Lue keskustelun säännöt.
Äitini opetti minulle että on hyvin sivistymätöntä/junttia huutaa ja karjua synnytyksessä
11.01.2017 |
Niin. Mitä mieltä? Olen kyllä sisimmässäni osittain samaa mieltä. Kyllä vähän voi hillitä. Jos ihmisten ilmoilla ärsyttää edessä hitaasti seisova mummo, niin et sä sille rupee karjumaan tai tönimään sitä vaan hillitset itsesi ja tunteesi, kuten rationaaliset ihmiset tekevät. Sama logiikka pätee synnytyksessä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehe, epiduraali vie kaiken tunnon. Ei silloin ole mitään tarvetta huutaa. Äitisi voisi olla toista mieltä kun synnyttäisi kolmannen ja sattuisi tilanne ettei ehtisi saamaan mitään puudutetta.
Ennakointi.
Mikä ihmeen ennakointi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin äänenkäyttö auttaa kipuun. En mä nyt täyttä kurkkua karjunut kuitenkaan. Kahen tunnin ponnistamisen aikana pääs muutama kirosanakin :) Epiduraalin ja spinaalin vaikutuksen aikana olo oli ihan mainio. Harmi vaan kun suurin osa ajasta meni ilman niitä.
Mua ainakin sattu niin paljon et hyvä jos pystyin hengittämään 😂 Joten ei tullu paljoa huudeltua. Ähisin vaan tuskissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia että synnyttävä nainen pieraisee? Miten kätilö suhtautuu tähän? itseäni ainakin hävettäisi ihan kamalasti.
Kätilö tietenkin paheksuu.
Joo mut jätti kätilö yksin synnytyssaliin ja avas kaikki ikkunat. Huus ovelta et tule sanomaan kun haju hälvenee, että voi jatkaa töitä.
Itse olen synnyttänyt kolme lasta ilman mitään kivunlievitystä, En huutanut/karjunut ollenkaan, keskityin vain hengittämiseen ja ponnistamiseen. Sellainen apinamainen huutaminen on tarpeetonta eikä se auta siihen kipuun mitenkään. Säälin kätilöitä näiden huutavien synnyttäjien takia, mutta kaipa he tiesivät tämän ennen kuin hakivat opiskelemaan kätilöksi...
C'moon aikuiset naiset lopettakaa se naurettava huutaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen synnyttänyt ilman puudutteita tms. kolme lasta. En siksi, että se olisi ollut päämäärä, vaan tilanteet ovat vain menneet niin. Siinä kohtaa kun olisin epiduraalin halunnut, niin on ollut joka kerta myöhäistä (pää näkynyt jo tms.).
Ja mä olen just sellainen, että hipihiljaa vaan ponnistan. Korkeintaan sihisen jotain hampaiden välistä (kolmannessa synnytyksessä olin hiljaa hokenut, että tää on viimeinen kerta, tää on viimeinen kerta). Mulle kätilöt ovat joka synnytyksessä sanoneet, että huuda vaan. Mutta se ei ole luontaista mulle. Mä jotenkin saan itseni irti siitä kivusta niin, että keskityn tasan tarkkaan hengittämiseen supistusten välillä, ponnistamiseen jne. Se hiljaisuus on mun tapani pitää itseni kasassa ja keskittyä sillä hetkellä olennaiseen.
Mun sisko taas on kuulemma synnytyksissä itkenyt, huutanut ja kironnut. :D
Kumpikaan tapa ei ole toista parempi saati sivistymätöntä tai junttia. Mä luulen, että aika monelle voi tulla jopa yllätyksenä se, miten synnytyksessä reagoi. Mä olen välillä aika temperamenttinen, enkä mä kuvitellut, että mun synnytykseni sujuisivat mun taholta hiljaisuuden merkeissä. Sisko taas on hyvinkin hillitty, tuntuu, ettei ikinä ota kierroksia mistään, niin hänelle taas kävi ihan toisin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ilmeisesti synnyttänyt alakautta? Onnea karjumisen hillintään 😆
Äitini on synnyttänyt kaksi lasta alakautta. Ja sanoi muutenkin synnyksen olleen ihan helppo nakki, kun sai epiduraalin.
ap
Tässä sinulle ja äidillesi vähän sivistystä: synnytys itsessään kipuineen, pituuksineen yms. on kaikilla yksilöllistä. Joillekin synnytys on kadehdittavan helppo joka hoituu alle tunnissa alta ilman komplikaatioita. Toisille taas voi olla täysin päinvastainen kokemus. Voi revetä tai synnytys alkaa nopeasti ettei epiduraali ehdi vaikuttaa. Joskus kipu on niin kova ettei sekään pure siihen. Jotkut jopa menettävät tajunsa kivusta kun tulee paha komplikaatio.
Että olet aika nolo kun väität itseäsi sivistyneeksi, mutta et tällaista asiaa ymmärrä. Kulkee näköjään suvussa?
Terv. 17v ja kyllä myös synnyttämätön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut etukäteen ajatellut itseäni huutajatyyppinä, mutta niin vaan karjuin siinä vaiheessa kun vauva lähti laskeutumaan synnytyskanavaan. En pystynyt edes pidättelemään niitä ääniä, tilanne tuntui täysin hallitsemattomalta.
Normaalisti olen hiljainen hissukka.
Vierailija kirjoitti:
No ei synnyttäessä munkaan mielestä mitään huutaa, kiroilla tai karjua tarvitse! Itsellä ei ainakaan olis tullut mieleenkään. Itse yritin keskittyä hengittämiseen ja supistuksen aikana vaan odotti että se menee ohi.. Olin ainakin niin keskittynyt ettö olin täysin hiljaa, ei tehnyt meli puhua mitään kellekään..
Kaikki me kuitenkiin ollaan erilaisia! Kai sitten joku toinen, ehkä räväkämpi ihminen kokee tarpeelliseksi huutaa ja mölytä.
Huusin ihan täysiä kun otti niin kipeetä synnyttää, enkä ole mikään räväkkä vaan sellainen hillitty ja kiltti kolmekymppinen nainen.. Mulla auttoi se äänenkäyttö kipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä sivistynyttä ja hillittyä sakkia enemmän kuin olen elämäni aikana yhteensä nähnyt, ja olen sentään kuusikymppinen. Veikkaan, että joko teillä oli todella helpot synnytykset, tai sitten ette vain muista.
Itse en edes muista, miten äänetön tai äänekäs olin. Ainakaan ei käsketty olemaan hiljaa, mutta se ei tarkoita, etten olisi pitänyt mitään ääntä. Sen kyllä muistan, että kahdesta naapurisalista kuului (siis kummastakin) ensin äidin huuto hänen ponnistaessaan lasta ulos, ja heti sen jälkeen lapsi rääkäisi niin kuin kuuluikin.
No minäpä sitten olen oikein sivistynyt kun karjumatta ja ilman kivunlievitystä synnyttänyt kaksi lasta.
Oikeasti uikutin hiljaa kuin pahasti piesty koira kun h....vetisti sattui, olin ihan lamaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti myös siivosi synnytyssalin ja keitteli kätilölle kahvit synnytyksen jälkeen. Ap
Ei toi ollut oikea ap.
ap
No siinä tapauksessa... Piti käydä vaihtamassa sen kommentin alapeukku yläpeukuksi.
Vierailija kirjoitti:
Hehe, epiduraali vie kaiken tunnon. Ei silloin ole mitään tarvetta huutaa. Äitisi voisi olla toista mieltä kun synnyttäisi kolmannen ja sattuisi tilanne ettei ehtisi saamaan mitään puudutetta.
Eikä vie, toisekseenkaan se ei ole kovin pitkävaikutteinen. Itse ponnistin neljä tuntia ja epiduraalin vaikutus kesti 1,5h, välissä sai sitten kivasti odotella 30min kun kävivät valmistelemassa seeuraavan annoksen. En kylläkään huutanut mutta oksensin ja ulisin kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo kirjoitti:
Onpas täällä sivistynyttä ja hillittyä sakkia enemmän kuin olen elämäni aikana yhteensä nähnyt, ja olen sentään kuusikymppinen. Veikkaan, että joko teillä oli todella helpot synnytykset, tai sitten ette vain muista.
Itse en edes muista, miten äänetön tai äänekäs olin. Ainakaan ei käsketty olemaan hiljaa, mutta se ei tarkoita, etten olisi pitänyt mitään ääntä. Sen kyllä muistan, että kahdesta naapurisalista kuului (siis kummastakin) ensin äidin huuto hänen ponnistaessaan lasta ulos, ja heti sen jälkeen lapsi rääkäisi niin kuin kuuluikin.
Synnytys on kehittynyt aika paljon niistä 60- ja 70- luvun ajoista. Enää ei mennä lähisairaalaan synnyttämään, vaan lähisairaalat on jo lakkautettu.
Synnytys tapahtuu nykyään isojen sairaalojen liukuhihnoilla. Työturvallisuussyistä ja etenkin toiminnan tehokkuuden vuoksi äitien on oltava hiljaa, jotta liukuhihnakätilöt voivat keskittyä tulosten ja bonustensa kehittämiseen. Samalla tehtaanjohtaja, tuotannonsuunnittelijat ja osaston esimiehet (... Anteeksi, niitä kutsutaan edelleen erehdyttävästi ylilääkäreiksi, synnytyslääkäreiksi ja kätilöilsi) varmistaa toiminnan tapahtuvan lean six sigman mukaisesti.
Äidit tulee vuorotellen ja kätilöt näkee työmääräimestä joutuvatko keskeyttämään raskauden vai kuuluuko elävä ennenaikainen kenties laittaa keskoskaappiin. Aina joskus sinne väliin sattuu niitä häiritseviä oikeitakin ensisynnyttäjiä, jotka oikeasti saattavat huutaa ja odottaa jotain apuakin kätilöltä, kun eivät ole vielä oppineet tulosohjausta. Sellaiset järjestelmää kunnioittamattomat synnyttäjät voivat joskus huutaakin.
Neuvoloiden, tämän palstan ja vastaavien tehtävänä on valistaa synnyttäjiä, kuinka tuotanto saadaan sujuvimmaksi. Sitä varten on niitä opastettuja kierroksiakin tuleville synnyttäjille. Vaikka ne hidastavat ja häiritsevät osastojen arkea, niiden on havaittu parantavan tehokkuutta synnytystapahtumien yhteydessä.
Mitähän väliä sillä on jos pari kätilöä, joita en todennäköisesti enää koskaan näe ja jotka ovat vaitiolovelvollisia, pitävät minua junttina? Vai ajattelitko jossain julkisella paikalla synnyttää? Tai sukulaisten keskellä?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän väliä sillä on jos pari kätilöä, joita en todennäköisesti enää koskaan näe ja jotka ovat vaitiolovelvollisia, pitävät minua junttina? Vai ajattelitko jossain julkisella paikalla synnyttää? Tai sukulaisten keskellä?
Ajattele nyt miltä se näyttää, jos tubetat synnytystapahtuman ja sieltä roiskuvan veren, lapsivesien ja ulosteiden keskeltä kuuluu huutoakin?
Mulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat syntyneet ilman kipulääkkeitä tai epiduraalia. Mutta se ei vielä kyllä ole mikään syy huutamiselle. Jotkut vaan synnyttävät hiljaa, koska se on luonteenomaista heille. Itse olen huutanut ja murissut joka kerta (sellasta matalaa, vähän niinkuin koiran murinaa) Koen siitä huolimatta olevani ihan sivistynyt ihminen. Synnytys on mielestäni tilanne, jonka äiti hoitaaa vaistollaan. Ei ole mitään erityisiä "käyttäytymismalleja".
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on aika kullannut muistot. Ei pysty olemaan karjumatta jos on tajuissaan.
Kyllä pystyy. Minä ainakin pystyin. Sain epiduraalin kun olo alkoi olla vähän tukala, ja synnytys oli kivuton, ainoastaan vähän tukalaa ja ärsyttävää se oli.
Kätilö kehoitti minua olemaan huutamatta koska se vie voimia ponnistamiselta.