Isäni sanoi kerran, ettei lauseeseen saa laittaa kahta kertaa samaa sanaa
Se on nyt jäänyt minullakin päähänpinttymäksi, vaikkei ilmeisesti ole mikään virallinen sääntö.
Kommentit (27)
Voi joskus tulla hankaluuksia synonyymien keksimisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vihdoin vihdoin vihdoin?
Lopultakin vihdoin vastoin.
"Rakastaa vai eikö rakastaa, kas siinä kysymys. Jos ei niin ei, mutta jos, niin jos. Jos rakastan, niin voi olla, että se ei ole rakkautta, ja jos en rakasta, niin voi olla, että se on rakkautta. Jos on. Mutta jos ei, niin ei. Jos ei on ei, niin onko on on? Tietysti on on on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei, ei ei ole ei, vaikka on on on, jos on. Tahi ei."
- Hamlet (nimim. Ollin mukaelmana)
Mul onki uus onki, hyvä onki onki. ;)
Kahta samaa sanaa pyritään välttään jos se vain on mahdollista. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Tällä ajatuksella itelle on aikanaan opetettu.
Onkiva rovasti, onki varovasti, on kiva rovasti.
Piilevät piilevät piilevät piilevissä piilevissä.
Pitää pitää tolkku näissäkin lauseissa.
Fischers Fritz fischt frische Fische, frische Fische fischt Fischers Fritz.
Oma äidinkielen opettajani on opettanut aivan samoin. Pääsääntöisesti yritän tuota noudattaa.
Se on hyvä neuvo. Lukion äidinkielen opettaja korosti aikoinaan synonyymien ahkeraa käyttöä myös pidemmissä teksteissä. Sanojen monipuolinen käyttäminen värittää tekstiä ja elävöittää kieltä. Samojen fraasien ja sanojen toistaminen vie nopeasti terän itse asiasta. Sitä näkee täälläkin ketjuissa joissa kirjoittajat alkavat lisäksi kuluttaa edeltäjiensä sanontoja jne. Koko ydin ikään kuin katoaa eikä kukaan jaksa lukea sellaista pitkään.
Pitääkö faijaskin joka asiaan sekaantua?!
Kokko, kokoo kokoon koko kokko. Koko kokkoko?
Isäs varmaan sanoo myös, ettei kakkosees saa panna:)
Isäsi on ymmärtänyt jotain hyvän kirjoituksen laatimisen perussäännöistä. Valitettavasti tuota ei hallitse monetkaan nykytoimittajat tai nettikirjoittelijat.
Entä verbimuoto "emme olleet olleet"? Siinähän on kaksi kertaa sama sana, toinen on apuverbinä ja toinen pääverbinä. Tekstinkäsittelyohjelmat muuten ilmoittavat tuon kirjoitusvirheeksi, vaikka se on aivan normaali suomen kielen verbimuoto (olla, m.1.p./pl.perf./km).
Isäsi on vähän ding dong.