Milloin USA-kielteisyys alkoi Euroopassa?

Ehkä sinä liikut väärissä piireissä. Minusta USA on unelmien toivemaa, jonne haluaisin päästä asumaan. Numero ykkönen maailmassa, muut kärkijoukossa olevat maat ovat Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä liikut väärissä piireissä. Minusta USA on unelmien toivemaa, jonne haluaisin päästä asumaan. Numero ykkönen maailmassa, muut kärkijoukossa olevat maat ovat Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

Esim. Australia ja USA on hyvin erilaisia maita elää. Tosin, jos perustaa muuttohaaveet ainoastaan johonki tosi-tv-sarjoihin niin USA on varmasti unelmien toivemaa monille tyhjäpäille.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla USA:a pidettiin vielä unelmien toivemaana, "kaikki" halusivat sinne matkalle tai vaihtariksi, jotkut haaveilivat menevänsä pysyvästikin.

Ketkä pitivät, ketkä eivät. 70-luvun koulukirjoissa lännestä kerrottiin saasteet, rotumellakat ja sodat, kuvat olivat pieniä ja mustavalkoisia. Itänaapurista sen sijaan näytettiin isoin värikuvin rajattomat viljapellot, joilla hienot kiiltävät puimurit keräsivät leipää kansalle.

Jokainen järkevä on ollut sitä aina.

Minusta tuntuu, että jossain siinä vaiheessa kun Yhdysvallat suistivat Libyan kaaokseen sekä alkoivat rahoittaa Syyrian kapinallisia, jolloin Lähi-Idässä alkoivat nykyisin eskaloituneet tapahtumat.

60luvulla kun se tuki diktaatoreita

Paljon vanhempaa perua! Jo 1800-luvulla intellektuellit Euroopassa valittelivat, että merkillinen hengettömyys valuu Amerikasta Eurooppaan.

Riippuu aivan omasta kaveripiiristä. Itse en juuri kommunisteja tunne, vaan tuttuni ovat vahvasti yksilön vapauden kannalla.

Bush Jr:n aikana USA oli melko epäsuosittu.

"From rags to riches" on vaan legendaa. Yleensä jenkeissäkin ne menestyneet ovat rikkaiden perheiden vesoja.

En muutenkaan ymmärrä, miten kukaan haluaa muuttaa maahan, jossa kansalaisilla ei ole mitään turvaa eli julkista terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. 

Olet kyllä väärässä. Toki suhtautuminen on muuttunut, koska 1980-luvulla USA oli kaikkea hyvää, hienoa ja tavoittelemisen arvoista ja Neuvostoliitto taas ei niinkään vaikka toisenlaista kuvaa yritettiinkin luoda, joten ero oli aivan valtava.

EU:hun liittymisen myötä toki moni näki EU:n nimenomaan unelmien toiveena ja kyllähän Suomessa moni aseia EU:n myötä paremmaksi muuttui ja emme enää ihan impivaarassa olleet henkisesti.

Nykyään suhtautumisessa niin USA:aan kuin Venäjään on tervettä kriittisyyttä ja ongelmiakin tunnistetaan ja myönnetään aivan eri tavalla kuin aiemmin.

USA kielteisyyttä en kuitenkaan ole nähnyt kuin venäjä trollien kirjoituksissa ja toki tietysti tietty porukka hehkuttaa Trumpia ja arvostelee Obamaa juuri sen vuoksi että USA:lle muodostuisi huonompi kuva Suomessa. Järkevääkin kriittisyyttä toki on olemassa koskien esim. kauppapolitiikkaa, raamattuvyöhykettä, aborttikieltoja, teloituksia, oikeuslaitosta/tuomioita, siirtolaisuutta tai köyhyyttä USA:ssa, mutta tuo on aika eria asia.

Vierailija kirjoitti:

O Järkevääkin kriittisyyttä toki on olemassa koskien esim. kauppapolitiikkaa, raamattuvyöhykettä, aborttikieltoja, teloituksia, oikeuslaitosta/tuomioita, siirtolaisuutta tai köyhyyttä USA:ssa, mutta tuo on aika eria asia.

On siellä kaikkea muutakin, mm. äitiyskuolleisuus on teollisuusmaista kaikkein korkeinta, samalla tasolla kuin monissa Afrikan köyhissä maissa. YK:n lasten okeuksien julistusta eivät suostu ratifioimaan yma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla USA:a pidettiin vielä unelmien toivemaana, "kaikki" halusivat sinne matkalle tai vaihtariksi, jotkut haaveilivat menevänsä pysyvästikin.

Ketkä pitivät, ketkä eivät. 70-luvun koulukirjoissa lännestä kerrottiin saasteet, rotumellakat ja sodat, kuvat olivat pieniä ja mustavalkoisia. Itänaapurista sen sijaan näytettiin isoin värikuvin rajattomat viljapellot, joilla hienot kiiltävät puimurit keräsivät leipää kansalle.

Tämä toiminta on aikaa myöten tuottanut haluttua tulosta. Myös YLE on tehnyt samaa vuosikymmenet.

60- ja 70-luvulla "edistykselliset" kommarit lähtivät opiskelemaan Neuvostoliittoon. Yhdysvaltoihin muuttaminen oli muotia 80-luvulla, kun suomalaiset alkoivat nousukauden huumassa nimittää Suomea uudeksi Yhdysvallaksi tai Japaniksi.

Neuvostoliiton romahtaminen on tietysti lisännyt yksinapaisen maailmanjärjestyksen kritiikkiä. 

Ehkä se tuli sen myötä kun suomalaiset alkoivat enemmän matkustella siellä ennen lama-aikoja ja tajusivat ettei siellä ole mitenkään samanlaista kuin leffoissa tai tv-sarjoissa vaan ihmiset ovat järjettömän ylipainoisia, onnettomia ja elintasokuilu on valtava.

No esim. Ranskassa ei ole koskaan erityismmin ihannoitu USA:a, johtunee  siitäi että suhde englannin kieleen ja angolosaksiseen kulttuuriin on aina ollut aika nuiva.

Suomessa taas 80-luvun nousukauden myötä ihailttiin kaikkea pintaliitoa ja USA-hehkutus sopi hyvin siihen aikaan.

Eiköhän tuota USA -vastaista propagandaa ole ollut aina varsinkin kylmän sodan päivistä lähtien.

Käännekohta tuli about 9/11 aikoihin, kun alkoi tulla todisteita että 9/11 oli usan itsensä järjestämä false flag.

Olet ilmeisesti vaihtanut kaverisi vasemmistolaisiin. Vasemmistossa usa on "aina" ollut suuri mörkö. Silloin 80-luvullakin osoitettiin mieltä usa:n pahoja euro-ohjuksia vastaan (n-liiton rahoittamien rauhanliikkeiden toimesta) ja n-liiton "rauhanohjuksista" ei kukaan ollut huolissaan.

Nytkin usa on suuri mörkö vain vasemmistopiireissä, varsinkin suomalaisissa sellaisissa. Niissä samoissa joissa nato on ollut aina ja tulee varmaan ikuisesti olemaan mörkö jota lähelle ei sovi mennä. Jostain syystä näitä samoja piirejä ei huolestuta pätkääkään venäjä joka on viimeisen 10v sisällä napannut osia paristakin naapurimaastaan kun taas nato ei ole euroopassa tehnyt mitään jugoslavian sekasorron rauhoituttua.

Ei nyt kyse ollut pelkästään politiikasta vaan ihan koko sikäläisestä kulttuurista. Luulen että myös ympäristötietoisuuden lisääntyminen on vaikuttanut tuohon asenteiden muutokseen, USA:n kertakäyttökulttuuri  ei oikein sovi nykypäivän ihanteeksi.