kun aiti ei tykkaa tyttaren kaverista
Minulla on 4-vuotias tytar Iida. Iidan paivakodissa on tytto, Maija, jonka aidin kanssa olen sopinut, etta haen Maijan samaan aikaan kun Iidankin ja aitinsa hakee hanet sitten meilta 2 tuntia myohemmin.
Maijan aiti on tosi hyva tyyppi ja pidan hanesta kovasti. Ongelma on tuo Maija. Han kayttaytyy valilla aika ilkeasti Iidaa kohtaan, mutta eniten mua arsyttaa Maijan valehtelu. Alkuun han kertoi, etta heilla on koira ja kissa. Ei ole. Han kertoo, etta han kavi edellisena paivana lavistyttamassa korviaan. No ei kaynyt. Taman tyyppista. Sitten han vaittaa aidilleen Iidan piirustuksia omikseen. Meilta havisi Iidan lasihelmet ja Maijahan ne oli ottanut. Aidilleen vaitti, etta me annoimme ne, ja meille sanoi, etta ne ovat hanen mummoltaan. Ne ovat edelleen Maijalla, kun en tiennyt miten hoitaa asia hyvin.
Mita ma teen?! Mun mielesta Maija on huonoa seuraa meidan Iidalle. Iida ei osaa edes valehdella. Han ei ymmarra, miksi Maija kertoisi, etta heidan kilpikonnansa tippui ikkunasta, jai auton alle ja murskaantui, vaikkei heilla ole koskaan edes ollut kilpikonnaa.
Miten otan taman puheeksi Maijan aidin kanssa? En edes saanut kerrottua, etta se mehilaiskortti, jonka Maija oli antanut isalleen sanoen, etta teki sen itse oli MUN tekema Iidalle. Se vaan havisi meidan poydalta ja Maijan aiti sitten kiitteli, etta olin antanut Maijan piirrella ja askarrella sellaisen natin kortin.
Etta mua vaan niin arsyttaa se lapsi!
Onko kommentteja?
Kommentit (4)
olet kyllä nyt tehnyt vähän kärpäsestä härkäsen ja edesautat tätä maijaa käyttäytymään näin kun et ole puuttunut näihin asioihin napakasti. no on kyllä kieltämättä outoa käytöstä tältä maijaltakin, mutta mistäs tiedät onko oma tyttäresi antanut luvan maijan ottaa nämä tavarat? jos on, niin kannattaa tehdä omallekin tytölle selväksi ettei saa antaa kavereille mitään kysymättä äidiltä lupaa. Ja tuli mieleen että miten sä et ole nähnyt että maija vie nämä tavarat??? mä ainakin eteisessä vauhdan pari sanaa vanhemman kanssa joka tulee hoitolapsia hakemaan ja näen kyllä jos joku meinaa jotain luvatonta viedä...
Minusta Maijan käytös kuulostaisi siltä, että mielikuvitus laukkaa ja Maijasta olisi kiva, jos kaikki kuviteltu olisikin totta - sellaista kokeilua! Kerro ehdottomasti Maijan äidille, miten tyttö käyttäytyy, ja sopikaa yhdessä minkälaisin sanankääntein ohjaatte tyttöä. Voisitko kuvitella että sanoisit tytölle ihan ystävällisesti, että heillä ei ole kilpikonnaa tms. ja että ajatus kilpikonnasta on kiva, mutta että Maija ei saa väittää sitä todeksi koska se oli kuvitelmaa, satua? Ehkä Maija voisi alkaa kertoa satuja ihan pyydettäessä - kirjoittakaa ne vaikka muistiin vihkoon ja lukekaa sieltä aika ajoin. Ja sitten sovitte, että muulloin puhutaan vain sellaista joka on oikeasti totta.
Joo, kylla mua nyt ottaa paahan, etten vaan heti tarttunut asiaan. Annoin tosiaankin vahan niin kuin menna sormien valista, vaikka sitten kuitenkin otti paahan.
Nyt todellakin aion kertoa meidan kodin saannot. Ja ajattelin kuitenkin myos jutella maijan aidille ja mm. kertoa, etta se mehilaiskortti ei ollut maijan tekema, mutta saavat pitaa sen (minahan tein sen iidalle, kun iida halusi piirrella kanssani).
Seinallamme oli iso paperi, johon me yhdessa iidan ja maijan kanssa olimme piirrelleet. mina olin piirtanyt sateenkaaren ja lapset alle elaimia. maijalla piirrustukset ovat pelkkia ympyroita, iidalla jo nayttavat joltakin. Kun lahtivat aitinsa kanssa kotiin, kuulin maijan sanovan ihan ulko-ovella, etta se ihana sateenkaari oli hanen tekemansa. KAAK! Ma yritin huikata eteisesta, etta noh, yhdessa sen teimme.
Otan nyt vahan lunkimmin. Joku sanoi, etta teen karpasesta harkasen. Ehka niin.
Kiitos kaikista vinkeista. Se satujen kirjoittaminen oli tosi hyva.
ap.
Minä ottaisin sen maijan puhutteluun. Siis kertoisin, että meillä puhutaan vaan totta ja toisen omaa ei luvatta oteta, ja että teillä on paha mieli, jos hän vie jotakin kysymättä ja te joudutte itku silmässä etsimään. Vähän liiottelua jospas ymmärtäis asian. Jos ei ymmärrä, niin sun on pakko jutella sen äidin kanssa. Siitä kortista olis kannattanut sanoa, niinkuin niistä helmistäkin ihan suoraan, että ai, onko se teillä, se meni kyllä näin ja me vähän ihmeteltiin... se tyttö on huomannut ettei jää kiinni. Osaa ehkä hyvin kertoa tarinat ja luulee, että on ok, kun ei kukaan moiti.
Mun oma kohta neljäv. toi pari viikkoa sitten tarhasta kännykän kassissaan ja väitti, että se oli annettu hänelle... no, juteltiin aikamme ja joka kerran tarina muuttui, siis kuka oli antanut ja mitä oli sanonut ja alkoi olla jo selittämisen makua. Olin jo vähän tiukkana ja sanoin, että lapset ei saa antaa tavaroita toisilleen kysymättä äideiltä ja opelta lupaa. Sitten tunnusti, että oli ottanut kotiin kun oli kiva sillä leikkiä eikä kukaan ollut antanut sitä... No, sovittiin, että sen päivän saa leikkiä ja huomenna vie opelle ja pyytää anteeksi. Niin sitten tehtiin ja luulen, että ymmärsi. Opettaja oli vielä kertonut, että sitä oli etsitty ja ihmetelty. Mä olin tietty kauhuissaan, että mitä sen nyt alkaa varastella... mutta ajattelin, että pakko korjata juttu heti ja siksi olin tosi tiukkana ja selitin ja selitin, että se on varastamista jos luvatta ottaa, vaikka ei pahaa tarkoitakaan ja toisille tulee paha mieli jne... ymmärsi ja luulen, että ei tee uudestaan. Kaikkea sattuu ja joskus tuotakin kai pitää kokeilla, mutta jos aikuiset katsoo vaan läpi sormien, niin muutaman vuoden päästä tuollaislla tavoilla joutuu oikeesti hankaluuksiin...
siis mun mielestä sun kannattaa puuttua asiaan. Äiti ei ole varmaan huomannut tai ei ole ajatellut että sellanen olis tulossa ongelmaksi.