Psykoosista parantuneita?

Millainen teidän psykoosi oli? En osaa kuvitella millainen sellainen voi olla. Uskooko ihminen silloin psykoosin sisältöön vai voiko tajuta että se ei ole todellista?

Mun mies meni ekaa psykoosiin ja uskoi harhansa täysin. Kai ensin on vaihe jossa epäilee onko ne totta, sit kun harhat jatkuu alkaa uskoa koko ajan.

Sit kun toinen pahempi jakso käynnistyi, oireita oli toistuvasti mut ei kovin pahoja. Jätti lääkkeet pois ja meni sit tosi huonoksi. Harhat pysyviä ja vaikeita.

Olen ollut psykoosissa kolme vuotta sitten. Sen jälkeen estolääkityksellä ja tapaan psyk. sairaanhoitajaa säännöllisesti.

Ihan hyvin on elämä sujunut. Opiskelen, tapaan kavereita jne. Itseäni on lääkityksen lisäksi auttanut huomattavasti liikunta. Lisäksi, vaikka viihdynkin hyvin yksin, yritän olla erakoitumatta liian pitkäksi aikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen, tekee hyvää nähdä muita ihmisiä. 

Tsemppiä kaikille saman kokeneille!

Vierailija kirjoitti:

Millainen teidän psykoosi oli? En osaa kuvitella millainen sellainen voi olla. Uskooko ihminen silloin psykoosin sisältöön vai voiko tajuta että se ei ole todellista?

Ihan täydessä psykoosissa ei voi tajuta,sehän on koko psykoosin idea. Jos tajuaisi ajatustensa harhaisuuden,ei olisi psykoosissa. On täysin tahdosta riippumaton tila. Myöhemmin kun harhat hälvenee ja tulee enemmän selviä hetkiä,on mahdollista kyseenalaistaa ajatuksiaan mutta aika vahvaa luottoa se vaatii muihin ihmisiin. Voit verrata sitä siihen että aivosi sanovat että tie on suora,mutta ihmiset ympärillä väittävät että se mutkittelee. Jos tunnet olosi turvalliseksi ja koet voivasi luottaa,saatat uskoa että tie todella mutkittelee vaikka aivosi välttäisivät muuta.

No mulla oli aistiharhoja. Sen verran henkilökohtainen ja mielenkiintoinen kokemus, etten halua kaivella sen enempää. En nähnyt ns. omiani mutta kuulin ns. puhetta. En ymmärtänyt itse tilaani.

Mun ymmärtääkseni psykoosissa ihminen alkaa näkemään asioiden välillä sellaisia yhteyksiä, joita ei oikeasti ole. Hän alkaa uskomaan, että monet asiat liittyvät häneen. Joku näyttää vihaiselta kaupassa - se varmasti liittyy häneen. Bussissa katseet kohtaavat, sillekin on jokin muu selitys kuin sattuma. Se bussissa olija kenties on seurannut häntä. Naapurien tavalliset tervehdykset rappukäytävässä ovatkin merkkejä jostain. Kaikille tiuskiva naapuri juonii salaperäisesti juuri häntä kohtaan jotain. Välinpitämättömästi moikkaavan naapurin käytös onkin juuri häntä kohtaan osoittettua tarkoituksellista välinpitämättömyyttä. Ystävällinen naapuri joka kysäisee samalla kuulumiset, on lähetetty ottamaan selvää hänen asioistaan.

Eikös tuollaiset liity psykoosiin? Sitten on varmaan muitakin oireita.

Vierailija kirjoitti:

Mun ymmärtääkseni psykoosissa ihminen alkaa näkemään asioiden välillä sellaisia yhteyksiä, joita ei oikeasti ole. Hän alkaa uskomaan, että monet asiat liittyvät häneen. Joku näyttää vihaiselta kaupassa - se varmasti liittyy häneen. Bussissa katseet kohtaavat, sillekin on jokin muu selitys kuin sattuma. Se bussissa olija kenties on seurannut häntä. Naapurien tavalliset tervehdykset rappukäytävässä ovatkin merkkejä jostain. Kaikille tiuskiva naapuri juonii salaperäisesti juuri häntä kohtaan jotain. Välinpitämättömästi moikkaavan naapurin käytös onkin juuri häntä kohtaan osoittettua tarkoituksellista välinpitämättömyyttä. Ystävällinen naapuri joka kysäisee samalla kuulumiset, on lähetetty ottamaan selvää hänen asioistaan.

Eikös tuollaiset liity psykoosiin? Sitten on varmaan muitakin oireita.

Merkityselämykset on psykoosille tyypillisiä, mutta eri ihmisillä ne voi olla erilaisia. Eikä niitä kaikesta tai kaikista ihmisistä saa.

En tiedä oliko puhdasoppinen psykoosi, muta kuvittelin muiden ihmisten olevan pahantahtoisia, tuijottavan ja juonivan minua vastaan. Tästä non kymmenen vuotta ja olen parantunut täysin. Ei vaikuta nykyiseen elämääni muuten kun sairasloma pidensi työelämään pääsyä ja jätti aukkoja cv:hen, mikä tietysti sinänsä harmittaa. Pienen vauvan kanssa kun nyt vastikään tuli valottua nämä vainoajatukset taas palattua, muttat unnistin ne ja tilanne normalisoitui kun sain taas univelkoja vähennettyä. Unettomuus ja vainoharhat mulla liittyvät selkeästi toisiinsa. 

ei yllättänyt että av:lla on hullua porukkaa näin paljon

Mulla on ollut vain ns prepsykoottisia oireita, liittyen hypomaniaan, deppressioon tai useimmiten unenpuutteeseen. Prepsykoottisia nämä ovat olleet, koska olen itse rationaalisesti kyennyt vielä tietämään, ettei kokemani ole totta/normaalia vaikka itse tuntemukset ja ajatukset ovat olleet hyvin todellisia.

Mulla on ollut nykyisellään, kun olen oppinut "hallitsemaan" oireiluani (haen apua ennenkuin sekoan), lähinnä vain fyysisiä harha-aistimuksia liittyen unenpuutteeseen. Nämä korjaantuvat tujummalla kemiallisella unella. Esimerkiksi, että lahje on märkä, vaikka ei ole. Tai kuuma kahvikuppi tuntuu jääkylmästä, joku taputtaa päätäni, makaan sängyssä vaakatasossa mutta koen selvästi, kuinka sänky olisi lähes pystyasennossa. Mitä pidempi unettomuus, sitä kovempia aistimuksia. Aistimukset sinänsä ovat hyvin todentuntuisia, voisin uskoa ne sinänsä täysin, mutta muut ominaisuudet kieltävät ne. Eli latson ja tunnustelen kädelläni lahjetta ja kangas on kuiva vaikka jalkaa vasten tuntuu märältä. Kahvikuppiin olen kaatanut kuumaa kahvia ja se höyryää, tuntuu suussa kuumalle vaikka kuppi käteen tuntuu jäiseltä jne..

Vierailija kirjoitti:

ei yllättänyt että av:lla on hullua porukkaa näin paljon

Toisaalta meille hulluille mukava nähdä ettemme ole yksin,vaan meitä on muitakin!

Mielenkiintoinen ketju. Jään seuraamaan. Kiitos että jaatte tarinanne, näistä saa paljon vertaistukea kun tietää ettei asioiden kanssa ole yksin ja voi anonyymina seurata rauhassa ilman että alkaa ahdistaa! 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä joka joutui osastolle ja tuli pitkä kuuri lääkkeitä ja terapiaa. Ei siitä koskaan ihan tervepäistä tullut. Hyvin älykäs ja välillä vaikuttaa olevan ihan ok mutta sitten täysin yllättäen heittää kaiken päälaelleen, poistaa ystävät elämästään ja palaa kuukausien päästä niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Lopetin kaiken yhteydenpidon lopulta kun sain vaan paskaa niskaan. Jotenkin sille jäi sellanen yli-ihmisen harhakuvitelma itsestään että hän on jotain henkisesti suurempaa kuin muut. Lisäksi vielä tutkii just noita itämaisia filosofeja ja "tyhjentää mieltä" koko ajan ja hokee kuinka vain tämä hetki on todellinen. Mitään se ei pysty suunnittelemaan koska on vain tämä hetki mutta haaveilee senkin edestä ja jonkun pitäisi nekin haaveet toteuttaa. Kertakaikkiaan kuluttava ihminen.

Viimeisin niitti oli se että se oli tulossa kylään ja kaikki vaikutti normaalilta kunnes uhkasi sitovansa mut köydellä kiinni puuhun ja jättävänsä ulos yöksi paleltumaan. Varsinainen Dr Jekyll ja Mr Hyde, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi pamahtaa päin näköä. Ei käy töissä, vanhempansa elättävät. Tuolla ihmisellä on tosiaan kolme korkeakoulututkintoakin ettei ihan tyhmimmästä päästä muutoin. Lopulta uskoin ettei sitä mukavaa ja ihanaa ihmistä ole olemassa tai se on vaan opeteltu kuori/rooli ja se sairas, pahantahtoinen ihminen siellä alla on se todellinen.

Minulla on myös pari kaveria jotka ovat olleet psykoosissa parit kerrat. Toisen kanssa kävi suurinpiirtein samalla tavalla kuin sinun ystäväsi kanssa, mutta toinen on oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi ystävä joka joutui osastolle ja tuli pitkä kuuri lääkkeitä ja terapiaa. Ei siitä koskaan ihan tervepäistä tullut. Hyvin älykäs ja välillä vaikuttaa olevan ihan ok mutta sitten täysin yllättäen heittää kaiken päälaelleen, poistaa ystävät elämästään ja palaa kuukausien päästä niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Lopetin kaiken yhteydenpidon lopulta kun sain vaan paskaa niskaan. Jotenkin sille jäi sellanen yli-ihmisen harhakuvitelma itsestään että hän on jotain henkisesti suurempaa kuin muut. Lisäksi vielä tutkii just noita itämaisia filosofeja ja "tyhjentää mieltä" koko ajan ja hokee kuinka vain tämä hetki on todellinen. Mitään se ei pysty suunnittelemaan koska on vain tämä hetki mutta haaveilee senkin edestä ja jonkun pitäisi nekin haaveet toteuttaa. Kertakaikkiaan kuluttava ihminen.

Viimeisin niitti oli se että se oli tulossa kylään ja kaikki vaikutti normaalilta kunnes uhkasi sitovansa mut köydellä kiinni puuhun ja jättävänsä ulos yöksi paleltumaan. Varsinainen Dr Jekyll ja Mr Hyde, koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi pamahtaa päin näköä. Ei käy töissä, vanhempansa elättävät. Tuolla ihmisellä on tosiaan kolme korkeakoulututkintoakin ettei ihan tyhmimmästä päästä muutoin. Lopulta uskoin ettei sitä mukavaa ja ihanaa ihmistä ole olemassa tai se on vaan opeteltu kuori/rooli ja se sairas, pahantahtoinen ihminen siellä alla on se todellinen.

No huh, tällä kaverillasi taitaa olla kyllä vähän muustakin kyse kuin pelkästä psykoosista. Kuulostaa joltain psykopaatilta.. Suurin osa psykoosiin sairastuneista on kuitenkin ihan "tavallisia"ihmisiä.

Totta, niin onkin, jopa hänen oma perheensäkin sanoi minulle että tuolla ystävälläni on "liikaa ongelmia" vaikka kovasti hänen hyviä puoliaan halusivat korostaakin.

Psykoosihan voi tosiaan tulla kenelle vain tavalliselle ihmiselle vaikka liiallisen valvomisen takia eli en todellakaan halua niputtaa kaikkia psykoosin saaneita/kokeneita samaan nippuun.

En yhtään ihmettele että on vaikeaa jos oma perhekin puukottaa selkään

30! Olet tosi sulonen. Ihanasti avasit--^

Kiitos vastanneille. Todella mielenkiintoisia kokemuksia. Itsellä ollut psykoottisia oireita jo aika pitkän tovin, tosin ei hallusinaatioita (ainakaan vielä). Olen vihdoin hakenut apua ja mua aletaan piakkoin tutkimaan, että sinällään hätää ei ole, mutta pelko on todella kova siitä, että mitä jos en pääsekkään opiskelemaan unelma-ammattiani sosiaali- ja terveysalalle näiden oireiluitten takia, ja jos sairastun psykoosiin.

-Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille. Todella mielenkiintoisia kokemuksia. Itsellä ollut psykoottisia oireita jo aika pitkän tovin, tosin ei hallusinaatioita (ainakaan vielä). Olen vihdoin hakenut apua ja mua aletaan piakkoin tutkimaan, että sinällään hätää ei ole, mutta pelko on todella kova siitä, että mitä jos en pääsekkään opiskelemaan unelma-ammattiani sosiaali- ja terveysalalle näiden oireiluitten takia, ja jos sairastun psykoosiin.

-Ap 

 

Ei psykoosi estä alalle opiskelua, tietenkin akuuttina se ei saa olla, mutta mielenterveysongelmat menneisyydessä eivät estä alan opiskelua, jos sitä pelkäsit (rikostaustaa sen sijaan ei saa olla).

pahinta on juuri näissä psykooseissa se, miten heitä hoidetaan sairaaloissa eli pietään lähinnä eläiminä joille syötetään pillerieitä ja pidetään zombiemaisessa tilassa

eräskin kaveri sai lääkkeistä diabeteksen ja vuosia joutui laitoskierteeseen, tuo ihmisten hoitaminen" on demonista rääkkäystä ja sairasta, omiakin kokemuksia on osastolta, se on helvetin esikartano

https://blogbook.fi/juhakurvinen/hullujenhuoneen-kauhut-julki/

mutta nykyään itse parannan sairaita ja ajan ulos riivaajia, riivaajathan noissa psykooseissa usein ovat taustalla

MoosesAbraham kirjoitti:

pahinta on juuri näissä psykooseissa se, miten heitä hoidetaan sairaaloissa eli pietään lähinnä eläiminä joille syötetään pillerieitä ja pidetään zombiemaisessa tilassa

eräskin kaveri sai lääkkeistä diabeteksen ja vuosia joutui laitoskierteeseen, tuo ihmisten hoitaminen" on demonista rääkkäystä ja sairasta, omiakin kokemuksia on osastolta, se on helvetin esikartano

https://blogbook.fi/juhakurvinen/hullujenhuoneen-kauhut-julki/

mutta nykyään itse parannan sairaita ja ajan ulos riivaajia, riivaajathan noissa psykooseissa usein ovat taustalla

Älä puhu paskaa. Juu tiedän noita lääkkeitä jotka aiheuttavat diabetesta ja ylipainoa... No siinä on paljolti myös ihmisen muu toiminta osallisena. Sitten kun tilanne on tasapainottunut, voi lääkärin kanssa keskustella paremmin sopivasta lääkityksestä.

Huomaa, että sinulla ei ole lääkitystä, mutta psykopttiset oireet vahvat.