Äidiksi hinnalla millä hyvänsä?

Miksi ihmeessä olisit vauvan kanssa vuosia kotona? Ei sinun tarvitse olla kuin vuosi ja teet vaikka 50÷ työaikaa sen jälkeen.

Oman kokemukseni perusteella - olen lapsen isän kanssa yhdessä - totean, että yksin oleminen on tosi rankka tie. Myös sen takia, että todella harvalla lapsella ei ole lainkaan isää. Tilastollisesti vissiin vain 1-4÷ lapsista ei koskaan tapaa isäänsä. Lapselle on rankkaa, ettei tiedä mitään isästä, ei ole kuvia tms. Isättömyys on aina identiteettikriisi. Ja meillä jo pk:ssa on aina isänpäiväjuhlia ym. joihin idät kutsutaan, kyllä lapsi nopeasti huoma jos isää ei ole. Siksi suosittelisin kyllä yrittää vielä etsiä puolisoa.

Klinikalla tehtävä inseminaatio on turvallisin ja varmin tapa...

Toki haluaisin myös parisuhteen, mutta epäonni on seurannut minua niissä asioissa. Olen työskennellyt lastentarhanopettajana kohta 10 vuotta, joten isättömyyden seuraukset ovat tulleet tutuiksi... Ehkä olen liian itsekäs halutessani lasta tällaisessa tilanteessa, mutta en tiedä, miten voin elää loppuelämäni surren ja katuen lapsettomuutta, jos en edes ole yrittänyt.

Ap

Baariin vaan lauantai-iltana, eiköhän sieltä se yhden illan isäkandidaatti löydy 👍🏼

Niin ja haluaisin olla lapsen kanssa kotona ihan vain siksi, että haluan olla lapseni kanssa mahdollisimman pitkään. Haluan nauttia siitä ajasta, kun pikkuinen on vielä pikkuinen :)

Onko turvaverkko kunnossa? Maksaisin että saisin lapsen eettisemmin. Ehkä olen itsekin ajatellut samaa, mutta nyt on poikaystävä jonka kanssa taidamme yrittää kuitenkin ensin yhdessä. Mutta luulen että tärkeää olisi myös vertaistuki muilta naisilta samassa tilanteessa.

Inseminaatioitahan voi tehdä myös vaikka puolen vuoden välein jos se on taloudellisesti välttämätöntä, ei niitä ymmärtääkseni tarvitse putkeen tehdä jos/kun ei ole mitään terveydellistä syytä (esim. endometriootikko ei voi olla ilman lääkettä pitkään, jos sitä vähääkin hedelmällisyyden ripettä ei haluta menettää). 

Jos en löytäisi kumppania ja haluaisin lapsen niin inseminaatio olisi ainoa ratkaisu. Vanhemmuus yksin on rankkaa ja isättömyys joillekin aiheuttaa traumoja. Isättömyydestä inseminaation kautta alkunsa saanut tuskin kuitenkaan kärsii niistä perinteisistä hylkäämiseksi joutumisen tunteista. Pikemminkin lapsihan on erittäin haluttu kun on jopa "keinotekoisesti" sellainen haluttu tehdä ja voisi luulla lapsenkin tämän ymmärtävän. 

Minulla on läheisiä lapsellisia ystäviä, joiden tukeen voin luottaa. Myös vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia ja asuvat lähellä. Jos mahdollista niin heillä on kovempi vauvakuume kuin minulla :D 

Mietin tässä, pystyisinkö elämään asian kanssa, jos kertoisin lapselle (ja muille ihmisille), että hän on lähtöisin inseminaatiosta, vaikka kyseessä olisikin oikeasti netistä löydetty spermanluovuttaja. En tiedä, voisinko valehdella siten, mutta se olisi minun tuskani ja lapsi voisi elää huoletonta elämää. Alan pyöritellä päässäni jo vaikka mitä vaihtoehtoja, kun tämä tuntuu niin vaikealta tilanteelta...

Ap

Järkiliitto miehen kanssa. Jos et usko/kaipaa romanttista rakkautta niin löydät varmasti kunnollisen isäksi haluavan miehen perustamaan perhettä kanssasi ilman roihuavaa rakkautta. Vaihtoehtoisesti etsit miehen jonka kanssa hankit lapsen yhteisymmärryksessä. Asutte lähekkäin, molemmat vanhempina mutta ilman parisuhdetta.