Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kuusi vuotiaan tytön kasvatushaasteisiin kaivataan!
03.01.2017 |
Eli tyttö on kaikinpuolin kiltti ja ystävällinen kaikille, hyvä koulussa etc. Mutta kotona joka aamu hirveä kitinä, väittää joka asiassa vastaan. Kitisee niin kauan, että joko saa mitä haluaa tai kitinä jatkuu kaksi tuntia (itkee, huutaa, kitisee) Tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Kitinä liittyy usein aamupalaan. Saattaa illalla jo kysellä mitä on aamupalaksi ja usein sanon esim. muroja/puuroa etc, ja sanon vielä että siitä ei sitten aamulla keskustella enempää. Aamulla kun herää alkaa kitisemään aamupalasta "olisin halunnu vohveleita" "olisin halunnu pekonia, kananmunaa ja paahtoleipää" tai tyyliin jos sanotaan että nyt syödään vohveleita (viikonloppuisin) niin siitäkin tulee kitinää "oisin halunnu pekonia.." Eli siis mikään ei ole hyvä. Tää on niin raivostuttavaa.. Ja olen sanonut että Afrikassa moni olis iloinen jos sais jotain. Mistä tämä johtuu? Ja mitä voin tehdä eri tavalla, miten tähän voi puuttua? Tyttö muutenkin kun kiukun nielemä melkein joka aamu. Vaikka minä ja isänsä siitä sanotaan, että ei ole kiva kun kitisee joka aamu, niin silti tekee niin. Tytöllä kaksi pienempää sisarusta, jotka kumpiakaan eivät tee samaa. Tekisi mieli lähettää tyttö johonkin muualle vähäksi aikaa oppimaan..
Kommentit (28)
Mä oon 46v. Mua on vituttanut herätä joka ikinen aamu mun elämäni ajan. Ei ole väliä, kuinka kauan tai hyvin olen nukkunut, herääminen vaan on persiistä, joka kerta. Se on ominaisuus, joka ei mihinkään tunnu katoavan. Kun saan olla puoli tuntia heräämisen jälkeen ihan omissa oloissani, homma alkaa rullaamaan. MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpää, kuin joku siinä ympärillä pörräämässä ja kyselemässä tyhmiä (= ihan sama mitä). Ja syöminen saman tien kun on herännyt on aivan hirveä kokemus, oksettaa ihan fyysisesti. Eli, kokeilkaapa: tyttö herätetään, annetaan olla omissa oloissaan kirjan tms kanssa vaikka vartin ja sitten aloitatte keskustelun aamupalasta ja kouluun lähdöstä. Toki tuo etukäteen tehty lista aamiaisista voisi olla hyvä myös, antaa lapselle tunteen, että hänkin voi edes johonkin siinä aamurutiinissa vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, meillä poika (nyt 10 v) harrasti aikalailla samaa. Ei, ei saanut tahtoaan läpi. Joo, keskustellaan ja joo, saa ehdottaa ja toivoa ja mitänäitänyoli. Ja mikä tärkeintä: Meni ohi (ehkä ilman pysyviä traumoja kenellekään) ;)
(muutama aamiainen saattoi jäädä syömättä mut ei kerrota kellekään)
Tsemppiä! Hyvin sä vedät :)
Kiitos kannustuksesta!! Joo ei auta ku kestää kitinä aamuja jonkun aikaa, ja periksi en anna 😊
Ap
Voi hitto. Kitisevät kitisemään omiin huoneisiinsa ettei muitten tartte kuunnella sitä kitinää aina.
Keitä kaurapuuroa.
Maistuu sitten leipä ja murot myöhemmin.
Voisiko olla väsymystä? Kui paljon nukkuu yössä?
Voisiko aamupalal olla vaik pari vaihtoehtoo. Esim leipä, jugurtti tai puuro. Meillä jokainen saa aamuisin noista valita mitä ottaa. Ei tartte narista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset saa sitä ruokaa, mistä pitävät. Yhdelle kaurapuuroa, toiselle rahkaa ja marjoja, kolmannelle uunissa paahdettua bataattia ja mysliä. Kaikki tuo valmistuu 20 minuutissa, kaikilla on hyvä mieli ja lähdetään iloisina kouluun. Ja sekä äidin että isän energia menee johonkin ihan muuhun kuin lasten kanssa inttämiseen.
Meillä mies juo teetä, minä kahvia. Kumpikin saa, mitä haluaa, eikä tehdä isoa numeroa siitä, että minä päätän.
En voisi kuvitellakaan sellaista perhettä kuin ap:lla. Ihan kuin se ekaluokkalainen olisi joku vihollinen, joka pitää saada aisoihin.
Koulussa lapset syövät sitä, mitä on tarjolla tai eivät syö mitään. Valinta on heidän, ei ole pakko syödä. Iso osa lapsista ei syö.
Kuten edellä, olisiko aamut helpompia jos olisi enemmän mistä valita. Meillä ei ole määritelty mitä on aamupalaksi. Vaihtoehtoina on leipä, rahka, puuro tai hedelmä/marja. Jos kerran lapsi tykkää mangosta, miksi se ei voisi olla useammin vaihtoehtona aamupalaksi. Samalla tavalla siitä niitä hiilareita saa kuin puurosta taikka leivästä.
En ole ap mutta tosi hyvä idea! "Sitä saa mitä tilaa" ja lapselle jää kuitenkin pieni valinnanvapaus koska hänhän on kuitenkin jo aika iso vaikka onkin vasta pieni. Ikään kuuluu myös se että oma tahto on aika voimakas, ja tuossa iässä lapsi on sekä iso että pieni yhtä aikaa. Meidän kuusivuotias kiteytti yksiselitteisesti näin hermot menetettyään: " mä oon vielä lapsi, mä vasta opettelen". Tämä on hyvä muistaa että lapsen täytyy kokeilla rajojaan ja opetella tunne-elämän skaalaa.
Lasta ei myöskään kannata verrata nuorempiin koska hän (ymmärsin näin) on se vanhin lapsi ja tienraivaaja. Omat kitinänsä tulee olemaan niillä nuoremmillakin.
Todennäköisesti hän ei ole myöskään aamuihmisiä eikä kaikille aamupala maistukaan, ottakaa listalle esim. hedelmiä joista valita.