Näin lapsena unta erikoisesta huoneesta, jonka nyt aikuisena näin ihan oikeasti 20v.myöhemmin
Uni jäi mieleeni lapsena, enkä oikein tiedä miksi. Huoneen nurkassa oli pönttöuuni ja varsinainen olkkari oli edessä mutta sinne mennessä oli kaksi jyrkkää askelmaa ja kaide ympäröi olkkaria jättäen pönttöuunin alatasolle. Toisella puolella heti oven takana oli vanha singerin ompelukone, sekin oli olkkarin korkeudella aika hassusti. Tutustuin nykyseen mieheeni 5v.sitten ja lähdimme hänen kotimaassaan käymään. Poikkesimme miehen hyvän ystävän luona ja olin lentää perseelleni kun näin sen olkkarin! Täysin samanlainen, jopa se singeri oli paikallaan. Mieheni kertoi että oli rakentanut tätä olkkaria ja lämmön vuoksi olohuonetta oli korotettu. Kun kysyin milloin hän oli tätä rakentanut, se osui yksiin unennäköni aikoihin, tosin olin silloin 11v.-12v. Onko teille tapahtunut joskus jotain vastaavaa?
Kommentit (81)
Kun tuota tapahtuu, niin naurattaa nuo ihmiset, jotka paniikissa selittää todisteista ja ties mistä aivovääristymistä. Kun on liian pelottavaa ajatella, että joku nyt vain näki jotain ennalta, sitä tapahtuu, ihan normia itse asiassa.
Minä näin unen, jossa jätin jäähyväiset kahdelle lapselleni, jotka olivat kuolemassa. Muistan missä istuimme, kun rohkaisin lapsiani, että ei kuolemassa ole mitään pelättävää, lähdette sinne yhdessä. Isoveli oli jo alakoululaisen ikäinen (ehkä 6 - 10-vuotias), joten hänelle sanoin, että pidä huolta pikkuveljestäsi. Pikkuveli oli vielä pieni. Lapset olivat ihan kuin minä tahansa päivänä. Minä löysin itsestäni sellaista voimaa, joka oli siinä tilanteessa pakko löytää, sillä enhän voinut romahtaa lasten edessä. Se meni hyvin, olin kannustava ja lapset olivat hyväntuulisia.
Uni järkytti minua suuresti. Minulla oli monta päivää epätodellinen olo, tuntui, etten ollut oikein työkunnossakaan. Ehkä järkyttävyyden vuoksi uni painui vähän taka-alalle, vaikka en sitä varsinaisesti koskaan unohtanutkaan. Meni kuitenkin kymmenen vuotta ennen kuin uni nousi takaisin sellaiseen tietoisuuteen, että pystyin yhdistämään sen todelliseen elämään. Ja olikin aika järkytys tajuta, että ne lapsethan todellakin kuolivat. Eivät olleet omia lapsiani vaan hänen lapsia, jonka huoneessa unessa istuimme.
Nyt pari vuotta sitten näin toisen unen, jossa minulle näytettiin erään hyvin rakkaan ihmisen lapsi, joka ei ole vielä syntynyt. Muistan toki sen lapsen siitä unesta hyvin. Mutta myös sen huoneen missä näin nuo ihmiset. Odotan innolla, että joskus näen tuon huoneen tässä elämässä. Kovasti haluaisin tietää kenen talossa se on.
Niinhän ne nykyfyysikot taitavat epäillä koko lineaarista aikaa vaan se olisi siten että kaikki aika on kuin yhtäaikaa ja jotkut pystyvät ylittämään nämä aikasiivut mutta en osaa tarkemmin selittää You Tubella oli semmoinen teoria fuyysikoilla.
Rakennettu muisto. Oikeasti et nähnyt samaa unta vaan jälkimmäisessä unessa syntyi suurin osa niistä ensimmäisen unen tapahtumista jotka uskot muistavasi. Olet aivan varma asiasta ja niinhän se ihmismieli tekee jänniä asioita. Tuo ilmiö on samanlainen kuin dejavu eli sen kokeneet ovat täysin varmoja kokeneensa vastaavan aiemmin mikä tietysti on vain ihmismielen temppuja.
Kun näitä on itselle sattunut jo viisi kertaa ja joka kerralle on todistajat niin aika normaalina tätä jo pitää. Tunnistin myös kerran kaverini pikkukuvassa olevasta kivestä mistä kivi oli - kaverini testasi nimittäin kykyäni.
Ja arvatkaapa mitä minä vastasin oikein. Kivi oli eräästä suomalaisesta luolasta ! Kyllä kaverini hämmästyi että pystyin tietämään sen. Se kivi ei ollut mitenkään yhdistettävissä koko luolaan oikeastaan se olisi voinut olla mistä vain.
Minulla toimii myös ns taikavarpu vaikka en uskonut ollenkaan siihen. Mutta niin vain kävi.
Vierailija kirjoitti:
Rakennettu muisto. Oikeasti et nähnyt samaa unta vaan jälkimmäisessä unessa syntyi suurin osa niistä ensimmäisen unen tapahtumista jotka uskot muistavasi. Olet aivan varma asiasta ja niinhän se ihmismieli tekee jänniä asioita. Tuo ilmiö on samanlainen kuin dejavu eli sen kokeneet ovat täysin varmoja kokeneensa vastaavan aiemmin mikä tietysti on vain ihmismielen temppuja.
Ei ole rakennettu muisto toetää ennalta veljensä kuolema tai laivan uppoaminen sillä paikalla oli ihminen joka muistutti itseäni mitä olin puhunut :)! Nämä eivät selity ollenkaan tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Rakennettu muisto. Oikeasti et nähnyt samaa unta vaan jälkimmäisessä unessa syntyi suurin osa niistä ensimmäisen unen tapahtumista jotka uskot muistavasi. Olet aivan varma asiasta ja niinhän se ihmismieli tekee jänniä asioita. Tuo ilmiö on samanlainen kuin dejavu eli sen kokeneet ovat täysin varmoja kokeneensa vastaavan aiemmin mikä tietysti on vain ihmismielen temppuja.
Vähän siis vaikeasti selitetty mutta siis tuo lapsuuden muisto on siis rakentunut nyt aikuisiällä jälkikäteen nukkuessasi ja aivosi haluaa yhdistää näkemäsi siihen muistoon.
Näin parikymppisenä niin vahvan enneunen tulevasta kriisistä perheessäni, että voisin vieläkin piirtää yksityiskohdat, meren, ihmiset ympärilläni ja taustalla olevan maiseman. Jaksan vieläkin hämmästellä unta, vaikka siitä on jo 30 vuotta aikaa. Ja se kriisi tuli, se kesti vuosia ja nykyinen olotila on identtinen unessa olleeseen tunnetila verrattuna. Erittäin vahva ja koskettava uni, jota kukaan ei voi kyseenalaistaa, koska se oli ikään kuin varoitus tulevasta. Ehkä nuoruudessa nähty uni antoi minulle tietoisuuden siitä, että selviän, vaikka olin sekoamisen partaalla vuosia. Ehkä sekosinkin, mutta selvisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennettu muisto. Oikeasti et nähnyt samaa unta vaan jälkimmäisessä unessa syntyi suurin osa niistä ensimmäisen unen tapahtumista jotka uskot muistavasi. Olet aivan varma asiasta ja niinhän se ihmismieli tekee jänniä asioita. Tuo ilmiö on samanlainen kuin dejavu eli sen kokeneet ovat täysin varmoja kokeneensa vastaavan aiemmin mikä tietysti on vain ihmismielen temppuja.
Ei ole rakennettu muisto toetää ennalta veljensä kuolema tai laivan uppoaminen sillä paikalla oli ihminen joka muistutti itseäni mitä olin puhunut :)! Nämä eivät selity ollenkaan tuolla.
Nuo ennaltanäkemiset on höpötystä. Ihmiset kokee ja arvailee miljoonia asioita ja kaiken voi tulkita enteiksi jos haluaa. Kyllä lotossakin aina joku voittaa.
Minä näin joskus lapsena monta kertaa outoa unta. Unet olivat sisällöltään erilaisia, mutta ne tapahtuivat aina samassa paikassa.
Tämä paikka oli sellainen hirveän pitkä mäki, joka laski ensin alaspäin ja muuttui sitten hirveän korkeaksi mäeksi. Mäessä oli sellaisia pieniä nousuja ja laskuja. Mäki oli tiheän metsän ympäröimä.
Unissani laskin joko pulkalla tätä mäkeä, joskus oli kivaa, välillä vauhti meni liian kovaksi. Joskus yritin epätoivoisesti juosta mäen alkupäästä loppupäähän. Joskus unissa oli kesä ja ajoimme autolla tässä mäessä.
Muutama vuosi sitten näin kuvan ruotsin ja norjan rajasta:
Tuolla rajalla minä hengailin joskus lapsena unissani. :D Ihan samannäköinen paikka.
Tiede voisi jo myöntää ja avautua meilläkin näille että nämä kuuluvat ns todellisuuteen . Ärsyttää kun tiede on niin omahyväisen ennakkoluuloista ettei edes näe miten sen on pakko alkaa nykyfysiikankin valossa tajuta ettemme tiedä paljojakaan miten tämä koko souvi etenee. Ihminen on vain niin itseriittoinen ja ainakin tiedeaivopesty ihminen. Onneksi fysiikka alkaa lähestyä jo jännempiä vesiä.
17-vuotiaana näin unen jossa minulla oli poikaystävä ja rakastimme toisiamme, sellaisella täydellä, ehdottomalla, luottavalla rakkaudella. Olin herättyäni sekaisin monta päivää, se oli niin todentuntuinen. En ollut koskaan rakastanut niin. Vuosia kului ja aloin uskoa että sellaista rakkautta ei oikeasti ole, ja menin naimisiin jne.
Vasta 40+ kohtasin sellaisen rakkauden, ja tunnistin sen, lopultakin. Vähän haikeana, koska olisi kuitenkin kannattanut mieluummin odottaa kuin mennä naimisiin väärän miehen kanssa. Mutta parempi edes niin.
Olimme sitä mieltä molemmat, että olemme tavanneet jo edellisessä elämässä (elämissä?) ja tulemme tapaamaan vielä seuraavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakennettu muisto. Oikeasti et nähnyt samaa unta vaan jälkimmäisessä unessa syntyi suurin osa niistä ensimmäisen unen tapahtumista jotka uskot muistavasi. Olet aivan varma asiasta ja niinhän se ihmismieli tekee jänniä asioita. Tuo ilmiö on samanlainen kuin dejavu eli sen kokeneet ovat täysin varmoja kokeneensa vastaavan aiemmin mikä tietysti on vain ihmismielen temppuja.
Ei ole rakennettu muisto toetää ennalta veljensä kuolema tai laivan uppoaminen sillä paikalla oli ihminen joka muistutti itseäni mitä olin puhunut :)! Nämä eivät selity ollenkaan tuolla.
Nuo ennaltanäkemiset on höpötystä. Ihmiset kokee ja arvailee miljoonia asioita ja kaiken voi tulkita enteiksi jos haluaa. Kyllä lotossakin aina joku voittaa.
Jaa mitenkäs sen selität kun paikalla oli toinenkin kuulemassa ennustukseni ja ne kaikki ovat toteutuneet vielä? ei noita Wasa Kingejä laivoja niin montaa ole uponnut että sattumasta kävisi vai? Minä vielä sanoin että se uppoaa niin nopeasti etteivät ihmiset ehdi sieltä pois. Kaikki kävi kuten ennalta näin tismalleen. Puolentoista kk päästä. Eikä silloin myrskynnyt vaan oli kiva aurinkoinen päivä kun tämä tuli mulle. Ja kaverini todistaa että joka sana on totta. Veljeni kuolema asian ennusteen todistaa sisareni.
Kuulin tämän tarinan jossa nuori tyttö oli ruokapöytään tullessaan ilmoittanut vaan huolettoman iloisesti että " hänpä sitä muuten kuolee huomenna"
Ja niin oli käynyt että paikallinen tiehöylä murskasi tytön tutulla koulumatkalla . Kertojaa en epäile ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiede voisi jo myöntää ja avautua meilläkin näille että nämä kuuluvat ns todellisuuteen . Ärsyttää kun tiede on niin omahyväisen ennakkoluuloista ettei edes näe miten sen on pakko alkaa nykyfysiikankin valossa tajuta ettemme tiedä paljojakaan miten tämä koko souvi etenee. Ihminen on vain niin itseriittoinen ja ainakin tiedeaivopesty ihminen. Onneksi fysiikka alkaa lähestyä jo jännempiä vesiä.
Tiede ei ole omahyväisen ennakkoluuloista, vaan se tyyppi joka täällä selittää niistä rakennetuista muistoista on.
Kannattaisi puhua näistä jonkun fyysikon kanssa, ei kyökkipsykologin.
Olen nähnyt kaksi todella hassua enneunta. Toisessa näin nimenomaan rakennuksen johon menin oikeassa elämässä noin kymmenen vuotta myöhemmin. Rakennuksella ei ole ollut elämässäni mitään erityistä merkitystä. Toisessa näin unta että kävelin ulkona ja joku mies huusi Jesperi-nimistä koiraansa. En tuntenut enkä tiennyt ketään Jesperi-nimistä ja herättyäni naureskelin että olipa hassu nimi. Paria päivää myöhemmin kävelin ulkona ja joku mies huusi Jesperi-nimistä koiraansa.
Näillä unillahan ei ollut mitään merkitystä, ja siksi en tiennytkään itkeäkö vai nauraa kun ne tulivat toteen. Ns. ihan turhia enneunia.
Siinä on aika-avaruus päästänyt energiaa läpi.
Olen varma, että tämäkin selitetään jo 10 vuoden päästä.
Yksi Prismadokumentti (oliskohan esitetty pari vuotta ) tutki koehenkilöitä, joille aiottiin yllättäen esittää jotain poikkeuksellisen liikauttavaa kuvamateriaalia. Samalla heidän aivojen sähkökenttiä tms mutattiin poikkeuksellisen herkillä antureilla.
Tutkijoiden ällistykseksi aivoissa esiintyi poikkeavaa reagointia jo ennen materiaalin esittämistä.
Eli tuleva voimakas tapahtuma lähettää jonkinlaista signaalia tuntemaamme "menneisyyteen", ennen kuin se on edes arkikielellämme "tapahtunut".
Näin vuosia sitten unta, että olin käymässä vaatekaupassa, joka oli hyvin erilainen kuin mikään hereillä näkemäni. Tästä meni muutama kuukausi, kun kävin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni eräässä pikkukaupungissa. Kävelimme kaduilla ja kävimme kaikissa mielenkiintoisen oloisissa liikkeissä. Kun mentiin yhteen pikkuliikkeeseen, se olikin sisäpuolelta yllättävän suuri ja täsmälleen samanlainen kuin unessani. Kuljin ympäri kauppaa ja hoin ystävälleni, että "tämän olen nähnyt unessa". Myyjä katsoi minua kuin hullua, ymmärrän kyllä!
Mielenkiintoisia. Pitää itse kirjoitella näitä myös paremmalla ajalla.
Minä näin WasaKingin kannella että laiva uppoaa ja se upposikin , Estonia. Kerroin sen siellä laivalla toiselle ihmiselle ja hän on todistajana. Kaikki on totta.