Äiti pakottaa istumaan ruokapöydässä ilman mitään tekemistä vaikka olisin syönyt ajat sitten

No onneksi vanhempasi yrittävät opettaa sinut ihmisten tavoille. Koita ottaa asiaa myönteisenä. Eli opettele syömään hitaammin ja keskustelemaan vanhempiesi kanssa.

Hyvä paikka oppia keskustelutaitoja ja kommunikaatiota. Voit itse opetella vaihtamaan aihetta johonkin mielenkiintpisempaan tai sitten tyytyä puhumaan niistä "tylsistä" aiheista. Sitäkin taitoa tarvii elämässä monessa tilanteessa (siis niiden tylsien juttujen sietämistä ja jopa niistä keskustelun aloittamista)

Et pysty olemaan ilman puhelinta 15 minuuttia? On nämä nykyteinien ongelmat vakavia, kai tuosta täytyisi tehdä mielestäsi vähintään lasu?

Mikset itse keksi puheenaiheita? vai olisiko nyt niin että mökötät naama nutturalla ja vastailet vanhempiesi kysymyksiin "evvk" tai "ihan sama" kun joudut olemaan ruokailun ajan ilman armasta älypuhelintasi.

Etkö osaa keskustella555

Juttelette säästä? Kenen aloitteesta? Mitä sinä tuot itse juttelun aiheeksi? Yllätä äitisi ja ala jutella! Ole mukava, äläkä valittava ja tylsä teini-ikäinen.  Se voi olla etu sinulle itsellesikin ja voit saada luotua luottamusta suhteessa vanhempiisi ja lisää vapauksia?

"Voi yhyyyyy! Mun pitää istua 15 minuuttiapaikallaan ilman älypuhelinta! Mä niiiin kuolen tylsyyteen."  Pisteet mutsille.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi. Voisit opetella kertomaan kuulumisia ja kyselemään samoin vanhemmiltasi. Hyvät vanhemmat sinulla. Voit myös opetella syömään rauhallisemmin, ei ole kiire pois pöydästä kuten huomaat.

Tekemistä ruoka pöydässä? Mitä siinä pitäisi tehdä ? Meillä ainakin syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Ja kyllä odotetaan että kaikki on syönyt ennenkuin noustaan pöydästä. Ainoastaan viikolla poikkeus jos on joku meno saa nousta aiemmin esim. Harrastus. Viikonloppuna syödään pitemmän kaavan mukaan ja lapset on innokkaita juttelijoita. Välillä tuntuu että kaikki selitetään yhtä aikaa. Ollaan äänekkäästi ja ruoka maistaa ja on hauskaa. Miksi sinä et puhu mitään?siinä pöydässä, sen sijaan että kaipaat tekemistä juttele. Kerro kuulumisia mitä teit koulussa yms.

No minä nyt kyllä ihmettelen tuota,vaikka kaikki täällä ovat varmasti mua nuorempia.Nämänuoremmat ymmärtävät käytäntöä,mutta minä en.Vanhalla ajalla,vielä 1900-luvun alkupuolella oltiin pöydässä koko ajan,herrasväillähän koko ateria oli juhliin osallistumista iltavaatteineen kaikkineen.

Ei minun tarvinnut koskaan istua pöydässä niin kauan että kaikki oli syönyt.Olen 57 ja vanhempani vielä ikääntyneitä minut saatuaan.

Juttelimme kyllä pöydässä niitä näitä ja pöytä oli kauniisti katettu.Yleensä ekana nousi isä,hän oli nopea syöjä,sitten minä ja äiti taisi syödä hitaimmin.Kun hänen siskonsa oli meillä kylässä,niin siinä oli sitten hännänhuippu.Puhui niin paljon,että syöminen unohtui.Siinä sitten äiti kohteliaana odotteli,että koska sisar sai syötyä.

On teillä kyllä kumman vanhanaikainen tapa,sinällään hyvä,mutta kun tuntuu,että vanhoja tapoja ei muutenkaan noudateta.

Lopeta ruuan hotkiminen ja syö sivistyneesti

Olen aina pitänyt tuota tapaa naurettavan teennäisenä. Sellaistahan se toki onkin, kun perhettä yritetään pakottaa viettämään jotakin yhteistä aikaa. Normaalilla perheellä sellaista on automaattisestikin, kuitenkin.

Jos sinulla on kokeisiin luku tms, pyydä lupa nousta. Muuten istut ja keksit mahdollisimman hyviä keskustelunaiheita. Jos menet johonkin ammattiin, missä pitää osata edustaa, saat tuossa kullanarvoista koulutusta.

T. Itsekin pöydässä istutettu, joka pitää sitä erittäin hyvänä

Ihmettelen suuresti tuota, millaisia paineita ihmiset ottavat tuollaisesta "perheen yhteisestä ajasta". Että pitää istua toimettomana ruokapöydässä tai katsella vaikka jotain tylsistyttävää elokuvaa porukalla vain siksi, että ollaan perheen kesken. Meillä saa ainakin nousta ruokapöydästä sitten kun on saanut syödyksi ja kiittänyt ruuasta, eikä muiden syömistä tarvitse jäädä toljottamaan. Eikä kenenkään ole koskaan ollut pakko olla ruoka-aikaan kotona, jos on ollut jotain muuta menoa. Lapset 13 ja 16

N51

Tylsämielet tehkööt sellaiset säännöt kuin kotonaan parhaaksi näkevät. Jos ei kerran ole mitään asiaa kenellekään, syökää sitten kuin eläimet ja karatkaa kukin tahoillenne ja yrittäkää olla tukehtumatta ruokaanne. Minä kuitenkin annan kaiken kunnian aloittajan vanhemmille, jotka sentään yrittävät mahdollistaa, että heidän pikku addiktinsa saattaisi oppia joskus suunsakin avaamaan, vaikka vanhemmat eivät ole kovin taitavia itse asiassa.

Millainen teini sinä oikein olet? Nuoruudessani meillä oli kova tarve pistää paremmaksi vanhemmista. Jos he osaavat puhua vain säästä, ota sinä asiaksesi laajentaa puheenaihelistaa. Mutta ei, sinä vingut edelleen pikkukakaran asenteella, että päästäkää irti. No miksi? Pitää sinunkin jotain tehdä, jotta vanhemmat uskovat, että olet oppimassakin jotain, jotta liekaa voidaan pidentää.

Parin hassun vuoden kuluttua olet omillasi. Nyt olisi viimeiset hetket opetella haastattelemaan vanhempiasi asioista, jotka haluaisit osata ja ymmärtää tuossa vaiheessa. Kysellä sukuhistoriasta, omasta lapsuudesta, vanhempien muistoja, vinkkejä kodinhoitoon ja ystävyyssuhteisiin jne. Voi olla, ettei heillä ole mitään laadukasta sanottavaa, mutta sinäpä sitten kehität siltä pohjalta omaa elämääsi rikkaammaksi, eikös niin.

Narinari ja vinkuvonku. Onhan se huutava vääryys kun lellipentuteini joutuu olemaan ilman rakasta älypuhelintaan ehkä jopa puoli tuntia ja vielä sosialisoitumaan vanhempiensa kanssa. Välittömästi lasu henkisestä pahoinpitelystä!

Meillä teini osaa kyllä keskustella ja vaikka en itse aina pysty osallistumaan miehen ja tytön keskusteluun (koska sivistyksessäni on suuria aukkoja), minusta on ihana kuunnella kun he keskustelevat mielenkiintoisista asioista. 

Opettele ap keskustelemaan ja tutustu niihin vanhempiisi ja anna heidän tutustua sinuun!

Ehkä kohdellaan kuin nelivuotiasta, koska käyttäydyt kuin nelivuotias?

Olen päiväkodissa töissä ja ne nelivuotiaat on juuri tuollaisia, että hotkivat ruuan 10-15 minuutissa ja sitten pitäisi heti päästä pois pöydästä. Odottelu tuntuu olevan vaikeaa, sen ymmärtää neljävuotiailta, heillä on vielä paljon opittavaa elämästä.

Jokainen perheenjäsen käyttää muutaman minuutin kertoakseen mitä kaikkea hänelle on viimeaikoina taphtunut tai mitä juttuja hän on miettinyt, siinäpä se puolituntinen jo vierähti.

Meillä pakotettiin istumaan niin kauan että lautanen oli tyhjä, sisko jopa pakotettiin syömään omaa oksennustaan kun meni lautaselle oksentamaan :D those were the days..