Miksi ihmisten on niin vaikea sanoa "hän"?
Suurin osa sanoo "se", "toi" tai "tää" puhuessaan jostain toisesta henkilöstä. Nurinkurisesti koirasta tai kissasta puhuttaessa saatetaan käyttää pronominia "hän".
Käyttääkö kukaan enää sanaa "hän"?
Kommentit (24)
Johtuu varmaan osin ihan käytännön syistä siksi, että "se" on niin paljon lyhyempi ja nopeampi ilmaisu kuin "hän".
Kyllä hän käyttää, siis puhuessaan itsestään. Hän on sen verran kultivoitunut.
Kyllä mä käytän lähes aina HÄN.. ja sitten jos en pidä jostain henkilöstä niin SE.. tai TUO..
ystävät ovatkin antaneet lempinimen että olen kirjakieli ..
Tuo on muuten vähän hassua, että minä, jolla ei ole omia lemmikkejä, tulen sanoneeksi toisten kissoista tai koirista hän. Se on joku kumma lipsahdus, joka usein käy, riippumatta siitä, sanooko lemmikin omistaja se vai hän. Kai se on jotain esittämistä, että kyllä minä tässä ymmärrän tätä kissaa, että onpa ihana otus. Vaikken oikeasti ajattele niin.
Ihmisistä sanon rennossa jutustelussa se, muodollisemmissa yhteyksissä hän. Samoin kirjoittamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä käytän lähes aina HÄN.. ja sitten jos en pidä jostain henkilöstä niin SE.. tai TUO..
ystävät ovatkin antaneet lempinimen että olen kirjakieli ..
Mulla on oikeastaan toisinpäin, jos en pidä jostakin ihmisestä, viittaan häneen sanalla hän. :D
Se on täysin luonnollista. "Hän" on yleiskielen sana, joka esiintyy puhekielessä vain harvoilla alueilla. Veikkaan, että tulevaisuudessa "hänitellään" ainoastaan kirjoitetussa kielessä, ja puhekielessä käytetään kautta maan muotoa "se".
Muistan lapsena kummastelleeni, kun kaverin äiti sanoi kaikista "hän". Kissoistakin. En tiedä, johtuuko se siitä, että tämä äiti oli lääkäri, tai turkulainen.
Vanhustyössä saisivat ihan oikeasti kiinnittää tähän huomiota. Käyttäkää tietoisesti ihmisen etunimeä, kun puhutte vanhuksesta esim. toiselle hoitajalle. Kamalan kuuloista käyttää ihmisestä "se" - varsinkin kun henkilö on samassa tilassa puhujien kanssa.
Hän on yleiskieltä ja se on murretta. Olisi hassua puhua murretta ja yleiskieltä sekaisin, teitittelyn kohdalla sama homma.
En hänittele lemmikkejäkään ja jos joku puhuu koirasta "hänenä" niin kyllä se särähtää korvaan ja tekee kyseisestä ihmisestä hitusen idiootimman silmissäni.
Oleellisempi kysymys olis: koskakohan se sanalla kirjakielessä voidaan korvata hän?
Itse käytän sanaa "hän" töissäni. Vähitellen olen siirtynyt "hän" pronominin käyttöön myös työajan ulkopuolella. Huomaan, että sanan käyttö välillä yllättää ihmisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Hän on yleiskieltä ja se on murretta. Olisi hassua puhua murretta ja yleiskieltä sekaisin, teitittelyn kohdalla sama homma.
En hänittele lemmikkejäkään ja jos joku puhuu koirasta "hänenä" niin kyllä se särähtää korvaan ja tekee kyseisestä ihmisestä hitusen idiootimman silmissäni.
Hän -> viitataan henkilöön
Se -> viitataan esineeseen tai asiaan
Muissa kielissä on jopa ihan selkeät sukupuolierottelut hän- sanassa she/he, hon/han, er/sie, eikä mitään tarvetta korvata hän- sanaa se-muodolla, joka olisi räikeä kielivirhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on yleiskieltä ja se on murretta. Olisi hassua puhua murretta ja yleiskieltä sekaisin, teitittelyn kohdalla sama homma.
En hänittele lemmikkejäkään ja jos joku puhuu koirasta "hänenä" niin kyllä se särähtää korvaan ja tekee kyseisestä ihmisestä hitusen idiootimman silmissäni.Hän -> viitataan henkilöön
Se -> viitataan esineeseen tai asiaan
Muissa kielissä on jopa ihan selkeät sukupuolierottelut hän- sanassa she/he, hon/han, er/sie, eikä mitään tarvetta korvata hän- sanaa se-muodolla, joka olisi räikeä kielivirhe.
Tottakai, ja lampaat sanoo "mää" eikä se tarkoita että "minä".
Englannissa ei ole sanaa "se" vaan käytetään sanaa "he", mikä tarkoittaa myös miespuolista "häntä" ja tämä eläimen sukupuolesta riippumatta. Eikö ole monimutkaista? ;)
En lähtisi tässä asiassa vertaamaan suomea muihin kieliin, suomi on suomea ja meillä on ihan omat sanat ja säännöt, vaikka kovasti osa porukasta yrittääkin saada suomea kielineen kaikkineen enemmän amerikkalaiseksi.
Siksi, että jako sanojen hän ja se välilille on tehty keinotekoisesti suomen kieleen. Suurimmassa osassa murteita molempia sanoja on käytetty sekä ihmisiin, että eläimiin. Kielessä elää siis se merkitys, joka siinä on alunperinkin ollut, eikä "virkamiespäätöksellä" tehty muutos sanojen merkityksiin ole juurtunut kovin syvään. Eli syytä 1800-luvun kielen kehittäjiä, jotka keksivät kielioppisäännön, joka on ristiriidassa oikean kielen kanssa
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2340
"Murteissa tällaista työnjakoa ei ole ollut, vaan sekä hän- että se-pronominia on vanhastaan käytetty niin ihmisiin kuin eläimiinkin viitattaessa. Useimmissa murteissa se on yleisin ja neutraali muoto ja pronominin hän käyttö poikkeuksellista.1 Hän-pronominia on käytetty ja käytetään edelleen ennen muuta epäsuorassa esityksessä seuraavaan tapaan: ”se sano että hän tulee”, jolloin se ja hän viittaavat samaan henkilöön. Kirjakieleen tehty työnjako hän- ja se-pronominin välille on siis ristiriidassa puhekielen käytännön kanssa."
Mielestäni varsinkin virallisemmassa yhteydessä olisi hyvä jos käytettäisiin sanaa "hän". Esim neuvolassa käydessä tuntuu väärältä kun terveydenhoitaja puhuu vauvasta "se". Kuten joku jo kommentoikin niin varsinkin vanhustenhoidossa tähän voisi myös kiinnittää enemmän huomiota. Tuntuu epäkunnioitettavalta puhua henkilöstä "se" kun kyseinen ihminen on vieressä/samassa huoneessa. Sama mielestäni lapsien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on yleiskieltä ja se on murretta. Olisi hassua puhua murretta ja yleiskieltä sekaisin, teitittelyn kohdalla sama homma.
En hänittele lemmikkejäkään ja jos joku puhuu koirasta "hänenä" niin kyllä se särähtää korvaan ja tekee kyseisestä ihmisestä hitusen idiootimman silmissäni.Hän -> viitataan henkilöön
Se -> viitataan esineeseen tai asiaan
Muissa kielissä on jopa ihan selkeät sukupuolierottelut hän- sanassa she/he, hon/han, er/sie, eikä mitään tarvetta korvata hän- sanaa se-muodolla, joka olisi räikeä kielivirhe.
Tottakai, ja lampaat sanoo "mää" eikä se tarkoita että "minä".
Englannissa ei ole sanaa "se" vaan käytetään sanaa "he", mikä tarkoittaa myös miespuolista "häntä" ja tämä eläimen sukupuolesta riippumatta. Eikö ole monimutkaista? ;)
En lähtisi tässä asiassa vertaamaan suomea muihin kieliin, suomi on suomea ja meillä on ihan omat sanat ja säännöt, vaikka kovasti osa porukasta yrittääkin saada suomea kielineen kaikkineen enemmän amerikkalaiseksi.
It = se. Ei eläimiä todellakaan sanota "he" nimellä. Kyllä käytetään ihan it/he/she. Autoja, maita tai laivoja (esim) voidaan nimittää she/her. "She is a beauty" (puhuttaessa autosta).
Enemmän amerikkalaiseksi? Englanti on kieli ja Amerikassa on oma standardinsa. He,she ja it eivät ole mitenkään amerikan standardin omia.
Kielet muuttuvat tai ne kuolevat. Suomessa on paljon lainasanoja tai laina-käännös sanoja.
Ja tiedoksi vaan se Suomen kirjakieli on ollut aiemmin pelkkä murre jota pidettiin enemmän arvossa (eli eliitti käytti) näin on muissakin kielissä. Ei se suomen kieli mistään taivaasta pudonnut.
Hän on vaikea sanoa. Se tulee paljon helpommin ja luontevammin. En mä tiedä. Lemmikkejä helposti hänitellään mutta ehkä kyse onkin rakkauden ja arvostuksen osoituksesta ja ihmisiä kohtaan ei haluta osoittaa tunnettavan niin suuria tunteita.
Täällä hyviä esimerkkejä siitä, miten sanoilla hän ja se on kielessä yhäkin muita merkityksiä kuin erotella ihmiset elämistä tai esineistä.
http://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_%281996_2009%29/voiko_ihm…
- Se-sana voi tarkoittaa ketä tahansa ihmistä.
”Paras vaatesuunnittelija on se, joka pystyy suunnittelemaan klassikoita.”
- Hän viittaa määrättyyn (eikä keneen tahansa) henkilöön.
”Tennistähti Boris Becker oli sunnuntaina raivoissaan Ranskan avoimen mestaruuskilpailun järjestäjille. Hän [siis B.B.], joka oli yksi turnauksen voittajasuosikeista [...]"
Eli suomessa yhä nykyäänkin kuuluu käyttää myös kirjakielessä joissakin tilanteissa sanaa se ihmisestä.
Virallisemmassa yhteydessä hän, mutta rennossa puhekielessä se.