Tuntuuko sinustakin siltä, että useimmat miehet halveksivat sinua, koska olet nainen?

Kannattaa ehdottomasti arvuutella mitä miesten päässä liikkuu tiedostamattomalla tasolla ja katkeroitua. Maailma on paljon parempi paikka, kun voi vielä lisätä katkeruutta ja vihaa saamalla muutkin tuntemaan vihaa miehiä kohtaan. Kaikki miehet halveksivat naisia ja pitävöt heitä pelkkinä panopuina. Näin on ollut kaikkina aikoina.

Ei, hyvin harvoin tulee sellainen olo, että kukaan mies pitää minua jotenkin alempiarvoisena tai väheksyy.

Miehet on pitänyt pakottaa antamaan naisille edes oikeuden välttyä raiskauksilta ilman että se on naisen oma vika. Tämä kertonee asiasta paljon.

Miehet halveksuvat naisia koska naiset paapovat aina miehiä vaikka he olisivat sovinistipilkkaajaraiskaajia. Miehet käyttävät sitä hyväksi. Naisilla ei ole minkäänlaista kunniantajua. Alistuvaa alistetaan.

Ei, mutta jos sinusta tuntuu siltä niin kannattaa aloittaa ongelman etsiminen oman pääsi sisältä :/

Ei todellakaan tunnut vanhemmat miehet ovat oikein herttaisia, että en voi käsittää että ovat biologisesti samaa lajia, kuin vanhemmat naiset.

Ihan teinistä olen saanut kaiken kakan niskaan juuri vanhempien naisten taholta. Jos tarvitsisin jostain syystä apua, kusyisin sitä aina joltain mieheltä, jos sellainen olisi edes kilometrien säteellä.

Minua on jo teininä arvostelleet bussissa ääneen, ulkonäön, painon, pukeutumisen ja muun suhteen juuri vanhemmat naiset. Enää eivät arvostele ääneen mutta kuiskivat keskenään varmaan samaan tapaan, en välitä. Miehiltä olen saanut vain kohteliaisuuksia, jopa niiltä humalaisilta häiriköiltä. Tai oikeastaan vain heiltä ja isoisäni ikäisiltä herrasmiehiltä. Suomessa eivät muut kai uskalla ääneen mitään sanoa, kun Apn kaltaiset ja vastaavat tulkitsevat kohteliaisuudetkin arvosteluksi tai jopa ahdisteluksi.

Taas uusi miesvihaketju täällä. Naiset kannustaa AP:n mukana

Ei yhtään.

Aloittaja on saleen joku palstan naisvihaaja-ulisija-lassukka.

Kyllä tuntuu.

Koko iän on tuntunut. Isä rakasti ja oli onnellinen tyttäristään, myöhemmin oli järkytys nähdä epätasa-arvo maailmassa ja ennen kaikkea se piilevä halveksunta ja pelko, mikä miehissä on naisia kohtaan.

En tarkoita moniakaan  yksittäisiä miehiä tällä, koska olen saanut ilon tavata ihania suomalaismiehiä,  vaan yleisellä tasolla.

t. Vanhempi nainen

Käyttäjä3544 kirjoitti:

Ei yhtään.

Aloittaja on saleen joku palstan naisvihaaja-ulisija-lassukka.

Olisikin, mutta ei ole. Se on se yksi (aika pölähtänyt) nainen  taas. Alba nimeltään.

Ei ole edes käynyt mielessä moinen ajatus. Hanki  parempaa ajateltavaa ap.

Ei, päinvastoin

Ei tunnu. Olen asiantuntija erittäin miesvaltaisella alalla, ja saan ihan asiallista, kunnioittavaa kohtelua huolimatta sukupuolestani. Ei ne taida edes muistaa nuo työkaverit, että olen eri sukupuolta :D

Ei ole tuntunut koskaan tuolta. Tilaa kuule aika psykiatrille, jos itsetunto-ongelmasi ovat jo noin pahoiksi ja ahdistaviksi päässeet.

En tosiaan  osaa sanoa,juttele hänelle. Hän on ammatti-ihminen(...ja luultavavasti nainen myös.)

Ei.

Eivät suoranaisesti halveksi, mutta puhuvat ohi, eivät (jaksa/viitsi) kuunnella mitä puhun. Eivät katso silmiin. Eivät ota todesta mitenkään keski-ikäistä naista. Se, että nuoret miehet eivät edes näe, saati kuule, keski-ikäisiä naisia, ei ole mikään uutinen. Meitä ei ole olemassa. Mutta tuttavapiirien tai työpaikkojen miehetkään eivät pidä meitä naisia tasaveroisina.

Nuorempana minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. En tiedä, johtuiko se siitä, että olin paitsi nätti (yhä olen, tosin ryppyisempi tietenkin ;D), mutta myös minulla oli sanottavaa. Jotenkin älykäs hieman. Sitten menin naimisiin armeijataustaisen miehen kanssa. Hän on suuren luokan sovinisti. (Tuskin olin kovin älykäs sittenkään....).

Mieheni on dominoiva. Elämämme pyörii hänen työnsä ympärillä, eli pitää sisällään runsaasti mieskontakteja. Niissä piireissä - jos missä - olen tullut täysin näkymättömäksi. Vei tosi monta vuotta ennenkuin tajusin, että roolini on pitää suuni kiinni, olla nätti ja hymyilevä. Sisälläni kiehuu joka kerta - siis aina - kun joudun mieheni vieressä seisomaan. Vain miehet keskustelevat toinen toisilleen.

Puhun paljon, olen vilkas luonteeltani. Olen tavannut samalla tavoin puheliaita, vilkkaita mieslörpöttelijöitä. Heidän juttunsa ovat hauskoja, mun jutut kälätystä. Jne.

Nainen ei tule ihmisenä samalla tavalla vakavasti otetuksi kuin mies. Vain siksi, että on nainen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Eivät suoranaisesti halveksi, mutta puhuvat ohi, eivät (jaksa/viitsi) kuunnella mitä puhun. Eivät katso silmiin. Eivät ota todesta mitenkään keski-ikäistä naista. Se, että nuoret miehet eivät edes näe, saati kuule, keski-ikäisiä naisia, ei ole mikään uutinen. Meitä ei ole olemassa. Mutta tuttavapiirien tai työpaikkojen miehetkään eivät pidä meitä naisia tasaveroisina.

Nuorempana minulla ei ollut minkäänlaista ongelmaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. En tiedä, johtuiko se siitä, että olin paitsi nätti (yhä olen, tosin ryppyisempi tietenkin ;D), mutta myös minulla oli sanottavaa. Jotenkin älykäs hieman. Sitten menin naimisiin armeijataustaisen miehen kanssa. Hän on suuren luokan sovinisti. (Tuskin olin kovin älykäs sittenkään....).

Mieheni on dominoiva. Elämämme pyörii hänen työnsä ympärillä, eli pitää sisällään runsaasti mieskontakteja. Niissä piireissä - jos missä - olen tullut täysin näkymättömäksi. Vei tosi monta vuotta ennenkuin tajusin, että roolini on pitää suuni kiinni, olla nätti ja hymyilevä. Sisälläni kiehuu joka kerta - siis aina - kun joudun mieheni vieressä seisomaan. Vain miehet keskustelevat toinen toisilleen.

Puhun paljon, olen vilkas luonteeltani. Olen tavannut samalla tavoin puheliaita, vilkkaita mieslörpöttelijöitä. Heidän juttunsa ovat hauskoja, mun jutut kälätystä. Jne.

Nainen ei tule ihmisenä samalla tavalla vakavasti otetuksi kuin mies. Vain siksi, että on nainen.

Minä olen keski-ikäinen nainen, ja minut ottavat miespuoliset työkaverit tosissaan niin ammatillisesti kuin kaverinakin, nuoremmat ja vanhemmat miehet. Kuulostaa, että sinä jostain syystä olet itse ruvennut uhriksi.

Ei tunnu. Ja olen semmoinen keski-ikäinen nainen, jota moni sanoi edellisellä sivulla, ettei huomata ollenkaan. No, ei mua seksiobjekti mielessä varmaan huomatakaan, en ole siinä mielessä kiinnostava. Mutta vastapainona asiallisissa asioissa minut otetaan paljon vakavammin kuin nuorempana. 

Työasioissa, autokaupassa, lääkärin vastaanotolla, kaupan lihatiskillä, kosmetiikkaosastolla - minua kohdellaan nykyisin palvelualttiisti ja kunnioittavasti, kun nuorena usein kohtelu oli ylimielistä ja väheksyvää.