Näin lapsena unta erikoisesta huoneesta, jonka nyt aikuisena näin ihan oikeasti 20v.myöhemmin

Mä näin unta ala-asteella keltaisesta paperista, jossa luki johannes. Meille tuli sitten seuraavana päivänä uskonnon pistokoe, ja siinä toistui sama keltainen paperi ja tyhjä kohta, mikä piti täydentää.

Ei ollut mitään hajua, mutta kirjoitin Johannes, nii kuin unessa ja sain kympin.

Mun lapsi on kertonut vastaavasta, pienestä kaupungista tai muutamasta rakennuksesta, niiden välisistä sijainneista, tiloista, hyvin yksityiskohtaisesti. On pystynyt ja pystyy kaiketi edelleen hankkiutumaan sinne halutessaan valveilla.

Tutustuin vuosia sitten henkilöön, jonka kanssa olimme kokeneet samanlaisia asioita lähes tismalleen samaan aikaan. Olemme eri ikäisiä, joten kyse ei ollut esimerkiksi nuoruuteen kuuluvista vaiheista.

Olimme muutenkin samanlaisia, mutta nämä konkreettiset asiat nostivat hiukset välillä pystyyn. Saatoin kertoa hänelle esimerkiksi että lapsena minulla oli pakkomielle syödä tomaatti-pippuri-banaani-sosetta ja hän vastasi hämmentyneenä että niin minullakin, mutta nuoruudessa. Kun otettiin huomioon ikäeromme, nämä asiat olivat tapahtuneet samaan aikaan. En halua kertoa oikeita esimerkkejä mutta ylemmän keksityn jutun lisäksi tapaukset olivat sen tyylisiä että molemmille oli tullut himo saada aivan tietynlainen ja tietynvärinen auto samana vuonna, eikä ko. väri tai malli ollut silloin todellakaan muodissa. 

En tiedä mistä tällaiset yhteensattumat voivat johtua, koska niitä ei ollut yhtä tai kahta, vaan parikymmentä ja olimme molemmat aivan yhtä hämmentyneitä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla ei enää ole lapsena huoneesta piirtämääsi kuvaa tallessa ja löydettävissä, se ei voi toimia evidenssinä muistihäiriö-selitystä vastaan, koska muistikuva siitä, että piirsit huoneen, sisältyisi muistihäiriöön.

Minulla itselläni on tosiaan monia ap:n kaltaisia kokemuksia, mutta koska en voi todistaa niitä, koska en voi raportoida ja arkistoida kaikkea kokemaani ja säilyttää arkistoja loputtomiin siltä varalta, että joskus tarvitsisin evidenssiä. Kokemuksiani on mahdotonta todistaa, koska todistusaineiston pitäisi tulla muistin ulkopuolelta.

8

Eihän kukaan voi todentaa omia uniaan, joten tietenkin todistusaineisto tulisi ainoastaan muististani. Vaikka olisin säilyttänyt piirrustuksen, niin kuinka olisin todistanut että olen piirtänyt sen nuoruudessani, enkä eilen? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla ei enää ole lapsena huoneesta piirtämääsi kuvaa tallessa ja löydettävissä, se ei voi toimia evidenssinä muistihäiriö-selitystä vastaan, koska muistikuva siitä, että piirsit huoneen, sisältyisi muistihäiriöön.

Minulla itselläni on tosiaan monia ap:n kaltaisia kokemuksia, mutta koska en voi todistaa niitä, koska en voi raportoida ja arkistoida kaikkea kokemaani ja säilyttää arkistoja loputtomiin siltä varalta, että joskus tarvitsisin evidenssiä. Kokemuksiani on mahdotonta todistaa, koska todistusaineiston pitäisi tulla muistin ulkopuolelta.

8

Eihän kukaan voi todentaa omia uniaan, joten tietenkin todistusaineisto tulisi ainoastaan muististani. Vaikka olisin säilyttänyt piirrustuksen, niin kuinka olisin todistanut että olen piirtänyt sen nuoruudessani, enkä eilen? ap

Tarkoitin sillä lähinnä, että se olisi ainakin todistusaineistona sinulle itsellesi. Itse olen nimittäin omien vastaavien kokemusteni kanssa joutunut epäilemään omaa kognitiivista terveyttäni sen jälkeen, kun olen lukenut aivojen toimintahäiriöistä.

8

On olemassa sellainen asia kuin henkinen perhe. Jokaisella on sellainen, ja olette yhteydessä yli ajan ja etäisyyden. Lue lisää: http://www.newmessage.org/wiki/Spiritual_Family

Tuota, välillä elämässä tapahtuu hassuja asioita sattumalta. Olette varmasti monesti nähneet unia paikoista, jotka EI näyttäydy todellisuudessa koskaan? Sitten joskus tapahtuu tällaista myös, että jokin muisto ja tulevaisuuden tapahtuma ovat yhteneväiset. Sattumalta.

Mulla oli syöpä jonka todennäköisyys tulla mun ikäiselle oli alle 1/20 000. On aika uskomatonta että niin kävi, mutta silti niin kävi.

Sattumaa, kuvittelua, liioittelua tai satuilua.

Minä piirsin pienenä purjelaivan mallin tismalleen sellaisena kuin sukuni oli sukututkimuksen mukaan tullut aikoinaan samalla laivalla tähän maahan. Ja piirsin sen mielikuvituksestani täysin. Se oli erittäin putoa.

Murkkuiässä sitten piirsin myös kirkon joka oli sieltä sukuni alkuperämaasta kopio.

Solumuistiperimää?

Goethe näki usein jonnekin tullessaa mitä hän tulee tekemään siellä esim kun saapui uuteen kaupunkiin hän näki jo rakennukset jotka suunnitteli vasta paljon myöhemmin. Tällaisia ihmisiä on. Ota Goethen omaelämänkerta ja lue!

Minä tiesin veljeni kuolemasta 2 päivää ennen. Ja on totta. Matkaa oli 250 km .

Näin nuorena tyttönä unta hylätystä huoltoasemasta.

Uni toistui muutaman kerran ja jäi siksi mieleeni.

Aikuisena, muuttaessani aivan uuteen kaupunkiin, menin työhaastatteluun paikkaan jonka reitti tuntui oudon tutulta. Tunnistin nimittäin pyöräillessäni sinne, sen varrella olevan hylätyn huoltoaseman. Pääsin sinne töihin.

Elämäni hienoin työpaikka mitä ikinä on ollut. Tosin sen ymmärsi vasta myöhemmin kun oli jo pois sieltä uudessa paikassa.

Eli kyllä kaikenlaista jänskää voi sattua .

Outo huone, vaikuttaa semmoiselta joita ennen oli omakotitalojen vintillä, välikaton ja huoneen väliin jäävä lokero, siellä kuivan näköisiä kukkia jotka eivät silti lakastu.  Kuin jokin piilohuoneisto.

Yhden toteenkäyneen unen muistan. Näin unta n. 13-14 vuotiaana jossa uin turkoosissa vedessä vaaleahiuksisen pojan kanssa. Ranta vaaleaa hiekkaa sekä korkeita, teräväreunaisia kallioita. Yhdessä kalliossa oli aukko ja siitä pystyi uimaan läpi. Muistan kun poika sanoi, että emme saisi uida pidemmälle, koska vedessä saattaisi olla haita. 

Jostain syystä uni jäi mieleeni ja muistelin sitä usein. Se ei vaikuttanut millään tavalla tärkeältä unelta, mutta vaikutti ihanan eksoottiselta ja kutkutti teinitytön romantiikan kaipuuta. 17-vuotiaana olin aupair-perheeni kanssa Saint Tropez'sä ja muistin uneni kun tosiaankin olin uimassa kyseisellä rannalla ja minulle tuntematon poika varoitti minua haista...

Mä näin esikoistani odottaissa usein unta, että olin suihkussa suihkukopissa ja oli erilaiset kaakelit seinässä kuin kellään tutullakaan. Mikä oli hämmästyttävintä, että ihmettelin aina kovin, että vauva suihkussa sylissäni oli poika. Tyttöä jotenkin odotin, ei kysytty ultrassa kumpi tulee. Sama uni toistui usean kerran ja onneksi ehdin siitä kertoa miehelleni ja usealle ystävälleni. 

Meillä oli kotona kosteusvaurio ja muutettiin evakkoon kuukaudeksi. Olin jo tyystin unohtanut uneni. Mutta sitten tuli se hetki, se hetki minkä olin kokenut jo monesti unessa. Poika sylissä ja suihkukopissa katsoin seinää, hitto ne oli ne kaakelit sieltä unestani. 

Onneksi olin tuota kertonut monelle, muuten ei varmaan kukaan olisi uskonut. En ole nähnyt ennen unita mitkä olis toteutunut. 

Olen nähnyt ennaakkoon myöskin lasteni sukupuolet, kertonut näistä muillekin. Mutta tuo huone jotenkin ravistutti. Ja miksi näin juuri tuon huoneen? Uskon että olen nykyisen mieheni kanssa lopun elämäni, hän on minulle juuri sopiva. Ehkä näin huoneen koska mieheni rakensi sitä ollessaan parikymppinen. Jospa sieluni kävi tuolla unen aikana. En tiedä. ap

Hui näitä! Hauskoja sattumia. Itseä alkoi puistattamaan muiden sotaunet. En stressaa sotia ym. Vaan olen sitä mieltä ettei niihin me tavalliset kauheasti voida vaikuttaa.

Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt varmaan 10 unta Suomen ja Venäjän välisestä sodasta, ne on aina todentuntuisia ja olen aina vanhemmillani sodan aikana, lapsuudenkodissani.

Edellinen oli kuukauden sisällä, heräsin keskellä yötä ja menin heti selaamaan uutissivustoa, isolla tekstillä Venäjän toimista jotka kiristää idän ja lännen välejä. Unet ovat olleet niin todentuntuisia, että olen alkanut pelkäämään kovia ääniä ja lentokoneiden jyrinää, kummastakaan en ole ennen välittänyt. Vaikken normaalisti ajattele asiaa, kai se on jossain alitajunnassa.

On muuten semmoinenkin asia, että lineaarinen käsitys ajasta ei välttämättä vastaa ajan todellista luonnetta.

Ehkä meidän unet ei vaan aina tiedä että se asia joka osuu unessa käsiteltäväksi ei ole "vielä" tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

On muuten semmoinenkin asia, että lineaarinen käsitys ajasta ei välttämättä vastaa ajan todellista luonnetta.

Ehkä meidän unet ei vaan aina tiedä että se asia joka osuu unessa käsiteltäväksi ei ole "vielä" tapahtunut.

Ah, ihanan runollinen selitys. Tekisi mieli uskoa.

Näin unen unelmieni kodista, joka oli löytynyt. Kirjoitin unen muistiin, koska ystäväni sanoi, että erikoinen uni, pidä unipäiväkirjaa. Olin unohtanut unen, ja unipäiväkirjan pito jäi muutamaan uneen...vuosi myöhemmin löysimme talon josta teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin. Olimme matkoilla ja mukana oli päiväni, johon olin kirjoittanut unen ja luin sen ☺Uskomatonta, mutta talo jossa nyt asumme oli unissani.