Lue keskustelun säännöt.
Kauheeta kun ei keksitty mieheni kanssa mitään lapsiperhe-elämän plussia?!
06.01.2017 |
Siis mun mies jaksaa vähän väliä huokailla kuinka rankkaa lapsiperhe-elämä on. Ja olen samaa mieltä. Mutta nautin silti jollain tavalla lapsistamme (5- ja 1-vuotiaat, ihan kivat lapset) mutta en minäkään osaa mainita mitään oikeasti positiivista puolta tästä touhusta? Meillä varmasti osittain vaikuttaa se että ei ole tukiverkkoja ja tällä hetkellä hoidetaan lapset 100% itse eikä yhteistä parisuhdeaikaa ole kotimme ulkopuolella yhtään. Esikoinen oli myös vahinkovauva joten meillä ei kerennyt juuri olemaan deittailuaikaa eikä ole kuin muutaman kuukauden asuttu yhdessä ennen esikoisen syntymää...Olisi kiva sanoa että sitten on vanhuudenpäivillä iloa lapsista ja lapsenlapsista mutta sinnehän voi olla 30 vuottakin aikaa tai ehkä sellainen unelma ei koskaan edes toteudu?
Minkä sinä lasket lapsiperhe-elämän plussiksi ja miinuksiksi? Erityisesti haluaisin lukea noita plus - puolia! :)
Kommentit (30)
Olen 52-vuotias vaari ja kolme lastani ovat lentäneet pesästä. Ollaan vaimon
kanssa kahdestaan. On kaksi lapsenlasta. Kyllä meillä on tylsää, kun ympäriltä
puuttuu elämää. Nykyajan nuoret vanhemmat eivät halua, että lastenhoidossa
avustetaan, koska lähettävät lapset päiväkotiin. Kokemusta on.
Jos elämme vaikka vielä 30-35 vuotta, kyllä on tylsää. Muistelemme vain lapsiamme
pienenä. Jos jätätte lapset tekemättä, kyllä kadutte myöhemmin. Ne tuovat perheeseen elämää 20-30 vuodeksi. Sen jälkeen on lähinnä tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19: minulla on arkielämässä lukemattomia plussia, joita lasten tekeminen joko vaikeuttaisi huomattavasti tai estäisi kokonaan. Yksikään näistä plussista ei muuten liity alkoholiin (kumma kun se tulee aina ekana mammoilla mieleen!!).
Lasten tekeminen on elämän suurin päätös, ja myös yksi harvoista, joita ei voi perua. Järkyttävää, jos ihmiset eivät tuota päätöstä tehdessään mieti, mitä siitä seuraa (ts listaa plussia ja miinuksia). Ei kukaan puolisoakaan ota, jos kokee että siitä seuraa enemmän haittaa kuin iloa. Ja vanhempia, sisaruksia jne kukaan ei taas pääse valitsemaan.
Ei lapsia todellakaan ole pakko haluta ja se on ihan fine. Elämä voi olla upeaa ilman perhettä.
Usein vain elämäänsä puutuneet perheelliset tuntuvat haikailevan jonkun lapsettoman utopian perään jota heillä ei todellisuudessa ikinä edes ollut. Ei jokaisen lapsettoman elämä ole täynnä mielekästä ilotulitusta ja elämyksiä päivästä toiseen vaan samanlaista tylsää puurtamista kuin lastenkin kanssa, pyykkiä vain tulee vähemmän.
Aloittajan tekstistäkään ei käynyt ilmi että lapsen tulo olisi jotenkin lopettanut ihanan, plussia täynnä olevan merkityksellisen arjen jossa elämykset seuraavat toisiaan. Niinkuin jo moni on kysynyt, mitä plussia arjessanne oli ennen ja mitä kuvittelisit elämäsi juuri nyt tarjoavan jos lapsia ei olisi?
Jos tuo "unelma" ei toteudu, niin vika on kyllä vanhemmissa. Hyvästä kodista lähtenyt hyvin kasvatettu lapsi tulee kyllä arvostamaan teitä aikuisenakin. Sen sijaan, jos lapsessa alkaa itää pienikin ajatus siitä, että hänen kasvatuksensa ja olemassaolonsa on ollut enemmänkin taakka, kuin vanhemman rakkauden ansiota, (jota mielestäni on jokaisella, mutta joka saattaa hukkua epäolennaisten asioiden murehtimiseen) niin tilanne voi olla toinen. Viimeistään silloin tiedät mitä ne olivat ne plussat. Ihmiset valitettavasti tajuavat usein vasta kun menettävät.
Lapsien mukana oma elämä on mennyt sosialisemmaksi. Heidän mukanaan on itsekkin saanut uusia tuttavuuksia.
Lapsien kanssa on mukava pelailla lautapelejä. Rakastin lautapelejä jo lapsenmukana minulla ei ollut sisaruksia. Nyt saan pelailla ja on hauskaa.
Lapsen riemu tarttuu myös kun oppii jotain uutta. Meillä juuri opittiin itsenäisesti käymään suihkussa ja pesemään myös hiukset ja hiustenkuivaimella kuvaamaan hiukset itse. Kyllä oltiin ylpeitä myös me vanhemmat. Heti poksuteltiin pussillinen poppareita ilta pala lisäksi sen vuoksi.
Arjessa itse oppinut että pienetkin asiat saavat merkityksen.
Vaari2 kirjoitti:
Olen 52-vuotias vaari ja kolme lastani ovat lentäneet pesästä. Ollaan vaimon
kanssa kahdestaan. On kaksi lapsenlasta. Kyllä meillä on tylsää, kun ympäriltä
puuttuu elämää. Nykyajan nuoret vanhemmat eivät halua, että lastenhoidossa
avustetaan, koska lähettävät lapset päiväkotiin. Kokemusta on.
Jos elämme vaikka vielä 30-35 vuotta, kyllä on tylsää. Muistelemme vain lapsiamme
pienenä. Jos jätätte lapset tekemättä, kyllä kadutte myöhemmin. Ne tuovat perheeseen elämää 20-30 vuodeksi. Sen jälkeen on lähinnä tylsää.
Surullista, todella surullista. Nyt sinulla on tähtipaikka kasvaa aikuiseksi, ja löytää elämälle jotain muuta sisältöä kuin toisten elämä. Lapsettomat tekevät sen vuosikymmeniä nuorempana, sinä siirsit eksistentiaalista kriisiäsi ja kasvun paikkaasi vaan lapsilla eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman paras hetki: Lapsi toivottaa hyvää yötä ja sanoo äiti on ihana ja kiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en kyllä keksisi yhtäkään plussaa. Edes se lapsi ei todellaakaan olisi plussa muussa kuin raskaustestissä.
Jos sitä ei lasketa lapsiperhe-elämän hyväksi puoleksi että elämä on kivempaa kun on lapsia, lasten kanssa on mukava tehdä asioita joita muuten ei tekisi, lapset ovat mielenkiintoista seuraa jne. niin sitten niitä hyviä puolia ei varmaan sitten ole? Ei lapsiperhe-elämän antoisuutta voi perustella ainakaan rahallisesti.
Eli kysymyksenkö olisi pitänyt olla että "mitä hyötyä lapsista on, jos mitään perhe-elämän ihmissuhdeasioita ei lasketa", tms.