdä niin eihän se hyvältä tunnu, vaikka miten paljon olisi töissä ihmisten kanssa tekemisissä. Se tuntuu niin teennäiseltä, koska sitä ei tee omasta vapaasta tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Up

Down

Paniikkikohtaus.

On täysin normaalia, hyvinkin tottuneille esiintyjille. Sitäkin on sattunut, että on pitänyt oikein hyvän esittelypuheenvuoron suuremmasti jännittämättä, mutta unohtanut sanoa oman nimensä.

Mikäli ei ole oikein vakavasti tulkittava oire (näihin sairauksiin on mahdollista hakea apua), niin normi-ihmisille se on vaan pientä jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta. Yleensä nästä tilanteista selviää, kun ei liikoja mieti, eikä anna ahdistukselle valtaa. Mikäli löytyy mielenkiintoa, voisi yleisön edessä puhumista ja itsevarmaa esiintymistä harjoitella. Kannattaa sanoa sanottavansa selkeästi ja lyhyesti. Ottakaa rennosti vaan, hyvin se menee.

Normisettiä kovilla jännittäjillä. Et todellakaan ole ainoa. Ajan myötä lievenee.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ei ole oikein vakavasti tulkittava oire (näihin sairauksiin on mahdollista hakea apua), niin normi-ihmisille se on vaan pientä jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta. Yleensä nästä tilanteista selviää, kun ei liikoja mieti, eikä anna ahdistukselle valtaa. Mikäli löytyy mielenkiintoa, voisi yleisön edessä puhumista ja itsevarmaa esiintymistä harjoitella. Kannattaa sanoa sanottavansa selkeästi ja lyhyesti. Ottakaa rennosti vaan, hyvin se menee.

Vaikea sanoa asiaa selkeästi kun ääni rupeaa värisemään ja unohtaa mitä pitää sanoa. Onneksi ei ole tarvinnut esiintyä enää vuoteen, ja ne esiintymiset tapahtuivat vain yhden kuuntelijan (opettajan) läsnäollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ei ole oikein vakavasti tulkittava oire (näihin sairauksiin on mahdollista hakea apua), niin normi-ihmisille se on vaan pientä jännittyneisyyttä ja hermostuneisuutta. Yleensä nästä tilanteista selviää, kun ei liikoja mieti, eikä anna ahdistukselle valtaa. Mikäli löytyy mielenkiintoa, voisi yleisön edessä puhumista ja itsevarmaa esiintymistä harjoitella. Kannattaa sanoa sanottavansa selkeästi ja lyhyesti. Ottakaa rennosti vaan, hyvin se menee.

Vaikea sanoa asiaa selkeästi kun ääni rupeaa värisemään ja unohtaa mitä pitää sanoa. Onneksi ei ole tarvinnut esiintyä enää vuoteen, ja ne esiintymiset tapahtuivat vain yhden kuuntelijan (opettajan) läsnäollessa.

Suosittelen kokeilemaan hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Itse psyykkaan itseni siihen tilanteeseen ja annan mennä niin kuin menee. Yritän olla analysoimasta tilannetta jälkikäteen (se vaan tarpeettomasti masentaa ja ahdistaa).