Miten muuttaa ajatuksiaan syömisestä?

Kokeile paljon kaikkea uutta. Lisää kasviksia pikku hiljaa.

Mikä sulla on se ns kompastuskivi? Miten syöt silloin kun lihot.

Minulle oli silmiä avaava ajatus siitä, että ylipainoisena voisi jo elää niin kuin normaalipainoinen. Eli syödä ja liikkua niin kuin normaalipainoinen tekisi. Ei mitään kitukuureja, ei kalorien laskemista, ei vaa'alla ravaamista vaan hyvälaatuista ruokaa kohtuullisia määriä, herkkuja silloin tällöin sekä säännöllistä liikuntaa. Tällä keinoin minulta lähti lähemmäs 40 kg pysyvästi. (Vaa'alla kävin kerran kuukaudessa). 

Saako vastata vaikka ei ole ollut lihava?

1. miksi suunnittelu on ongelma? Tee neljän viikon täydellinen ruokalista valmiiksi. Kun neljä viikkoa on kulunut, aloita sama lista alusta. Näin sinun ei tarvitse enää koskaan miettiä mitä söisit, koska se lukee listassa. Helpompaa kuin hengitys.

2. ala ajatella ruokaa ravintona. Ei huvituksena, ei lohtuna, ei nautintona. Tämä ei tarkoita, etteikö voisi tehdä ja syödä hyvää ruokaa. Tämä tarkoittaa, että ruuan ensisijainen tehtävä on ravita sinut, jotta pysyt terveenä ja jaksat elää iloista elämääsi.

Toivottavasti tästä on apua.

lisää?

ww kirjoitti:

Saako vastata vaikka ei ole ollut lihava?

1. miksi suunnittelu on ongelma? Tee neljän viikon täydellinen ruokalista valmiiksi. Kun neljä viikkoa on kulunut, aloita sama lista alusta. Näin sinun ei tarvitse enää koskaan miettiä mitä söisit, koska se lukee listassa. Helpompaa kuin hengitys.

2. ala ajatella ruokaa ravintona. Ei huvituksena, ei lohtuna, ei nautintona. Tämä ei tarkoita, etteikö voisi tehdä ja syödä hyvää ruokaa. Tämä tarkoittaa, että ruuan ensisijainen tehtävä on ravita sinut, jotta pysyt terveenä ja jaksat elää iloista elämääsi.

Toivottavasti tästä on apua.

Tässä hyviä vinkkejä. Lisään vielä, että mene aina kylläisenä kauppaan ja osta vaikka aina viikoksi kerrallaan ainekset, joista saat sitten listan ruuat tehtyä. Opettele käyttämään mausteita, niillä saa helposti tehtyä maukasta ruokaa, vaikka jättäisi kermat, suolat ja rasvat vähemmälle.

Opettele tunnistamaan, miten usein ja minkäkokoisia annoksia tarvitset. Jos verensokerisi laskee herkästi, syö pieniä annoksia 3-4 tunnin välein. Ja opettele syömään rutosti kasviksia.

Kiitos vastauksista!

Suunnittelu on ongelma, koska elämäni on epäsäännöllistä. Tämä on myös se kompastuskivi.

Joskus syön kotona, aika usein muualla. Jatkuva eväiden miettiminen, säännöllisen ruokarytmin ylläpitäminen ja himojen hillintä saivat ajatukset pyörimään koko ajan ruoassa. Ei kivaa, eikä sitä loputtomasti jaksa.

Juuri jotain tuollaista hakisin, miten saisin käännettyä ajattelun niin että ruoka on "välttämätön paha" tms niin ettei sitä tekisi liikaa edes mieli.

-Ap

Upitan kun itseäkin kiinnostaa, saisiko tuota suhtautumista mitenkään muutettua. Miten voisi oppia pitämään ruokaa pelkkänä polttoaineena eikä ajankuluna/huvituksena/johonkin tekemiseen automaattisesti kuuluvana/palkintona/rangaistuksena/lohtuna? Pystyykö sellaista oppimaan ollenkaan?

Sama ongelma kuin ap:llä: olen useita kertoja onnistunut pudottamaan painoa, ja pysymäänkin uudessa painossa jopa vuosia, kunnes sitten tulee jokin kriisi elämässä, ja sitten mennään taas... Ei vaan riitä voimavarat siihen liikkumiseen ja syömisen suunnitteluun vaikeassa elämäntilanteessa, ja olen ennätysnopea syömään ja juomaan itseeni 20-30 kg lisää... 

Nyt on taas paino 80 kilossa ja syy tällä kertaa on kova työstressi yhdistettynä siihen että äitini kuoli täysin yllättäen sydäninfarktiin kesällä. Ei ollut mitään sydänvikaakaan todettu, mutta sieltä suonen seinämästä oli jotain kovettuma-plakkia lähtenyt irtoamaan ja aiheutti sitten kuolemaan johtaneen kohtauksen. Minä sitten menin vaihteelle: "mitä hiton väliä jollain painolla,tässä on kyse henkiinjäämisestä"! Jaksaakseni join kaljaa, söin mässyä, en koskaan laittanut itse ruokaa vaan elin pikaruoalla. Ja tässä sitä taas ollaan, lähes 20 kiloa kesää painavampana.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli silmiä avaava ajatus siitä, että ylipainoisena voisi jo elää niin kuin normaalipainoinen. Eli syödä ja liikkua niin kuin normaalipainoinen tekisi. Ei mitään kitukuureja, ei kalorien laskemista, ei vaa'alla ravaamista vaan hyvälaatuista ruokaa kohtuullisia määriä, herkkuja silloin tällöin sekä säännöllistä liikuntaa. Tällä keinoin minulta lähti lähemmäs 40 kg pysyvästi. (Vaa'alla kävin kerran kuukaudessa). 

Sama täällä. Olen panostanut itselle maukkaaseen ruokaan lautasannosta hyväksi käyttäen. Jättänyt turhat välipalat pois. 5 ateriaa eli aamiainen, lounas, päivällinen ja kaksi välipalaa mielellään joku hedelmä tai vihannes. Teen istumatyötä. Nautin hyvästä mausta en jättiannoksesta.

Muutama neuvo, jotka olen itse havainnut hyviksi (laihduttanut 35 kg):

- Syö 3-4 tunnin välein. Unohda kituuttaminen rahkalla ja riisikakuilla. Syö kunnon kotiruokaa, kasvispainotteisesti.

- Laita ruokaa pienemmälle lautaselle.

- Syö hitaasti.

- Suunnittele viikon syömiset etukäteen, ja käy kaupassa kerran viikossa. Laadi etukäteen erittäin tarkka ostoslista, ja pitäydy siinä.

- Vältä kaupassa osastoja, joilla on houkutuksia. Esim. karkkiosasto on yleensä kaupassa juuri ennen kassoja, mutta lähes aina sen pystyy kiertämään.

- Jos elämäsi on epäsäännöllistä, varaudu siihen: tee ruokaa valmiiksi esim. pakastimeen, josta se on helppo ottaa ja lämmittää. Kuljeta mukanasi esim. banaania tai omenaa, jotka voit syödä nälän yllättäessä liikenteessä. Ennakoi menosi ja tulosi.

- Keskity syömiseen, kun syöt. Syö jokainen suupala ajatuksella. Tunnustele tekstuuria, maistele makua. Haistele tuoksuja. Älä tee muuta samalla.

- Tee mukavia asioita. Paljon. Kun keskityt johonkin, mistä sinulle tulee hyvä mieli, et ajattele syömistä tai herkuttelua. Palkitse itsesi mukavalla tekemisellä syömisen tai herkuttelun sijaan. Mukava tekeminen voi olla ihan mitä tahansa: kirjan lukemista, piirtämistä, kirjoittamista, puhelimessa puhumista, television katselua, liikuntaa, ystävillä vierailua... Lista on loputon.

- Jos joskus tekee mieli herkutella, salli se itsellesi. Osta vain vähän. Usko pois: se riittää. Kun herkuttelet, keskity herkutteluun. Älä katso televisiota tai lue samalla. Tutkiskele herkkuasi, ja anna sille kaikki huomiosi. Kun olet herkutellut, lopeta taas pitkäksi aikaa.

- Sokerilakko on vaikeaa, mutta useimmille on helpompaa olla kokonaan syömättä herkkuja kuin pitää esim. kerran viikossa karkkipäivä. Ensimmäinen viikko on vaikein. Minulla kesti kuusi (6) viikkoa, jotta sain selätettyä makeanhimon. Sitten sitä ei edes tehnyt mieli. Ja kun sitten maistoin entistä herkkuani, ei se maistunutkaan enää hyvältä.

Kaikkein tärkeintä on se, ettet tee laihduttamisesta elämäsi keskipistettä. Tuo elämääsi mukavia asioita, ja tee laihduttaminen siinä sivussa. Kyllä, se vaatii keskittymistä ja suunnittelua ja kaikkea, mutta jos mietit sitä ja vain sitä koko ajan, on onnistuminen vaikeampaa.