Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan niin paljon miestä elämääni
06.01.2017 |
Eroni olen käsitellyt ja ko. ihmisestä yli päässyt. Mutta parisuhteen ja hyvän miehen kaipaus taisi tulla jäädäkseen. Seksiä saan ja mukavia miehiä on tarjolla suhteeseen jatkuvasti, mutta kukaan heistä ei ole sitä, mitä etsin. Vakituinen panokumppanikin on alkanut maanitella minua suhteeseen kanssaan, mutta en vain pysty. Tiedän jo nyt, että en olisi onnellinen ja jättäisin hänet parin vuoden sisällä.
Minulla oli pitkä ja hyvä suhde, jonka aikana opimme paljon parisuhteiden psykologiasta (vaikeuksien kautta, joita meillä huonosta onnesta johtuen riitti). En halua enää sellaista teinimäistä symbioosirakkautta, jossa oma identiteetti sulautuu toiseen, vaan tahtoisin kahden erillisen aikuisen parisuhteen. Nämä minuun ihastuvat miehet osoittautuvat yksi toisensa jälkeen teinirakkaudesta haaveilijoiksi. Se, että minä olen erilainen ihminen kuin mies, jää mieheltä näkemättä. Sen sijaan minut nähdään jonkinlaisena ideaalina haavekuvana, fantasiana jota en käytännössä voi täyttää.
Haluaisin ja tarvitsisin aikuisen miehen, joka ymmärtää ettei nainen ole fantasiaa vaan oikea ihminen, ja joka pyrkii tutustumaan minuun sellaisena kuin oikeasti olen. Yhden tällaisen olen eroni jälkeen kohdannut, mutta hän ei halunnut kanssani suhdetta.
Alan olla lopen kyllästynyt deittailuun ja aina uusien miesten tapailuun. Vain hyvin harva heistä herättää kiinnostukseni edes alustavasti, ja vähän paremmin tutustuessa käy aina samoin: mies ihastuu päätä pahkaa vaikka emme edes tunne toisiamme - minä vetäydyn koska ei tunnu kivalta olla toisen haavekuvan ruumiillistuma.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa ja ap on väärässä. Toiseen tutustumiseen menee kyllä koko elämä, eikä sekään riitä. Ei kukaan paljasta itsestään kaikkea ja kaikki esittävät alussa ihan muuta kuin ovat. Ja se on normaalia. Kaikki esittävät olevansa parempaa kuin ovat. Kukapa itsestään haluaisi antaa huonoa kuvaa ja kertoa totuutta miten tylsä ym. muuta on. Se todellisuus paljastuu vasta kun se rakkaus on tasoittunut parin vuoden aikana ja asuttu yhdessä.
Ei pidä paikkaansa. Tässä asiassa on todella suuria eroja ihmisten välillä. Edellisen suhteeni alussa tykästyimme toisissamme erityisesti siihen, että kumpikin oli rehellinen myös huonoista puolistaan, ja samalla molemmat halusimme myös kehittyä niissä asioissa joissa meillä oli haasteita. Puhuimme näistä alusta asti avoimesti.
Mies, joka luopuu heti toiveistaan ja tavoitteistaan minut saadakseen, ei ole minulle se oikea. Pitäisi tietää mitä tahtoo, ja sitten vielä sattua niin, että ne toiveet ja tavoitteet osuvat tarpeeksi hyvin yhteen minulla ja miehellä. Jos eivät sovi, arvostan enemmän miestä joka jatkaa matkaansa ja etsii sopivamman kumppanin, kuin sellaista joka suostuu luopumaan omasta elämästään ja ryhtymään minun elämäni eräänlaiseksi sivustakatsojaksi.
Tajuan, että todella moni on asiasta tuota mieltä kuin sinäkin, ja siksi minun onkin vaikeaa löytää sopivaa miestä. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että sellaisia on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olet mielestäsi nyt liian tiukka. Jos mies luopuu jostakin sinun vuoksesi ei se tarkoita miehen olevan tossun alla. Hän on varmasti harkinnut tarkkaan asiaa ja muuttanut mielipidettään. Oma mieheni olisi voinut elää elämän ilman lapsia. Mutta koska minä en olisi voinut kuvitella elämää ilman lapsia mieheni muutti mielensä, jotta minä suostuin seurustelemaan hänen kanssaan. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kaksi upeaa lasta. Ehkä luulet tietäväsi asiat paremmin kuin todellisuus on. Suosittelen tutustumaan miehiin paremmin ilman noin suuria ennakkoluuloja.
Ymmärrän hyvin ap:n näkökulman. Vaikuttaa, että hän etsi aikuista ja kypsää miestä, jonka kanssa ajatus kohtaisi. Heitä ei ihan joka päivä tule vastaan. Älykkäälle ja empaattiselle naiselle kyllä kysyntää löytyy. Harva on sellaisen arvoinen.
Otan osaa.
Ottamalla miehen otat samalla roppakaupalla draamaaa
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa ja ap on väärässä. Toiseen tutustumiseen menee kyllä koko elämä, eikä sekään riitä. Ei kukaan paljasta itsestään kaikkea ja kaikki esittävät alussa ihan muuta kuin ovat. Ja se on normaalia. Kaikki esittävät olevansa parempaa kuin ovat. Kukapa itsestään haluaisi antaa huonoa kuvaa ja kertoa totuutta miten tylsä ym. muuta on. Se todellisuus paljastuu vasta kun se rakkaus on tasoittunut parin vuoden aikana ja asuttu yhdessä.
No en usko kaikkien esittävän alussa ihan muuta kuin ovat. Se on sitten toinen asia päättyykö juttu jo alkuunsa jos tuo heti esiin mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo psykoosipotilaat tunnistaa jo kauan etukäteen jos niin haluaa. Suurimmalla osalla miehistä lukee jo profiilissa tai antavat ilmi hyvin nopeasti, että pariutuminen on psykoottista ja perustuu ihmiseen tutustumisen sijaan juurikin johonkin pornofantasiaan tai muuhun omaan haaveeseen, eikä oikeastaan edes nähdä vaivaa tutustumiseen. Kunhan naisella on tissit ja pillu niin mies kuvittelee että persoonan voi uudelleenkirjoittaa.
Röyhkeimmät kertovat suoraan mitä odottavat ja sitten jos nainen ei alistu tähän muottiin niin tulee joku "meillä erilaiset visiot moiccu" -lopetus. Siis sivistyneet. Barbaariset eivät laita mitään kiitos hei -viestejä.
Mutta olet itsekin psykoosideittailija. Haaveilet miehestä, jota ei ole olemassakaan, sen sijaan että katsoisit miehiä objektiivisesti omien halujesi ulkopuolelta ja miettisit vasta sitten pidätkö heistä edes.
Ihmeellistä eukkojen typerää ulinaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa ja ap on väärässä. Toiseen tutustumiseen menee kyllä koko elämä, eikä sekään riitä. Ei kukaan paljasta itsestään kaikkea ja kaikki esittävät alussa ihan muuta kuin ovat. Ja se on normaalia. Kaikki esittävät olevansa parempaa kuin ovat. Kukapa itsestään haluaisi antaa huonoa kuvaa ja kertoa totuutta miten tylsä ym. muuta on. Se todellisuus paljastuu vasta kun se rakkaus on tasoittunut parin vuoden aikana ja asuttu yhdessä.
No itse ainakin olen ihan rehellinen siitä mitä olen. Miehet katsovat mieluummin pornoa ja tämä sopii itselleni. En kaipaa heitä elämääni sen enempää kuin hekään eivät kaipaa minua.
Ei ole liikaa vaatia miestä rinnaleen, miestä, joka antaa sen syvän tunteen heti ensi tapaamisella.
Itsekin vanhapiika ,mutta mieluummiin näin kuin seurassa, jossa et aidosti rakasta tai tunne syvää yhteenkuuluvaisuutta.
Todella vaikeaa tavata se aito sielunkumppani, mutta nyt taitaa olla se oikea tlemassa elämääni.
Ap on oikeassa ja ap on väärässä. Toiseen tutustumiseen menee kyllä koko elämä, eikä sekään riitä. Ei kukaan paljasta itsestään kaikkea ja kaikki esittävät alussa ihan muuta kuin ovat. Ja se on normaalia. Kaikki esittävät olevansa parempaa kuin ovat. Kukapa itsestään haluaisi antaa huonoa kuvaa ja kertoa totuutta miten tylsä ym. muuta on. Se todellisuus paljastuu vasta kun se rakkaus on tasoittunut parin vuoden aikana ja asuttu yhdessä.