Miksi nuorilla ei ole työhalua? (henkilökohtainen kokemus)

Koulumaailma on liian feminiininen. Kuria ja karttakeppiä ei ole. Opettajista n. 80% naisia. Miesauktoriteetti puuttuu. Tunneilla melua ja vahvaa maskuliinista kunnianhimoista kasvatusta ei ole.

Ratkaisu. Miesmalli takaisin kouluun ja työmoraalin kehitys agendan huipuksi. Testosteroni on kuitenkin se kunnianhimon ja energian hormoni.

Hämmästyin itse yläasteen vanhempainillassa, jossa opettaja puhui, että jos oppilas ei halua opiskella se ei ole hänen ongelmansa. Hmm no ehkä ei, mutta jos yläasteen opettajat ovat tuolla asenteella liikkeellä, mitäköhän niistä teineistä oikein tulee... Ei läheskään jokaisella murkulla ole tuossa iässä vastuun ottamisen kyky kovin korkea, vaikka olisi ihan fiksukin teini ja kohtuullisesti kasvatettu.

Jos koulussa oppii ettei tarvitse, jos ei huvita, niin samahan jatkuu kyllä helposti myöhemminkin.

Rekrytoinnissa jotain pielessä.

Itseäni ärsyttää se, että kaikki nuoret leimataan työhaluttomiksi lusmuiksi. Eniten ihmettelen sitä, että miten jatkuvasti onnistutaan palkkaamaan sellaisia nuoria, jotka räpläävät päivän vaan kännykkää tai eivät tee yhtään mitään. Ilmeisesti näitä lusmuilijoita on vanhemmissakin työntekijöissä. Sitten jostain syystä ne työtä haluavat nuoret sivuutetaan ihan täysin kun niitä hakemuksia tai haastatteluja arvioidaan. Esimerkiksi minä en työpäivän aikana koske kännykkään ja teen sen kaiken mitä siellä pitää tehdäkin, joskus enemmänkin. Mutta oikeisiin töihin minua ei kukaan edes harkitse ottavansa. Syyt kyllä arvaan, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen tekemäni työn laadun kanssa.

Toinen mikä ihmetyttää on se, että kaikki työttömät leimataan työnvälttelijöiksi.

Terveisin Naispelko23

Sanot mitkä työt on oltava tehtynä, ennenkuin pääsee pois.

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailma on liian feminiininen. Kuria ja karttakeppiä ei ole. Opettajista n. 80% naisia. Miesauktoriteetti puuttuu. Tunneilla melua ja vahvaa maskuliinista kunnianhimoista kasvatusta ei ole.

Ratkaisu. Miesmalli takaisin kouluun ja työmoraalin kehitys agendan huipuksi. Testosteroni on kuitenkin se kunnianhimon ja energian hormoni.

No terve menoa miehet sinne kouluihin näyttämään sitä testosteronimallia. Mikä estää? Ai niin, eipä taida homma maistua, kun ei olekaan heti johtajan titteliä, työsuhdeautoa, sihteeristä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoinnissa jotain pielessä.

Kun palkataan vain tuttavien ja sukulaisten lapsia tai kesätyöseteliläisiä eikä pistettä paikkoja oikeasti auki.

Itse en nuorena saanut kesätöitä vaikka motivaatiota olisi ollut. Johonkin mansikanpoimintaan sitä sitten vielä kesällä saatto päästä mukaan, kun ensimmäiset olivat luovuttaneet.

Reilu parikymppisenä, edelleen hankaluuksia työnsaannissa. Työkokemusta jo 4vuotta kokoaikaisena, muutamalla eri alalla.

Silti uskon että asiat hoituu ja toivottavasti tänä keväänä aukeaisi korkeakoulupaikka.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin itse yläasteen vanhempainillassa, jossa opettaja puhui, että jos oppilas ei halua opiskella se ei ole hänen ongelmansa. Hmm no ehkä ei, mutta jos yläasteen opettajat ovat tuolla asenteella liikkeellä, mitäköhän niistä teineistä oikein tulee... Ei läheskään jokaisella murkulla ole tuossa iässä vastuun ottamisen kyky kovin korkea, vaikka olisi ihan fiksukin teini ja kohtuullisesti kasvatettu.

Jos koulussa oppii ettei tarvitse, jos ei huvita, niin samahan jatkuu kyllä helposti myöhemminkin.

Ei se ole yläasteen aineopettajan vastuulla (siis haloo, mietihän nyt itsekin) enää käännyttää sitä pikku janipetterijannicaa, jos vanhemmat ovat itse lusmuilleet omasta kasvatusvastuustaan. Ei se mene niin, että vanhemmat olisit vain niitä cooleja ja kaiken sallivia kavereita ja kotona aina kivaa, ja sitten koulu muka jotenkin maagisesti opettaisi kaiken pitkäjänteisyyden ja vastuun ottamisen. 

Maksatko hyvääkin palkkaa näille "laiskoille nuorille"? Ehkä motivoisi enemmän, jos olisi asiallisen kokoinen tuntiliksa? Ja tosiaan, kannattaa rekrytointivaiheessa painottaa, että teillä kaivataan ripeitä hommansa asiallisesti hoitavia, eikä mitään kännykän tuijottelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailma on liian feminiininen. Kuria ja karttakeppiä ei ole. Opettajista n. 80% naisia. Miesauktoriteetti puuttuu. Tunneilla melua ja vahvaa maskuliinista kunnianhimoista kasvatusta ei ole.

Ratkaisu. Miesmalli takaisin kouluun ja työmoraalin kehitys agendan huipuksi. Testosteroni on kuitenkin se kunnianhimon ja energian hormoni.

Loistava päättelykyky sinulla. Miehethän eivät koskaan milloinkaan ikinä maailman historian aikana lusmuilleet missään työpaikoilla, vai?

Jostain syystä minä en nuorena päässyt oikein minnekään kesätöihin vaikka olen tosi tunnollinen. Kerran olin kyllä esimerkiksi sellaisessa paikassa jossa oli rasittavaa kun koko ajan ihmeteltiin kun tein niin paljon töitä ja kuulemma ei olisi tarvinnut ja eihän se palkka tosin mikään oikea palkka edes ollut. Mutta totta kai kun töissä oli niin olisin halunnut tehdä kunnolla töitä niin aikakin meni nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin itse yläasteen vanhempainillassa, jossa opettaja puhui, että jos oppilas ei halua opiskella se ei ole hänen ongelmansa. Hmm no ehkä ei, mutta jos yläasteen opettajat ovat tuolla asenteella liikkeellä, mitäköhän niistä teineistä oikein tulee... Ei läheskään jokaisella murkulla ole tuossa iässä vastuun ottamisen kyky kovin korkea, vaikka olisi ihan fiksukin teini ja kohtuullisesti kasvatettu.

Jos koulussa oppii ettei tarvitse, jos ei huvita, niin samahan jatkuu kyllä helposti myöhemminkin.

No ei kai se opettaja voi pakottaa opiskelemaan vaan antaa vain välineet miten kannattaa toimia.

Sehän on sama kuin palveluammatissa voit kertoa että näin, mutta et voi ottaa asiakasta niskavilloista ja pakottaa.

Oma asiahan se tosiaa on ja sitä kannattaa miettiä siinä vaiheessa kun joutuu työkkärin oven taakse tai sossun luukulle.

Minulla oli aikanani työmotivaatioita vaikka muille jakaa. Se motivaatio vain häipyi jonnekin tehtyäni tarpeeksi monta vuotta osa-aikaisuuksia kyseenalaisella palkalla (ajattelin silloin, että kun vain suostun töihin ties millä palkalla ja ties millä ehdoilla ja silti teen työni hyvin, se palkitaan - ei palkittu kertaakaan). Ilmeisesti olin kuitenkin tehnyt työni aikanaan hyvin - ja halvalla, koska aina kesäisin kun tuuraajia tarvitaan, minulla soi puhelin ja joku entisistä törppötyönantajistani olisi yhtäkkiä todella kiinnostunut palveluksistani.

Monena vuonna suostuin hyppyytettäväksi vain saadakseni viimeistään lokakuussa selville että sopimustani ei enää jatketa syystä x, y ja z. Olenkin nyt haistattanut paskat tälle meiningille ja menin opiskelemaan kokonaan uutta alaa, jossa toivottavasti työllistän itse itseni. Ja kyllä, viimeisenä kesänä kun olin jälleen kerran määräaikaisena pompotettavana työmotivaationi oli luokkaa "pitäkää tunkkinne" ja "evvk".

Kaikki työttömät nuoret siis eivät ole ainakaan aluksi laiskoja nurkissaluuhaajia, mutta tässä ei nyt ole ilmeisesti tarve ja tarjonta kohdannut. Kuten ei kohdannut kertaakaan minunkaan tapauksessani.

Sellaista se on, jos nuorelta ei ole koskaan vaadittu mitään kotona eikä koulussa. Nykyään ei tarvitse jaksaa tehdä mitään aikuisenakaan, koska yhteiskunta kustantaa elämisen, jos nuorta ei satu hotsittamaan työnteko. Omasta elämästään ei tarvitse enää ottaa vastuuta.

Se tosiaan on sääli, että ne ahkerat nuoret jäävät usein ilman töitä. Miksi niin käy? Ovatko ne lusmut vain niin hyviä puhumaan ja markkinoimaan itseään, että saavat haastattelijaakin huijattua?

No, kyllä sä olet siinä roolissa, että kerrot palkkaamillesi nuorille, millä säännöillä mennään. Monessa työpaikassa muuten on kielto käyttää omaa puhelinta.

Seuraavan kerran kun rekryät niin ota heti pari kolme nuorta. Kerro että kaikille ei riitä jatkoa vaan työn jälki ratkaisee. Sitten teet jotain urakkadiilejä, palkka hyväksytystä urakasta.

Kyllä mä tiedän mistä puhun. Olin itse sellainen joka tuli aina myöhässä yms. kun olin teini. Hampurilaisravintolassa vasta opin työelämän tavoille.

En ole palkannut sukulaisten lapsia enkä ketään kesätyösetelilläkään. Olen palkannut sellaisia jotka itse hakivat paikkaa, oli paikkailmoitus netissä pari kertaa ja toisilla kerroilla "sana kulki".  Jokainen kyllä vaikutti aktiiviselta, aktiivisimmat tulivat esittäytymään henkilökohtaisesti ja soittelivat heti hakuajan umpeudutta että saivatko paikan. Mutta ensimmäisenä työpäivänä tällainen aktiivisesti esiintynyt kyseli heti huolella että onhan lomaa, saako bonusta, saako minkä verran ylityökorvausta, ja sitten räpelsi kännyä loppupäivän. Kun sanoin että tee nnyt hyvä nainen työsi, katseli hölmönä silmät ammollaan ja meni nurkan taakse puhelimeen. Sama meno kaksi viikkoa, ei auttanut sanominen. 

Minulla on kokoaikaisena yksi varttuneempi työntekijä itseni lisäksi ja  viime kesinä on ollut muutama varttuneempi (yli 30), kaikki ovat tehneet kivasti töitä, mutta ymmärtäähän sen että perheellinen ihminen kaipaa muutakin kuin kesätyötä. Palkka on ihan alan mukainen, ei mikään johtajapalkka mutta sen alan tason mukainen jolla koulutusta ei vaadita, ja vakiotyöntekijäni saa samaa palkkaa ja elää sillä kyllä. Ne alat joilla saa isompaa palkkaa ovat myös niitä joissa vaaditaan koulutusta. Jos ei motivoi hankkia koulutusta, ei kannata vaatia johtajatason palkkaa. On niitäkin ollut jotka ovat pyytäneet yli 30 euroa tunnilta. Työstä jossa ei tarvita koulutusta. Alan palkka on paljon matalampi. Ei millään tämän alan firmalla ole varaa maksaa insinööripalkkoja ruohonleikkurin ajelusta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin itse yläasteen vanhempainillassa, jossa opettaja puhui, että jos oppilas ei halua opiskella se ei ole hänen ongelmansa. Hmm no ehkä ei, mutta jos yläasteen opettajat ovat tuolla asenteella liikkeellä, mitäköhän niistä teineistä oikein tulee... Ei läheskään jokaisella murkulla ole tuossa iässä vastuun ottamisen kyky kovin korkea, vaikka olisi ihan fiksukin teini ja kohtuullisesti kasvatettu.

Jos koulussa oppii ettei tarvitse, jos ei huvita, niin samahan jatkuu kyllä helposti myöhemminkin.

Ei se ole yläasteen aineopettajan vastuulla (siis haloo, mietihän nyt itsekin) enää käännyttää sitä pikku janipetterijannicaa, jos vanhemmat ovat itse lusmuilleet omasta kasvatusvastuustaan. Ei se mene niin, että vanhemmat olisit vain niitä cooleja ja kaiken sallivia kavereita ja kotona aina kivaa, ja sitten koulu muka jotenkin maagisesti opettaisi kaiken pitkäjänteisyyden ja vastuun ottamisen. 

Ymmärrän pointtisi mutta ei se aina ole kotikasvatuksen ongelma. Vanhempi kun ei ole siellä koulussa.

Vanhin lapseni on luonnostaan hyvä ottamaan vastuuta. Häntä ei ole koskaan tarvinnut erityisesti patistella esim lukemaan kokeisiin. Keskimmäinen vaati jonkin verran kuria, mutta uskoi koulussakin kun kotona oli selkeät säännöt. Nuorin taas, no hänen kanssaan väännetään joka ikinen päivä läksyistä, tuntikäytöksestä, aikuisten kunnioittamisesta... Silti jos koulussa ei opettaja pidä todella napakkaa otetta, pölöttää tunneilla, ei keskity jne. Ja voin vannoa, että kaverillisia emme ole.

Nuorten ja lasten kasvatus ei ole asia, joka tapahtuu kodin tyhjiössä. Siihen vaikuttaa opettajat, harrastusohjaajat, valmentajat, kavereiden vanhemmat, sukulaiset, ensimmäiset työnantajat... kukaan lapsen tai nuoren kanssa oleva ei voi luistaa siitä omasta pienestä osuudestaan. Joku kasvaa kunnolliseksi vähemmällä, joku tarvii jatkuvan tuen.

Ikävää kuulla tällaisesta, olen itse 17-vuotias nuori, joka etsii kesätöitä, enkä itse ainakaan toimisi em. tavalla, jos paikan saisin. Ikävä siis että sinulla on ollut huono tuuri, uskon että usea nuori (esim. minä) tulisi töihin tekemään töitä hyvällä motivaatiolla ja valmiudella. Itse ainakin osaan erottaa selkeästi työajan ja vapaa-ajan toisistaan, ja toimin molemmilla ajoilla sen mukaisesti.

En tiedä olenko oikein validi vastaamaan kun olen yhäkin näin 25 vuotiaana työkyvytön mt-ongelmien vuoksi. Omalla kohdallani työhaluttomuus saattoi olla oire kotiympäristöstä. Minulta ei vaadittu mitään, mutta taas jos tein jotain ja se meni ekalla kerralla väärin niin siitä rangaistiin. Plus muut sekavat säännöt. Toisaalta taas en pitänyt koulumaailman epäkäytännöllisyydestä- Hankala hypätä "työelämään" kun jokainen päivä on sitä että menee laitokseen istumaan, kuuntelemaan, kirjoittamaan ja lukemaan. Se on jotenkin niin kaukana todellisuudesta. Pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta, mutta sen tiedon tankkaaminen ilman käytännön kokemusta jättää aika hataralle pohjalle.