Muusikot vs. urheilijat - Mikä logiikka tässä on?
Urheilija osallistuu elämässään useisiin kilpailuihin. Aina jaksetaan kannustaa ja toivoa voittoa. Jos voittoa ei tule, todetaan että ensi kerralla sitten. Nyt vaan kovaa treeniä. Ensi kerralla kultaa.
Jos taas muusikko osallistuu useampaan kuin yhteen kilpailuun voittamatta, kyseessä on epätoivoinen pyrkyri, jonka olisi pitänyt jo kerrasta oppia että ei hänestä mitään tule. Miksei se tajua jo luovuttaa?
Millä logiikalla urheilijan kykyyn kehittyä urheilijana uskotaan ja sitä kannustetaan, mutta muusikon kykyyn kehittyä laulajana/soittajana ei uskota, vaan kilpailuihin osallistumista pidetään lähinnä säälittävänä?
Suomessa on niin paljon muusikkoja ja musiikin harrastajia, että on melkein pakko osallistua kilpailuihin, jotta nimi jää edes jollekin mieleen. Ei keikkabuukkaajat ja levy-yhtiöt huvikseen selaa jotain soundcloudia tai bandcampia tuntitolkulla niin kuin ei urheiluseurojen, joukkueiden ym. kykyjenetsijät tai muut sellaiset matkustele ympäri maata katselemassa jossain peräkylien urheilukentillä, että olisiko täällä joku hyvä urheilija meidän joukkueeseen.
Kommentit (7)
Muusikon tulee olla synnynnäisesti lahjakas musiikissa. "Amatöörit harjoittelee" on melko yleinen sanonta jopa muusikkopiireissä. Jos muusikon ura vaatii pitkäjänteistä työtä ja jatkuvaa harjoittelua, niin ei silloin ole ihmistä tarkoitettu muusikoksi. Musiikki on villiä ja vapaata, sen tulee tulla luonnostaan. Liika harjoittelu tekee ilmaisusta tylsää ja teknistä, jolloin musiikin sielu katoaa.
Urheilijaksi taas voi tulla kuka vain. Siksi siinä arvostetaan pitkäjänteistä yrittämistä ja tekniikan hiontaa.
Taiteen harjoittaminen ei ole kilpaurheilua.
Vierailija kirjoitti:
Muusikon tulee olla synnynnäisesti lahjakas musiikissa. "Amatöörit harjoittelee" on melko yleinen sanonta jopa muusikkopiireissä. Jos muusikon ura vaatii pitkäjänteistä työtä ja jatkuvaa harjoittelua, niin ei silloin ole ihmistä tarkoitettu muusikoksi. Musiikki on villiä ja vapaata, sen tulee tulla luonnostaan. Liika harjoittelu tekee ilmaisusta tylsää ja teknistä, jolloin musiikin sielu katoaa.
Urheilijaksi taas voi tulla kuka vain. Siksi siinä arvostetaan pitkäjänteistä yrittämistä ja tekniikan hiontaa.
No todellakaan kenestä tahansa ei voi tulla huippu-urheilijaa, vaan siihen vaaditaan sekä lahjakkuus että valtava määrä harjoittelua.
Taiteilijan tarkoitus on viihdyttää ja urheilijan tarkoitus kilpailla (joka myös on viihdettä).
Urheilussa paremmuus mitataan yleenäsä ajassa, senteissä tai muuten mitattivassa olevilla yksiköillä, kuten maaleina.
Laulamisessa paremmuuden mittaaminen on jonku näkemys, joko tuomaristo tai yleisö. Tosin urheilussakin on näitä höpölajeja, kuten taitoluistelu, jossa pärjääminen menestyy taidon lisäksi imagoon ja sen kautta saatuihin tuomaristopisteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Taiteen harjoittaminen ei ole kilpaurheilua.
Taiteen mittaaminen on myös aika vaikeaa. Kuka on maailman paras laulaja tai maailman paras piirtäjä tai maailman paras kirjailija?
Muusikot kai rinnastuisi ennemminkin näyttelijöihin, molemmat taiteenaloja, eikä niillä perinteisesti kai olla pidetty menestyksen mittarina kisoissa pärjäämistä. Vai onko Suomen parhaimmat näyttelijät sketsihahmokilpailujen voittajakaarti?
Vierailija kirjoitti:
Muusikon tulee olla synnynnäisesti lahjakas musiikissa. "Amatöörit harjoittelee" on melko yleinen sanonta jopa muusikkopiireissä.
Tuo on vitsi. Ehkä joku lahjakas, joka treenaa liian vähän ja on siksi jäänyt vain keskitasolle käyttää tuota tosissaan katkerana heittona vähemmän lahjakkaita, mutta häntä parempia kohtaan.
Menestyvät artistit eivät osallistu lainkaan kilpailuihin, vaan järjestävät konsertteja tai näyttelyitä joihin ihmiset ostavat lippuja, samoin he myyvät leyvyjä, tauluja, patsaita yms. tuotoksiaan.
Laulajan kilpailuun osallistumista voi verrata siihen että kolmiloikkaaja osallistuisi missikissaan.