Kauan kesti synnytyksesta, etta olit entisesi? Ja en tarkoita kiloja, vaan sita etta mikaan paikka ei ollut kipea, pystyit normaalisti istumaan, kumartumaan ja liikkumaan..?

toimimaan kuten aikaisemminkin hyvin nopeasti.

Verta kyllä menetin, että se vähän vei voimia, mutta muuten kävelin pitkiä matkoja ja olin hyvässä kunnossa.



Kolmannen synnyttyä murtui ilmeisesti häntäluu, mikä esti pitkään istumisen, mutta muuten olin ihan toimintakykyinen nopeasti.

yhdynnät pystyi aloittamaan 2vk päästä, se nyt ainakin jotain toipumista kuvaa. Ja edesauttaa paikkojen paranemista ja vertymistä myös, kun aloittaa heti kun pystyy.

Synnytys oli normaali, joskin aika pitkä (vuorokausi), repesin pari senttiä ja tikkejä laitettiin muistaakseni seitsemän. Pari ekaa päivää sitä oli todella väsynyt ja vähän heiveröisessä kunnossa; istuminen ja ulostaminen olivat epämiellyttäviä, mutta viikossa kyllä toivuin. Viimeistään parin viikon päästä olo oli kaikin puolin normaali ja kolme viikkoa synnytyksestä harrastin jo seksiä hyvällä halulla. Näin myös tuntemillani muutamalla muulla äidillä. Jos synnytys on normaali pitäisi sinun TODELLAKIN olla kunnossa joulukuussa, olet sitä todennäköisesti jo lokakuussa =).

-Ainahan toki voi käydä jotain ikävämpää, mutta ei siitä kannata lähteä, se on aina poikkeuksellisempaa. Saman tien voisit ajatella, että mitä jos jään auton alle marraskuussa tai katkaisen koipeni lokakuussa, niin en varmaan toivu jouluksi. En tarkoita, että kaikki palautuvat ihan parissa päivässä, mutta harvalla menee 3 kk!

Ekasta toipuminen vei kauemmin, 6-8 viikkoa. Ei siis mitään erityisiä vaivoja, pikku repeämä, runsas jälkivuoto, ylipaino, huono kunto, pimeä ja kylmä vuodenaika (= ei paljonkaan ulkoilua ja liikuntaa), valvominen, rannekanavaoireyhtymä, hormoonihöyry, esikoisen aiheuttama kulttuurishokki jne. Ristiäisiä järkättiin aika huurussa.



Toisen kohdalla parempi kunto, parempi vuodenaika (=valoa, ulkoilua, liikuntaa), paremmat rutiinit, tolkku pyytä enemmän apua. Kunnossa jo 1-2 viikon päästä.



Mutta mene ihmeessä anoppilaan jouluksi, jos sellaista tarjotaan, ja jos se muuten kuulostaa kivalta. Tulee varmasti sinunkin vuorosi järkätä ja passata muita. Ja voithan sitten tilanteen mukaan auttaa valmisteluissa, jos siltä tuntuu.



t. toinen, jolla on tapana suunnitella hyvissä ajoin. Meillä tosin vasta suunnitellaan pääsiäistä...

Eri asia on sitten univelat (jotka ovat vauvasta riippuen joko pieniä tai aivan valtavia, mutta 3 ekan kk:n aikana kuitenkin enemmän kuin todennäköisiä) ja muu vauva-arjen aiheuttama mahdollinen shokki ja rumba. Monet ovat aika pirun lopussa vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana ja varsinkin sen alussa. Voi tulla koliikkia ym. ja aina vastasyntyneessä on oma -aluksi kaikennielevä- vaivansa. Eli jos muutenkin harkitset anoppilaa joulun vietto paikaksi, niin ota ihmeessä kutsu vastaan, mutta älä mistään paikkojen paranemisesta etukäteen stressiä ota!

samoin alapää oli pitkään turta vaikka sainkin vain kolme tikkiä.



Tokassa synnytyksessä meni ehkä viikko, että pikku nirhaumat lakkasivat tuntumasta ja jälkisupistukset muuttuivat siedettäviksi.

niinkuin mulle, voit olla kauemmin kipeä, parikin viikkoa saattaa vihloa haavaa. Mutta varovaisesti rakasteltiin jo alle viikko synnytyksestä, ei estä. Kaiken vauvaa painavamman kantaminenhan on sitten kielletty olikos se kuukauden, ainakin.



Mutta syyskuusta on kuitenkin jouluun ihan hyvästi aikaa. enemmän voi olla henkinen toipuminen kesken.



tee kompromissi: Vaikka leivot vaan jotain, ja meette anoppilaan leipomuksienne kanssa täyshoitoon (;

Lapsi syntyi lokakuussa, ja fyysisesti olin kunnossa jo ennen joulua. Itse menin silti mummolaan täysihoitoon jouluksi ja sitä edeltäviin ristiäisiin pyysin oman äidin auttamaan valmisteluissa. Synnytys oli normaali, mutta kaikki valvominen, imetys jne. kyllä vei voimia.

Vessassa käyminen oli viikon kuluttua ihan normaalia, tämä nyt ei ehkä sano sinulle mitään, mutta huomaat kyllä:)



Sanotaan että viikko synnytyksen jälkeen olin kuin ennenkin, ihanaa vielä että sama homma oli ulkoisestikkin:), joten toivotaan että olet onnekas ja kaikki menee hyvin!!!

Ekasta lapsesta kesti toipuminen reilu viikon verran, kun oli paikat aika arat. Neljäs lapsi syntyi joulukuun 19 päivä, ja kaikki jouluvalmistelut sain tehtyä hyväkuntoisena. Kaikki kivut ja säryt olivat poissa muutaman päivän kuluttua synnytyksestä.

Pystyin liikkumaan ja istumaan normaalisti muutaman päivän sisällä, vessassa ei tarttenyt yhtään varoa ehkä kahden viikon päästä, kolmen viikon päästä kokeiltiin seksiä eikä se sattunut (muttei kyllä vielä juuri tuntunutkaan). Kilot karisi noin 9kk päästä, mutta muuten kroppa ei ole koskaan ollut entisensä (raskausarvet ym.). Eikä kyllä pääkoppakaan - minulla on nyt vastuullani toinen ihminen, jota rakastan enemmän kuin itseäni, kuinka voisinkaan olla entiselläni??

Kolme viikkoa jouduin varomaan istumista, mutta sanotaan kuukauden päästä olin jo ihan kunnossa. Kunto synnytyksen jälkeen on sinällään aika suhteellista, koska ekat viikot sitä painaa ihan hormonien voimalla, vaikka kunto on oikeasti pohjalukemissa. Huomaat sen sitten, kun lähdet vaunuajeluille, ja puuskutat pienissäkin ylämäissä. :)



Väsymys on tietysti yksilöllistä, itse en olisi mitään kunnianhimoista lähtenyt järjestämään muutamaan kuukauteen. Eräskin tuttu sai äskettäin kolmantensa, ja järjesti ristiäiset jo vajaan kuukauden ikäiselle, kun tiesi, että lapsen ollessa 2-3kk ikäinen hän on itse jo niin väsynyt, ettei järjestämisistä tulisi mitään. Mutta jos ihan tavanomaisen pienen perheen joulun olet järjestämässä, niin en näe siinä mitään ongelmaa.

ei tarvitse paljoa viihdytystä, kunhan vaipat vaihdetaan ja saa välillä tissiä.

pystyin normaalisti heti synnytyksen jälkeen. Tätä ihmettelivät kätilötkin, mutta ei tosiaan tehnyt yhtään tiukkaa.. Kyllähän sitä aluksi hieman varoi, mutta mulla ei tosiaan ollut kipuja, ei tullut tikkejä tms..

Mutta jouluun on vielä aika paljon aikaa, että eiköhän tuon ehdi vielä päättämään sitten, kun se vauva on syntynyt ja näkee, miten asiat alkavat rullaamaan.

Vierailija:

Mietin tätä lähinnä siksi, että lapsi syntyy syyskuussa ja mietin että miten käy jouluvalmistelujen, jaksanko ja pystynkö laittamaan kaikki kuntoon vai menisikö anopille " täysihoitoon" ?

Terveisin hassuja miettivä

Vierailija:

17 jatkaa, että lapsihan on tuolloin vielä aika helppo tapaus,

ei tarvitse paljoa viihdytystä, kunhan vaipat vaihdetaan ja saa välillä tissiä.

17

raskauden ajan, niin oli jotain puoli vuotta.. Muuten alapään vaivat meni muutamassa viikossa ohi, varmaankin ne jumpat auttoi.. (siis se lantionpohjan lihasten tekeminen) Muuten että voisin sanoa " olevani elämäni kunnossa" niin oli vasta noin vuoden kuluttua.. Tosin mun lähtötaso oli sellainen että olin treenannut ennen synnytystä aika paljonkin.. Ja tarkoitan tällä sitä ettei enää ollut univelkaa tai ylimääräisiä kiloja tai alhaista hemoglobiinia.. Kaipa tuo on yksilöllistä.. :)

Fyysisesti normaalista alatiesynnytyksestä kyllä toipuu nopeasti, jos ei tule pahoja repeämiä tms. Itse pystyin kyllä heti istumaan, kumartumaan, kävelemään ym. Totta kai paikat olivat arat ja koska olin menettänyt paljon verta, olo oli heikko viikon verran. Puolen vuoden päästä uskaltauduin pump-tunnille, mutta lantionpohjalihakset oli niin huonossa kunnossa, että liikkeet tuntuivat epämukavilta.



Tuskin jouluvalmisteluja fyysinen kunto estää, mutta saatat olla väsyneempi kuin koskaan aiemmin elämässäsi. Toki on sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat yönsä hyvin ja saat riittävästi unta, mutta eipä sattunut omalle kohdalle. Kaikkein väsynein olin vauvan ollessa 3-4 kk ikäinen, sitten alkoi helpottamaan, kun yöheräilyt tilapäisesti vähenivät.



Mutta nyt on varmaan vähän aikaista miettiä noita. Nämä asiat on niin yksilöllisiä. Mitään kovin suuria projekteja en kuitenkaan suunnittelisi ekoille kuukausille.