Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä suhtaudutaan niin negatiivisesti, jos parikymppinen asuu kumppanin kanssa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset varmaan näkevät sen niin että ensin on hyvä asua, itsenäistyä ja elää nuoruutta ja sitoutua vasta sitten.
Siis asua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on yksittäinen hullu. Sen juttuihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota.
En voi kyllä ymmärtää. Poikaystäväni muutti lapsuudenkodistaan luokseni ollessaan 17- vuotias, itse olin 18. Nyt ollaan 22- ja 21-vuotiaita ja asutaan edelleen yhdessä, ei ole elämiämme pilattu tai vauvoja tehtailtu. Paljon taas on ollut kummallekin hyotyä yhdessä asumisesta.
Se on vaan Ikis joka niitä keskusteluja tehtailee.
Jokaiselle tekee hyvää asua ainakin hetken aikaa yksin, ottaa täysi vastuu kodista ja elämästä. Siinä yleensä oppii paljon itsestäänkin.
Jos muuttaa suoraan omien vanhempien luota poikaystävän kanssa yhteen, jää tämä vaihe pois.
Mutta kukapa sitä on neuvomaan toisia, missä järjestyksessä elämää pitäisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten numero 3 sanoi, yksi ihminen tehtailee täällä niitä aloituksia. Suurin osahan niissä on vastannut että täysi-ikäinen tekee mitä huvittaa.
Minä menin naimisiin 20-vuotiaana joten mulla ei ole varaa ainakaan puuttua muiden asioihin ;)
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle tekee hyvää asua ainakin hetken aikaa yksin, ottaa täysi vastuu kodista ja elämästä. Siinä yleensä oppii paljon itsestäänkin.
Jos muuttaa suoraan omien vanhempien luota poikaystävän kanssa yhteen, jää tämä vaihe pois.
Mutta kukapa sitä on neuvomaan toisia, missä järjestyksessä elämää pitäisi elää.
Miksi sitten niin moni parikymppinen on avoliitossa ja homma toimii hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle tekee hyvää asua ainakin hetken aikaa yksin, ottaa täysi vastuu kodista ja elämästä. Siinä yleensä oppii paljon itsestäänkin.
Jos muuttaa suoraan omien vanhempien luota poikaystävän kanssa yhteen, jää tämä vaihe pois.
Mutta kukapa sitä on neuvomaan toisia, missä järjestyksessä elämää pitäisi elää.
Miksi sitten niin moni parikymppinen on avoliitossa ja homma toimii hyvin?
Hienoa, että teillä toimii hyvin! Onneksi olkoon! Toivottavasti tilanteenne on sama viiden ja kymmenenkin vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vain se yksi Ikis-nimellä tunnettu mielenterveyspotilas joka aiheesta aloituksia tekee.
Ei suhde sen kestävämpi ole jos asuu ensin vuosia erillään ja sitten "aikuisina" muutetaan yhteen. Ihan muut asiat ratkaisee suhteen toimivuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset varmaan näkevät sen niin että ensin on hyvä asua, itsenäistyä ja elää nuoruutta ja sitoutua vasta sitten.