Miksi koira- ja hevospiirit on sellaisia kirjoittamatomien sääntöjen ja ilkeän käytöksen viidakoita?
Harrastuksesta lähtee suurin osa ilosta kun ihmiset on järjestään kamalia. En tiedä onko muissa piireissä (vaikka musiikki, urheilu, teatteri) samanlaista mutta eläinpiirit ovat omalla kokemuksella aivan järkyttäviä. Sääntöä ja sääntöä säännön perään "ei missään nimessä saa kävellä myötäpäivää" -tyyppistä juttua ilman että kukaan osaa perustella miksi sääntö on olemassa. Niihin järkyttäviin "vain näin voi tehdä" loppui koiran kanssa aktiiviharrastaminen aika nopeasti pentukurssin jälkeen; surullista kyllä.
Tallien nokkimisjärjestys on ihan käsittämätön; aloittelija on nolla ja omistaja on kunkku ja siinä välissä järjestys muotoutuu pärstän ja ovesta sisäänkannettujen eurojen mukaan. Ja sitä aloittelijaa sätitään ja "ohjataan" kunkin paikan tavoille lähinnä erehdyksen kautta "ei tähän kuivaushuoneeseen saa laittaa märkiä hanskoja kuivumaan, tämä on hevostenvarusteille" Ja yhdessä paikassa lattiaa ei saa lakaista "nousee pölyä", toisessa pitää lakaista samantien kun jotain on käytävälle/pesupaikalle lattialle pudonnut (vaikka olisi vielä hevosen laittaminen kesken) Yhdessä ei saa käyttää hanasta lämmintä vettä ("liian kallista"), yhdessä et saa pestä ämpärissä ("epähygieenistä") Missään tavarassa ei ole nimilappuja ja auta armias kun et kerran viikossa kävijänä tiedä mikä tamine kuuluu kenellekin ratsastuskouluhepalle. Ei edes mennä slangiin ja tamineiden nimiin; niitäkään et löydä mistään tai jos kirjasta löydätkin, jokaiselle löytyy viisi eri lempi/käyttönimeä sillä tallilla jos itse käyt. Ja jos erehdyt sanomaan että luit jostain jotakin, niin silmiä pyöritellään; "ei näitä asioita voi kirjoista oppia" Mutta ilkeästi tiuskitaan ja nälvitään "no sun nyt pitäis tää tietää" jos jotain erehtyy kysymään -->kysymälläkin oppiminen on vähintään hankalaa. Ja joka tallilla ja koirapiirissä tupakoidaan; miten ihmeessä nykyään polttaminen voi olla jossain piireissä niin normaalia?
Varmaan hyviä harrastuksia jne mutta vaatii kyllä paksua nahkaa että niissä piireissä viihtyisi :(
Kommentit (37)
Koiran kanssa voi treenata, harrastaa agilityä yms. kahdestaankin.
Vierailija kirjoitti:
Olisko niin että nämä eläimet ennen kaikkea-tyypit on sellaisia juuri siksi etteivät tule ihmisten kanssa toimeen.
Olisivatkohan tämmöiset kirjoittelijat juuri niitä aloituksessa mainittuja kusipäitä?
Vierailija kirjoitti:
1 puhuu asiaa. Noin se juuri on.
Eipäs. Elämä on lyhyt ja sitä ei kannata kusipäiden seurassa hukata. Turha hakata päätään mäntyyn, vaan kävelee ohi ja jättää männyn paikoilleen seisomaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen näistä piireistä kokenut parhaaksi pysytellä omissa oloissa ja elellä itsekseni mukavaa elämää omien koirien kanssa. Käydä välistä kaverin ja tämän koiran kanssa koirapuistossa, kun siellä ei ole muita.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Minusta vähän tuntuu, että nyt taitaa ongelma olla ap:ssa. Onko muutenkin vaikeuksia ottaa vastaan toisten neuvoja ja ohjeita?
Oma asenne ratkaisee, en usko että mikään muu selittää niin erilaisia kokemuksia näissäkin asioissa. Toinen suuttuu vietävästi kun neuvotaan ja kehotetaan noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä ja toinen taas toteaa, että selvä, enpäs tiennytkään, kiitos kun kerroit, pitää jatkossa toimia toisin.
Jos on mielensä pahoittaja niin parempi pysyäkkin poissa ja treenailla itsenäisesti jolloin voi itse luoda sellaiset säännöt mitä haluaa noudattaa.
Asiat kuuluu hoitaa kuntoon eikä soittaa huoranturpaa. Siihen hevoseen ruokaämpäriin kirjoitetaan HEVOSEN RUOKAÄMPÄRI ÄLÄ KÄYTÄ MUUHUN. SIIHEN KUIVAUSPAIKALLE KIRJOITETAAN VAIIN HEVOS VÄLINEILLE JNE. Ei pitäisi olla vaikeata.
Ensin itse mokataan, kun ei olla asioita selkeästi ilmoitettu ja sitten auotaan päätään. Sellaista voi ja pitäisi moraalisesti vetää kuonoon.
Ne, jotka eivät ole aloituksessa mainittua ongelmaa huomanneet, ovat juuri niitä ihmisiä, jotka tuon ilmapiirin aiheuttavat.
Lopetin itse hevosharrastuksen pitkälti tuon takia ja koirani kanssa pysyttelen kaukana "alan harrastajista".
Onko tosiaan kivojakin paikkakuntia/alueita vai onko juuri niinkuin 27 totesi; osa ei edes tunnista huonoa käytöstä / tiuskimista? Vaikea kuvitella että ryhmäliikuntatunneilla ohjaaja tai kanssailiikkujat samalla lailla "huomauttavat" oikeastaan yhtään mistään
Keitähän niissä piireissä liikkuu?????
XX
Eipä tartte kuin facebookin eläinryhmiä katsoa ja välillä ihan hirveä meno.. Kun tyypin A tapa hoitaa lemmikkiä on ainoa oikea, niin räyhää sitten kaikille "väärin" tekeville. Itse pysyn kaukana näistä keskusteluista. Ja joku pipipää ottaa jo tyyliin siitä itseensä, että tyyppi B antaa väärän merkkistä ruokaa tms. Ja ilkeästi tullaan kertomaan omia mielipiteitä. Ja siitä alkaa sitten kunnon tappelu :D
Olen itse huomannut saman myös, ja olen itse ujo, erittäin sovinnollinen, mutta en omaalotteinen, koska pelkään tekeväni jotakin väärin. Koirapiireistä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta olen niitä piirejä riittämiin läheisten kautta nähnyt. Todella ilkeää meininkiä täytyy sanoa.
Hevospiireistä sitten. Ensinnä täytyy sanoa, että onneksi tällä paikkakunnalla on tosi kiva talli. Henkilökunta on oikein mukavaa, ystävällistä ja avuliasta. Asiakkaistakin aikuiset oikein mukavia ja isommat "lapset" eli teinit osa todella mukavia ja hymyileviä ja auttavia. (minun lapseni siis ratsastaa, joten sitä kautta seuraillut tätä tallielämää, kun mukana kuljen).
Olen itse ollut pienestä pitäen hevosten kanssa tekemisissä ja joka kesä mm.kesäleireillä olin. Muistan edelleen, että ihan silloin pienenä mukana oli hyvin paljon sellaisia kiusaajahenkisiä tyyppejä, jotka huoletta kyykyttivät ja nöyryyttivät aloittelijoita. Tälläinen ilmapiiri ikävä kyllä monilla talleilla kasvaa mukana, ja aikuisissa todennäköisesti samat kiusanhenget pilaavat tallien tunnelmaa. Tämänkin paikkakunnan yksityistalli on juuri sellainen seläntakanajauhamisen ja paskanpuhumisen mekka. Kaikki tekee kaiken väärin ja ilmapiiri huokuu sellaista turhauttavaa arvostelevaa asennetta, siellä ei naamansa uskalla juuri näyttääkkään.
Mitä moni on sanonut siihen, että pitää kysyä apua jos ei osaa. Se monesti nimenomaan on ongelma, ettei sitä apua kysyttäessä yksinkertaisesti saa. Ollaan liian hienoja auttamaan tai jotain muuta.
Tällä kyseisellä mukavalla tallillakin näiden esiteinien käytöksessä näkyy tälläistä "tallikäytöstä". Käyvät pienien lasten alkeistunnilla naureskelemassa kentänlaidalla jne. Tästä se lähtee.
Aivan ihania harrastuksia nämä eläintenparissa, mutta ikävästi myös hyvin vahvasti monet paikat ikävän ilmapiirin värittämiä!. Ja kyllä itse ainakin rehellisesti olen huomannut, että naisvaltaisissa harrastuksissa se jauhaminen ja ikävä ilmapiiri on vain yleisempää.
Meilä ainakin sääntönä on, että jos ratsastetaan omin päin niin vanhin ratsastaja määrää kulkusuunnan. Väärään suuntaan ratsastavilla on aina väistämisvelvollisuus kaviouran sisäpuolelta. Tämä siksi, ettei tule turhia kolareita tai muuta häikkää kun porukassa saattaa olla epäsosiaalisempiakin polleja.
Meidän tallilla kukaan ei saa olla toiselle ilkeä. Jos tätä sääntöä rikotaan säännöllisesti jonkun yksilön toimesta, hän saa tallille porttikiellon määräajaksi tai pysyvästi. Meillä on säännöt kirjoitettuna seinälle, niin että uudetkin tyypit voivat ne siitä lukea. Sääntöjä ei ole paljon, helppo omaksua.
Tupakointi on ehdottomasti kielletty tallin mailla. Ainoa tupakointipaikka sijaitsee pysäköintialueen siinä päässä, mistä ajetaan pysäköintialueelle. Tupakoitsijat huolehtivat itse, että alue on siisti eli tarvittaessa siivoavat jälkensä ja tyhjentävät tuhkiksen. Jos sääntöä ei noudateta, tupakointipaikka poistetaan eikä silloin siinäkään saa enää tupakoida. Tämä siksi, että tallilla on paljon lapsia ja siksi, ettei syttyisi tupakasta tulipaloa.
Pääsääntö on, että kysyjää neuvotaan eikä kenellekään olla ilkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Sääntöjä ei ole paljon, helppo omaksua.
Pääsääntö on, että kysyjää neuvotaan eikä kenellekään olla ilkeitä.
Missä tuollaisia talleja on? Parilla, joilla itse käyn on aivan valtavasti sääntöjä... Osa on fiksuja ja järkeenkäyviä ja sitten on niitä joita on vaikeampi ymmärtää
Minulla on ollut sijoituskissa ja sen kautta pääsin tutustumaan rotukissaharrastajiin. Se hierarkia ja p*skan puhumisen määrä kävi joskus ihan naurattamaan... Ja joidenkin kapeakatseisuus siinä, miten heidän tapa toimia on ainoa oikea. Löysin kyllä mukaviakin uusia tuttavuuksia, mutta muutama aivan seinähullu kissaihminen tuli vastaan.
Yhden hullun kissatädin mielen pahoitin ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi, kun erehdyin sanomaan, että minä en halua inhimillistää lemmikkejä liikaa. Olin hänen mielestään kylmä ja julma psykopaatti, kun en esim. antanut kissalleni syntymäpäivälahjaa.
Nää taitaa olla niitä first world problemeja
Vierailija kirjoitti:
Katso, mikä on noiden harrastusten sukupuolijakauma..
Nimenomaan. Touhu kuulostaa suunnilleen samalta kuin meillä töissä. Olen hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut sijoituskissa ja sen kautta pääsin tutustumaan rotukissaharrastajiin. Se hierarkia ja p*skan puhumisen määrä kävi joskus ihan naurattamaan... Ja joidenkin kapeakatseisuus siinä, miten heidän tapa toimia on ainoa oikea. Löysin kyllä mukaviakin uusia tuttavuuksia, mutta muutama aivan seinähullu kissaihminen tuli vastaan.
Yhden hullun kissatädin mielen pahoitin ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi, kun erehdyin sanomaan, että minä en halua inhimillistää lemmikkejä liikaa. Olin hänen mielestään kylmä ja julma psykopaatti, kun en esim. antanut kissalleni syntymäpäivälahjaa.
Ei helvetti 😆
Kandee panostaa yksilölajeihin ja jättää kusipäät oman onnensa nojaan. Näin minä teen nykyään.