Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanon sen nätisti miehelle, että en halua taipalla enää, koska srlvisi, että hänellä on ahdistuneisuushäiriö !!!!!???
06.01.2017 |
Mies muuten täydellinen ja ihana, mutta pian selvisi vähän muita asioita.
Mies kertoi rehellisesti, että hänellä on ahdistuneisuushäiriö, joka on tällä hetkellä hyvin hallussa. (Ilmeisesti sairauden pelkoja oli joskus)
Mies myös kertoi, että tauti oli hyvin vaikeassa vaiheessa lääkitystä aloittaessa. Jolloin oli 17v.
Ilmeisesti jatkuvasti 24/7 pelot mielessä kokoajan.
Myös hänen yleinen suorituskyky oli jo heikentynyt jatkuvan stressaamisen takia. Muisti huononi ja kärsi epätodellisesta olosta.
Hänelle oli myös tullut masturbointiriippuvuus. Eli siis masturboi ja toteutti pakonomaisesti fantasioitaan eikä meinannut pystyä lopettamaan.
Ilmeisesti kyse oli jonkinlainen huolien pakeneminen ja varmaan murrosikä vielä siihen.
Mies kertoi myös, että lääkäri /psykiatri oli sanonut, että miehen tila ei ole todellakaan ole pahimmasta päästä, ei lähellekkään ja, että lääkityksellä ja terapialla sekä omalla halulla parantua on suuri apu!
Mies aloitti hoidot ja samalla päätti itse, että aluksi lopettaa masturboinnin kokonaan ja onnistuikin siinä. Pian huomasi, että halutkin ja niiden voimakkuus väheni paljonkin.
Nyt mies on siis 25v. Ja vieläkin pitää tiukenpaa rajaa seksille ja masturboinnille.
En pysty olemaan tuollaisen hullun kanssa joka ei edes pysty elämään normaalia elämää! Miten sen sanon hänelle. Ilmeisesti vielä noiden lisäksi traumaattinen lapsuus!
Kommentit (44)
Olen läheltä joutunut näkemään kuinka kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa parisuhteessa.Itse en uskaltaisi jatkaa suhteessa,missä toisella osapuolella on tuollainen historia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos omassa elämässäsi on vaikeita kriisejä, jolloin sinulla on asiat hyrskyn myrskyn, toivot, että kaikki kääntävät sinulle selkänsä?
Kriisi on eri asia kuin psykiatrinen sairaus. Kriisejä tulee kaikille.
Usein ahdistuneisuushäiriö nimen omaan katoaa kokonaan. Se oli siinä ja siinä voitiinko sitä edes sairaudeksi laskea.
Ilmeisesti saattoi nimen omaan olla jonkin trauman/stressin jälkeinen tila.Juuri näin ja varsinkin jos sen ilmestyminen ajoittuu niin suureen vaiheeseen kuin murrosikään. Voi hyvinkin lähteä kokonaan pois, kun elämän palaset loksahtelee paikoilleen.
Nyt kyllä tuli pähkinä purtavaksi. En kaihda mielisairauksia ja -häiriöitä läheisillä. Itse olen ollut vuosia masentunut, mikä alkoi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja isoista kriiseistä elämässä. En ole vieläkään parantunut, joten minun täytyy suojella elinolojani tarkkaan, koska tosi helposti voisin sairastua uudestaan. Minä näillä taustoilla joutuisin jättämään tapailun jos miehellä olisi liian raskas psyykkinen taakka mukanaan. Olisin liian hauras siihen. En usko että tulisi hyvää suhdetta tai tulevaisuutta kahdesta todella rikkinäisestä ihmisestä.
Itse kerron masennuksesta avoimesti ja ymmärrän kyllä ihan hyvin jos joku sitä pelkää/säikähtää. Olen kuitenkin sitä mieltä, kuten tässäkin ketjussakin joku mainitsi, että vaarallisempia ja haitallisempia on diagnosoimattomat mielensairaudet ja -häiriöt. Ja niitähän ei heti näe. Pahin varmaan läheiselle olisi joutua suhteeseen narsistin kanssa.
Meillä jokaisella, siis ihan jokaisella, on murtumispiste. Jos elämä on liian vaikeaa, haastavaa ja stressaavaa niin siinä sairastuu joko mieleltään tai fysiikaltaan. Jos joku näkee minun masennukseni voivan lähentää hänen omaa murtumispistettä, niin en siitä pahastu. Minä en jälkikäteen voi poistaa masennushistoriaani, mutta sellaisen myllyn olen elämässäni käynyt, että näen sen pelkästään isona rikkautena, joka on syventänyt näkemyksiäni ihan joka suuntaan.
Tässä asiassa on monta puolta ja ap:n tilanteessa jokainen joutuisi tekemään ratkaisunsa omasta näkökulmastaan.
Alue: Aihe vapaa
Mä en lähtisi tuollaisten haasteiden kanssa painivan ihmisen kanssa parisuhteeseen, koska olen itse masentunut ja en voisi ketään vaatia olemaan kanssani nämä ongelmat tiedostaen ja olen niistä myös kumppaneilleni kertonut.
Keksisin jonkun muun syyn pistää suhde poikki. Turha satuttaa ihmistä sen takia, ettei halua seurustella tämän kanssa hänen sairautensa takia. Sanot vaan, ettei tämä nyt tunnu siltä suhteelta, mitä etsit, tms. Miehille ei yleensä riitä, vaikka miten selittää ja miehet itse ei yleensä selitä yhtään mitään, kun suhteen katkaisevat.