Elämänilo-ja osin halukin säännöllisesti kokonaan kateissa.

Tulisi liian pitkä rimpsu jos tänne kaiken avaisin, siispä tyydynkin vain kertomaan mm sen että avioliitto on kulissi, työpaikalla en viihdy eikä työnkuva toteudu, taloudellisesti on ongelmia ja toisen lapsen terveyden kanssa nyt häikkää, lisäksi tietyt pelot alkaneet puskea pintaan eli jos jotakin niistä, lähinnä vakavaa sairastumista lapselle tai itselle (liikaa kys kokemuksia lähipiirissä ja lapsuudenkokemukset vaikuttavat psyykeeni myöskin) mietin niin ahdistun parissa minuutissa niin että itken kuin hullu. Töihin pitäisi lomalta palata ja nielen itkua kun en jaksaisi, evvk.
En näe valoa missään noiden asioiden suhteen, mitenkähän kauan jaksan vielä porskuttaa ja teeskennellä että asiat ok ja normaalisti, olla kuin ei mitään töissä sen 8h/pvässä/5pvänä vkossa, en tiedä.
Milloin ja mihin tämä loppuu, eläkepäiviinkö joskus vuosikymmenten päästä, kuolemaan ennen sitä. päänupin prakaamiseen ja sairauslomaan sen myötä vai mihin, ei hajuakaan.