Onko helppoa aloittaa uusi suhde kun on omia lapsia

ei

ei

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Yksinkertaista vastausta tuohon ei taida olla. Itselläni on melko uusi suhde ja lapsia edellisestä liitosta. Ollaan edetty varoen ja rauhassa. Hankalaa siinä suhteessa, että ei voi tavata toista niin usein kuin haluaisi vielä ainakaan tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.

Niinhän se pitääkin, sullon vain yksi elämä ja oikeus onneen. Kukaan ei saa olla esteenä.

Miksi olisi? - Toki tämä lienee yksilöllistä, mutta jos minun -sinkkumiehenä- pitäsisi, tai saisin mahdollisuuden aloittaa suhteen naisen kanssa, jolla on jo lapsia, niin se toki saattaisi olla vielä melko helppoa. Ongelma tai haaste tulee vain siitä, että pitäsin itsestäään selvänä, että minun täytyisi kyetä luomaan suhde paitsi naiseen e.  lasten äidin lisäksi jonkinlainen suhde -mieluummin hyvä ja luottamuksellinen- suhde, myös hänen lapsiinsa.  - Jos nainen ilmoittaisi, että hänen lapsensa eivät merkitse hänelle mitään ja he eivät ole lainkaan väleissä, niin saattaisin -kauniisti sanottuna- hieman säikähtää ja tulla varautuneemmaksi naista kohtaan.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.

Niinhän se pitääkin, sullon vain yksi elämä ja oikeus onneen. Kukaan ei saa olla esteenä.

Lapsellekin parempi vaihtoehto  päästä esim. sijaisperheeseen kuin nämä uusperheet, joissa vain lapset on niitä jotka joustaa ja sopeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.

Eiköhän tuolloin ole siinä vanhemmuudessa jo jotain hyvin perustavanlaatuista vialla?

Riippuu susta, miehestä, lapsista... Monta on muuttujaa.

Mulle suhteen aloitus oli melko helppoa ja suhde kehittyikin melko vaivattomasti. Selkeät pelisäännöt on ollut alusta asti. Lapset ovat myös tykänneet isäpuolestaan tosi paljon (jos eivät tykkäisi en suhdetta olisi jatkanutkaan tietenkään).

Miten joku jaksaa kysellä itsestään selvyyksiä? Ei kukaan ilolla katsele toisen ruokkoja.

Tämän vuoksi nain fiksun muslimimiehen. Ottavat parisuhteet iloineen ja suruineen automaattisesti loppuelämän projektina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy ennenkaikkea lapsia.

Lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.

Lemmikit lähtevät vielä helpommin. Että ihmiset ovat omanapaisia ja itsekkäitä.

Katsotaanko tätä miehen vai naisen näkökulmasta. Miehen, joka näkee omia lapsiaan joka toinen viikonloppu vai naisen jolla lapset ovat kaiken muun ajan. Yleensä.

Toisille helppoa toisille vaikeaa.

Jos niistä asioista voisi vain sopia ja tyytyä kompromisseihin, kuten elämässä pitää. Ei tulisi niitä sun ja mun lapsia.

Tiedän perheen, missä puolison lapset joutuivat olemaan näkymättömissä huoneessaan, kun yhteiset lapset saivat olla vieraiden kanssa aikaa viettämässä.

Kuka toisen äpäriä huolii ja katselee. Yh:t kelpaa panopuuksi, ei seurusteluun.