Tapailin miestä jolle kolme lastani oli liikaa. Nyt kuulemma miettinyt asiaa ja ei pelota enää. Vuosi mennyt tässä välissä. Olenko vaan hätävara?

Jälkimmäinen vaihtoehto. Anna pakit.

Mitä itse haluat? Jos haluat miehen niin anna hänelle mahdollisuus. Kolme lasta on erittäin iso sitoumus

Lapsettomana en haluaisi että kumppanilla olisi jo lapsia ja sinulle on niitä jopa 3 niin kyllä tuon sulatteluun menisi aikaa.. Löytyy niitäkin joilla ei ole jo ennestään lapsia mutta mies on tuosta huolimatta silti sinuun rakastunut ja haluaa olla kanssasi suhteessa.

Mahdotonta sanoa. Voihan se käsittelykin kestää, mielipide muuttua, ei vain kestä ilman sinua (no en nyt usko kuitenkaan miesten rakastumiseen tuolla tavoin)...

Jätä se sika

Ihmisten motiiveja on ihan turha arvailla, eikä niillä ole tässä edes mitään merkitystä. Toimi niin, kuin on sinun itsesi kannalta parasta. Jos olet edelleen kiinnostunut, käykää treffeillä. Kyllä aika sitten näyttää, tuleeko tuosta mitään. Etukäteen se ei selviä.

Vaikea sanoa. Mutta itse en olisi henkilön kanssa joka on käyttänyt lapsiani syynä mihinkään. Se että lapset olivat ongelma kertoo oleellisen, liian iso riski siihen että kohtelisi lapsia huonosti, millä tavalla tahansa. Itse kasvanut ilkeän isäpuolen kanssa enkä ikinä laittaisi lastani samaan asemaan.

Älä missään nimessä lähde sellaisen kelkkaan. Varmasti tekisi saman uudelleen

Mitä sitten, jos olisikin huomannut, ettei parempaa ole tarjolla? Voihan sen siis ajatella niinkin, että huolimatta kolmesta lapsesta (joka on lapsettomalle oikeasti aika iso juttu), niin olitkin paras mahdollinen hänelle ja tajusi vasta nyt sen - mahdollisesti tapailtuaan muita.

Toisaalta se, että hän halusi välillä jo erota, ei kerro välttämättä parhaasta mahdollisuudesta jatkon suhteen. Itse seuraisin tuossa tilanteessa omia tunteitani.

Olen varmaankin tosi outo, kun en osaa nähdä ongelmana tuota, että ei parempaakaan saa. Eikö se silloin tarkoita, että olet paras, mitä on löytynyt? On jopa työstänyt tuota asiaa ja saadakseen sinut on valmis yrittämään, vaikka lapset hänelle olivatkin hankala asia. Joskus ne hyvät asiat huomaa vasta, kun niihin on ottanut etäisyyttä. Miksi tämä olisi väärin, jos mies ei ole muuten sinua loukannut ja muuta vikaa sinussa nähnyt?

Ei se kolme lasta automaattisesti ole lapsettomalle välttämättä iso juttu. Mun mies oli 25v lapseton ja missään vaiheessa ei harkinta-aikoja tarvinnut. Ehkä siksi että ei isäksi kuvitellutkaan hyppäävänsä, lapsilla kun on isä. Näin menty jo 8 vuotta.

Ensimmäinen reaktio on yleensä se rehellinen. Kolme lastasi on tyypille liikaa. Ei siinä mitkään pohtimiset mitään auta. Parisuhteilla ei ole mitään itseisarvoa, joten sellaisessa ei kannata olla vaan siksi että toinen on nyt valmis sinut huolimaan. Anna lapsille mukava lapsuus ilman että heidän pitää varoa, ettei äidin mies suutu.