Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanon sen nätisti miehelle, että en halua taipalla enää, koska srlvisi, että hänellä on ahdistuneisuushäiriö !!!!!???
06.01.2017 |
Mies muuten täydellinen ja ihana, mutta pian selvisi vähän muita asioita.
Mies kertoi rehellisesti, että hänellä on ahdistuneisuushäiriö, joka on tällä hetkellä hyvin hallussa. (Ilmeisesti sairauden pelkoja oli joskus)
Mies myös kertoi, että tauti oli hyvin vaikeassa vaiheessa lääkitystä aloittaessa. Jolloin oli 17v.
Ilmeisesti jatkuvasti 24/7 pelot mielessä kokoajan.
Myös hänen yleinen suorituskyky oli jo heikentynyt jatkuvan stressaamisen takia. Muisti huononi ja kärsi epätodellisesta olosta.
Hänelle oli myös tullut masturbointiriippuvuus. Eli siis masturboi ja toteutti pakonomaisesti fantasioitaan eikä meinannut pystyä lopettamaan.
Ilmeisesti kyse oli jonkinlainen huolien pakeneminen ja varmaan murrosikä vielä siihen.
Mies kertoi myös, että lääkäri /psykiatri oli sanonut, että miehen tila ei ole todellakaan ole pahimmasta päästä, ei lähellekkään ja, että lääkityksellä ja terapialla sekä omalla halulla parantua on suuri apu!
Mies aloitti hoidot ja samalla päätti itse, että aluksi lopettaa masturboinnin kokonaan ja onnistuikin siinä. Pian huomasi, että halutkin ja niiden voimakkuus väheni paljonkin.
Nyt mies on siis 25v. Ja vieläkin pitää tiukenpaa rajaa seksille ja masturboinnille.
En pysty olemaan tuollaisen hullun kanssa joka ei edes pysty elämään normaalia elämää! Miten sen sanon hänelle. Ilmeisesti vielä noiden lisäksi traumaattinen lapsuus!
Kommentit (44)
Kyllä parisuhteella saa olla vaatimuksia. Just niin paljon kuin itse haluaa. En voisi suhteilla vakavasti mielenterveysongelmaisen kanssa, vaikka miten olisi lääkkeillä hoidossa tilanne. Ja ap kertoi seksuaaliongelmista myös, seksiaddiktio tai päinvastoin seksikielteisyys/estoisuus ei ole käsitykseni hyvästä seksielämästä. No, vaadin paljon, mutta myös paljon annan kun henkilö ja kemiat ovat oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tääl yks jolla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Tiedoksi, että se ei ole hulluutta ja että ihminen joka noin hyvin järjellä tiedostaa sairautensa oireet ja on hakenut apua, osaa kyllä hallita tilannettaan. Eli jos ahdistuneisuus palaa, osaa keinot laittaa asia kuntoon. Se ei ole muille vaarallista. Vähän niin kuin kausiflunssa mutta päässä. Silloin tietää mikä on oireenmukainen hoito.
Hänellä siis liittyy ahdistuneisuuteen pakko-oireista häiriötä joka hänellä liittyy seksiin. Vaiva palaa yhdessä ahdistuksen kanssa ja hän osaa sen siihen liittää.
Monilla nykyään pakko-oireena on netin selailu. Esim. mulla. Huomaan, että pakenen siihen kun ahdistaa.
En koe tämän takia olevani mikään hirveä sekopää jonka kanssa ei voi olla. Mun mielestä on hirveä palkka avoimuudesta noin vaikeassa asiassa tulla haukutuksi hulluksi. Vaikka tämä ketju ei koskekaan mua niin tästä sen näkee miten jotkut ihmiset suhtautuvat ja se tuntuu pahalta. Ei tee mieli lähteä deittailemaan.
Sitä miettii mitkä kaikki pakit jotka on saanut liittyy asiaan.
No, karsiipahan tuokin ymmärtämättömiä ihmisiä pois. En jaksais jos ahdistusta ilmenee siihen päälle vielä toisen ihmisen hysteeristä suhtautumista aiheeseen.
Ja voi ylläri, että asiaan liittyy trauma. Ahdistus ja masennus yleensä tulee jos on joku trauma ja siihen päälle vielä stressiä esim. töistä.
Pelottavampaa olis jos ei reagoisi mitenkään. Sellainen voisi viitata esim. persoonallisuushäiriöön kuten narsismi.Voin kertoa, että tässä maassa jossa sukupolvilta toisille siirtyy sotatraumoja ( esim. vaari oli sodassa, joi ja löi mummia koska koki hirveitä eikä kyennyt käsitellä, siinä ilmapiirissä kasvatettiin suuret ikäluokat jotka sai traumoja ja jatkoivat juomista ja asioiden sisälleen panttaamista ja näiden lapsia ovat 90-luvun laman lapset ja nuoret jotka ovat nyt 20-40v ) ja on lamaa, niin terveimpiä on ne jotka avoimesti kertovat ahdistuksestaan ja hakevat hoitoa. Tässä maassa on paljon diagnosoimattomia mielenterveysongelmaisia jotka eivät pysty edes käsittelemään että heillä voisi olla päässä jotain hoitoa vaativaa.
Niiden kanssa vasta kiva on seurustella. Esim. mies joka kännissä vähän lyö ja selvinpäin mutisee, että " terapia on hulluille! " on aivan helmi.
Ap löysi ihanan miehen joka osaa käsitellä tunteitaan, analysoida ongelmiaan, hakea niihin apua ja on suorapuheinen ( ei tarvii arpoa mikä persoonallisuushäiriö kyseessä ) niin äkkii " hullusta " eroon...
Ois mielenkiintoista tietää miten reagoit ja vastasit kun hän avautui sinulle luottamuksella. Siis miten reagoit päin naamaa. Tämä selän takana reaktio on ala-arvoinen.
Olet varmasti sydämeltäsi viisas ihminen.<3 Kaikkea hyvää elämääsi!
Tääl yks jolla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Tiedoksi, että se ei ole hulluutta ja että ihminen joka noin hyvin järjellä tiedostaa sairautensa oireet ja on hakenut apua, osaa kyllä hallita tilannettaan. Eli jos ahdistuneisuus palaa, osaa keinot laittaa asia kuntoon. Se ei ole muille vaarallista. Vähän niin kuin kausiflunssa mutta päässä. Silloin tietää mikä on oireenmukainen hoito.
Hänellä siis liittyy ahdistuneisuuteen pakko-oireista häiriötä joka hänellä liittyy seksiin. Vaiva palaa yhdessä ahdistuksen kanssa ja hän osaa sen siihen liittää.
Monilla nykyään pakko-oireena on netin selailu. Esim. mulla. Huomaan, että pakenen siihen kun ahdistaa.
En koe tämän takia olevani mikään hirveä sekopää jonka kanssa ei voi olla. Mun mielestä on hirveä palkka avoimuudesta noin vaikeassa asiassa tulla haukutuksi hulluksi. Vaikka tämä ketju ei koskekaan mua niin tästä sen näkee miten jotkut ihmiset suhtautuvat ja se tuntuu pahalta. Ei tee mieli lähteä deittailemaan.
Sitä miettii mitkä kaikki pakit jotka on saanut liittyy asiaan.
No, karsiipahan tuokin ymmärtämättömiä ihmisiä pois. En jaksais jos ahdistusta ilmenee siihen päälle vielä toisen ihmisen hysteeristä suhtautumista aiheeseen.
Ja voi ylläri, että asiaan liittyy trauma. Ahdistus ja masennus yleensä tulee jos on joku trauma ja siihen päälle vielä stressiä esim. töistä.
Pelottavampaa olis jos ei reagoisi mitenkään. Sellainen voisi viitata esim. persoonallisuushäiriöön kuten narsismi.
Voin kertoa, että tässä maassa jossa sukupolvilta toisille siirtyy sotatraumoja ( esim. vaari oli sodassa, joi ja löi mummia koska koki hirveitä eikä kyennyt käsitellä, siinä ilmapiirissä kasvatettiin suuret ikäluokat jotka sai traumoja ja jatkoivat juomista ja asioiden sisälleen panttaamista ja näiden lapsia ovat 90-luvun laman lapset ja nuoret jotka ovat nyt 20-40v ) ja on lamaa, niin terveimpiä on ne jotka avoimesti kertovat ahdistuksestaan ja hakevat hoitoa. Tässä maassa on paljon diagnosoimattomia mielenterveysongelmaisia jotka eivät pysty edes käsittelemään että heillä voisi olla päässä jotain hoitoa vaativaa.
Niiden kanssa vasta kiva on seurustella. Esim. mies joka kännissä vähän lyö ja selvinpäin mutisee, että " terapia on hulluille! " on aivan helmi.
Ap löysi ihanan miehen joka osaa käsitellä tunteitaan, analysoida ongelmiaan, hakea niihin apua ja on suorapuheinen ( ei tarvii arpoa mikä persoonallisuushäiriö kyseessä ) niin äkkii " hullusta " eroon...
Ois mielenkiintoista tietää miten reagoit ja vastasit kun hän avautui sinulle luottamuksella. Siis miten reagoit päin naamaa. Tämä selän takana reaktio on ala-arvoinen.
ei ap:kaan ihan viisaalta vaikuta, kun haukkuu ahdistuneen hulluksi.
Minä olen hiljattain eronnut miehestä, jonka ongelmat selvisivät vasta lasten synnyttyä.
Juokse. En ymmärrä miksi pitäisi tehdä elämästä hankalampaa kuin se on. Olen mieluummin yksin kuin toisen huoltajana ja huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja myöskin selvisi, että sinulla (aloittaja) on kirjoitushäiriö :)
Noloooooooo.....
Ääliö!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hiljattain eronnut miehestä, jonka ongelmat selvisivät vasta lasten synnyttyä.
Juokse. En ymmärrä miksi pitäisi tehdä elämästä hankalampaa kuin se on. Olen mieluummin yksin kuin toisen huoltajana ja huolissani.
Täällä on helppo kokemattomien huudella ja kiillottaa sädekehää. Mahdolliset lastenhankinnat ym, lisää stressiä. Miten lapset joutuvat kohdelluiksi kun isä oireilee? Hankalaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista hulluimpia taitavat olla ne, joita ei tänä päivänä, tälläisessä maailmanmenossa mikään ahdista...
Pelkkiä kuoria vailla sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hiljattain eronnut miehestä, jonka ongelmat selvisivät vasta lasten synnyttyä.
Juokse. En ymmärrä miksi pitäisi tehdä elämästä hankalampaa kuin se on. Olen mieluummin yksin kuin toisen huoltajana ja huolissani.
Täällä on helppo kokemattomien huudella ja kiillottaa sädekehää. Mahdolliset lastenhankinnat ym, lisää stressiä. Miten lapset joutuvat kohdelluiksi kun isä oireilee? Hankalaksi menee.
Joo, tai miten lapset joutuvatkaan kärsimään, jos aiemmin "terveellä" äidillä puhkeaakin raskauden ja synnytyksen seurauksena esimerkiksi synnytyksenjälkeinen masennus tai vaikka bipo? Koskaan kun ei voi tietää. Pitäiskö kumppaniehdokkaalta tilata suvun sairaushistoria/geenitutkimukset, että voi varmistua mahd.riskeistä jo etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos omassa elämässäsi on vaikeita kriisejä, jolloin sinulla on asiat hyrskyn myrskyn, toivot, että kaikki kääntävät sinulle selkänsä?
Kriisi on eri asia kuin psykiatrinen sairaus. Kriisejä tulee kaikille.
Kriisit usein johtavat sairastumiseen varsinkin jos kyse on aidosta ja vakavasta kriisistä.
Ette voi olla tosissanne. Teidänkö mielestä apn pitäisi varta vasten jatkaa tapailua miehen kanssa, jonka menneisyydestä paljastuu noin isoja ongelmia? Jos ap on vasta tavannut miehen, on hänellä täysi oikeus lopettaa suhde eikä jatkaa sitä "säälistä".
Tottakai hyvä, että mies puhuu ongelmistaan ja myös siitä että ne luultavasti tulevat nousemaan vielä ylös ja vaikuttamaan tulevaisuuteen, mutta joku raja.
Onko väärin vaatia kumppanin olevan tasapainoinen ja muutenki terve? Tilannehan olisi täysin eri, jos ap olisi jo miehen kanssa naimisissa ja alkaisi oireilla. Nyt kyseessä on vasta uusi tuttavuus, eikä terveyden vaatiminen tee hänestä kusipäätä, varsinkin jos itsellään ei ole mt-taustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalostus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hiljattain eronnut miehestä, jonka ongelmat selvisivät vasta lasten synnyttyä.
Juokse. En ymmärrä miksi pitäisi tehdä elämästä hankalampaa kuin se on. Olen mieluummin yksin kuin toisen huoltajana ja huolissani.
Täällä on helppo kokemattomien huudella ja kiillottaa sädekehää. Mahdolliset lastenhankinnat ym, lisää stressiä. Miten lapset joutuvat kohdelluiksi kun isä oireilee? Hankalaksi menee.
Joo, tai miten lapset joutuvatkaan kärsimään, jos aiemmin "terveellä" äidillä puhkeaakin raskauden ja synnytyksen seurauksena esimerkiksi synnytyksenjälkeinen masennus tai vaikka bipo? Koskaan kun ei voi tietää. Pitäiskö kumppaniehdokkaalta tilata suvun sairaushistoria/geenitutkimukset, että voi varmistua mahd.riskeistä jo etukäteen?
Tässähän ei kyseessä ollut riski vaan jo diagnosoitu ongelma henkilöllä jota ap on tavannut vasta muutaman kerran. Voi vaan kuvitella miten suuriksi ongelmat paisuvat kun elämä muuttuu oikeasti rankaksi valvomisten, työ- ja taloushuolien kanssa.
Jalostus
Tahtoisin keskustella enemmänkin aisiasta kanssasi. Tunnut tietävän.
Mutta Tiedätkö että kätkytkuolleen lapsen vanhempia kuuluustellaan!!! Okei Joskus on sekin aiheellista.
Mutta mihin jää se "HENKINEN" apu jonka vanhemmat jää paitsi? Ja jäljelle jää tyhjä suru, sekä kuollut lapsi??
Ei kaikki "sekoa" kun maailma hakkaa! Jotkut VAAN pärjää.. (itken heidän puolesta, kotona, hiljaa, yksin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. kirjoitti:
Jalostus
Tahtoisin keskustella enemmänkin aisiasta kanssasi. Tunnut tietävän.
Mutta Tiedätkö että kätkytkuolleen lapsen vanhempia kuuluustellaan!!! Okei Joskus on sekin aiheellista.
Mutta mihin jää se "HENKINEN" apu jonka vanhemmat jää paitsi? Ja jäljelle jää tyhjä suru, sekä kuollut lapsi??
Ei kaikki "sekoa" kun maailma hakkaa! Jotkut VAAN pärjää.. (itken heidän puolesta, kotona, hiljaa, yksin).
Olen pahoillani, jos sinulle on käynyt niin. Kai ymmärrät, että kätkytkuolemaa ei ole tähän asti osattu selittää, joten sitä on ollut myös vaikea todeta. Pitää sulkea muut syyt pois, siihen tarvitaan poliisia. Kun kuitenkin ihminen on kuollut yllättäen. Se taas on laajempikin ongelma, että oikeusjärjestelmämme ei kanna huolta uhreista keskittyessään syyllisiin. Kuolleen vauvan vanhemmat ovat yksi uhrien ryhmä. Voisi nyt ajatella, että edes kannettaisiin vastuuta siitä lisävahingosta, jota järkyttyneille vanhemmille voi aiheutua kuulusteluista. Maksettaisiin vaikkapa hyvitykseksi ekstra terapiakorvausta. Sitä varten kuitenkin koko yhteiskunta-ajattelumme pitää uudistua. Sitä odotellessa, yritä etsiä lohtua siitä, että vaikka yhteiskunnan käsi on kovakourainen ja kylmä, niin lapsesi parasta siinä yritettiin ajatella. Ei vain oikein osattu.
Ap voi sanoa miehelle, niinkuin asia oikeastaan on. Jos hänelle seksi on kovin tärkeää, hänen on viisaampaa etsiä onnea sellaisen luota, joka ei joudu hänen tarpeisiin vastatessaan uhraamaan mitään vaan on itse saamapuolella yhtälössä myös. Seksiin syystä tai syyttä varautuneesti suhtautuvalle on maailma täynnä samanlaisia puolisokandidaatteja. Kaikki voittavat silloin.
Ei se ahdistus, mutta se laiha lompakko...nuoret miehet, kääntykää ruskeaan taloon, ette ikinä tule saamaan naisilta...karhun sylissä on lämmin.
En usko että ap:llä viiraa vaikka otsikko olikin sekava
Kerro vaan miehelle asiallisesti etteivät "ajatusmaailmanne kohtaa tulevaisuuden näkökulmasta oikealla tavalla, mutta toivotat oikein hyvää jatkoa ja kaikkea parasta" tms. neutraalin positiivista fraasia,
Vaikka toisella olisikin (vaikka hallussa oleva) ongelma, niin ei tarvitse yksilöidä vikoja miksei halua jatkaa tapailua. Ymmärsin että alkuvaiheen tapailu siis oli kyseessä.
Ei olemassa mitään parasta tapaa sanoa, että haluan elää omaa elämääni. Vaikka kuinka näkee, että joku on hoivaa vailla, niin ei sellaista ihmistä voi ottaa parikseen, Sanon vaan, että pelasta edes itsesi. Sekin on jo paljon. Monellalla tavalla häiriintyneitä ihmisiä löytyy. Mutta jokaisen velvollisuus itseään kohtaan on pyrkiä elämään onnellista elämää. Ja siihen ei kuulu se, että alkaa paapomaan mielenterveysongelmaisia tai alkoholisteja yms. Niitä on ja sille ei voi mitään. Etsit täysipäysiä ihmesiä ympärillesi ja nautit elämästäsi. Ole terveesti itsekäs! Niin edistät parhaiten hyvinvointia ympäristössäsi. Yhden ihmisen loukkuun ei tosiaan kannata jäädä.
Cosmoc
Alue: Aihe vapaa
Tääl yks jolla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Tiedoksi, että se ei ole hulluutta ja että ihminen joka noin hyvin järjellä tiedostaa sairautensa oireet ja on hakenut apua, osaa kyllä hallita tilannettaan. Eli jos ahdistuneisuus palaa, osaa keinot laittaa asia kuntoon. Se ei ole muille vaarallista. Vähän niin kuin kausiflunssa mutta päässä. Silloin tietää mikä on oireenmukainen hoito.
Hänellä siis liittyy ahdistuneisuuteen pakko-oireista häiriötä joka hänellä liittyy seksiin. Vaiva palaa yhdessä ahdistuksen kanssa ja hän osaa sen siihen liittää.
Monilla nykyään pakko-oireena on netin selailu. Esim. mulla. Huomaan, että pakenen siihen kun ahdistaa.
En koe tämän takia olevani mikään hirveä sekopää jonka kanssa ei voi olla. Mun mielestä on hirveä palkka avoimuudesta noin vaikeassa asiassa tulla haukutuksi hulluksi. Vaikka tämä ketju ei koskekaan mua niin tästä sen näkee miten jotkut ihmiset suhtautuvat ja se tuntuu pahalta. Ei tee mieli lähteä deittailemaan.
Sitä miettii mitkä kaikki pakit jotka on saanut liittyy asiaan.
No, karsiipahan tuokin ymmärtämättömiä ihmisiä pois. En jaksais jos ahdistusta ilmenee siihen päälle vielä toisen ihmisen hysteeristä suhtautumista aiheeseen.
Ja voi ylläri, että asiaan liittyy trauma. Ahdistus ja masennus yleensä tulee jos on joku trauma ja siihen päälle vielä stressiä esim. töistä.
Pelottavampaa olis jos ei reagoisi mitenkään. Sellainen voisi viitata esim. persoonallisuushäiriöön kuten narsismi.
Voin kertoa, että tässä maassa jossa sukupolvilta toisille siirtyy sotatraumoja ( esim. vaari oli sodassa, joi ja löi mummia koska koki hirveitä eikä kyennyt käsitellä, siinä ilmapiirissä kasvatettiin suuret ikäluokat jotka sai traumoja ja jatkoivat juomista ja asioiden sisälleen panttaamista ja näiden lapsia ovat 90-luvun laman lapset ja nuoret jotka ovat nyt 20-40v ) ja on lamaa, niin terveimpiä on ne jotka avoimesti kertovat ahdistuksestaan ja hakevat hoitoa. Tässä maassa on paljon diagnosoimattomia mielenterveysongelmaisia jotka eivät pysty edes käsittelemään että heillä voisi olla päässä jotain hoitoa vaativaa.
Niiden kanssa vasta kiva on seurustella. Esim. mies joka kännissä vähän lyö ja selvinpäin mutisee, että " terapia on hulluille! " on aivan helmi.
Ap löysi ihanan miehen joka osaa käsitellä tunteitaan, analysoida ongelmiaan, hakea niihin apua ja on suorapuheinen ( ei tarvii arpoa mikä persoonallisuushäiriö kyseessä ) niin äkkii " hullusta " eroon...
Ois mielenkiintoista tietää miten reagoit ja vastasit kun hän avautui sinulle luottamuksella. Siis miten reagoit päin naamaa. Tämä selän takana reaktio on ala-arvoinen.