Aamulla sain parhaan mahdollisen palkinnon mitä vain äiti voi kokea :)
Rakas vauvani nauroi ensimmäistä kertaa oikein sydämen pohjasta, kun hassuteltiin ja leikittiin. ❤️ Toki ennenkin vähän hihitellyt ja hymyilee paljon, mutta kunnon nauru omalta rakkaalta pienokaiselta tuntui todella ihanalta. Nyt tiedän mitä todellinen äidinrakkaus parhaimmillaan on. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä! Ihanaa päivää myös teille muillekkin. :)
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Muista kuopuksen kanssa tuon hetken, oli joku tavallinen hyppyytysleikki, körö kirkkoon tms ja kun lopussa nostin ilmaan niin ihana kupliva nauru purkautui ensimmäistä kertaa :)
On ne vaan niin ihania, että ei aina sanatkaan riitä kertomaan. :) Kaikki vauva-arjen huolet kyllä unohtuu kuin taikaiskusta, kun näkee lapsensa riemun. Ap.
Vauvan kikatus oli ihanaa, ihan tulee hyvälle mielelle kun muistelee omien lasten vauvanauruja. Niillä jaksaa monta kiukkuitkuakin. Lykkyä kasvutaipaleelle :)
Totta, omien lasten ensikikatukset ovat kyllä tuoreessa muistissa; viestisi saa hymyn huulille sekä omien muistojen että sinun, tuntemattoman, äitiyden onnen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista kuopuksen kanssa tuon hetken, oli joku tavallinen hyppyytysleikki, körö kirkkoon tms ja kun lopussa nostin ilmaan niin ihana kupliva nauru purkautui ensimmäistä kertaa :)
On ne vaan niin ihania, että ei aina sanatkaan riitä kertomaan. :) Kaikki vauva-arjen huolet kyllä unohtuu kuin taikaiskusta, kun näkee lapsensa riemun. Ap.
Joo, muistan itse kirkkaasti sen tunteen, kun aikoinaan esikoiseni pelkästään väläytti ensimmäisen sosiaalisen hymynsä minulle (olikohan joskus 7-8 viikon iässä...?). Kyllä siinä liikutuksesta tirahti kyynel silmään ja ne yövalvomiset ym. vauva-ajan vähemmän mukavat puolet tuntuivat hyvinkin vaivansa arvoisilta :)
Muista kuopuksen kanssa tuon hetken, oli joku tavallinen hyppyytysleikki, körö kirkkoon tms ja kun lopussa nostin ilmaan niin ihana kupliva nauru purkautui ensimmäistä kertaa :)