Jatkuvat pitkät sairaslomat työpaikalla..

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun vuoden verran uudessa työssä, kaksivuorotyö. Olen kokenut raskaaksi ja ahdistavaksikin työkavereiden (30v-45v) jatkuvat sairaslomat. Pidempiä viikon-viikkojen poissaoloja. Työkaverit jotka ovat olleet ns. Terveitä tähän asti niin ovat hekin alkaneet sairastella... Sen lisäksi että on ihmisiä joilla on jo valmiiksi esim. Selkävaivaa tms. Huomaan että oma innostus töissä laskee kun jatkuvasti työvuorot vaihtuu, vapaapäivinä töihin kysytään ym. Tulee olo että tekis mieli vaihtaa työpaikkaa:( täytyisi itsekin jaksaa ja pelottaa jo kohta koska itse soitettava että olen pois. Päässä pyörii työ jo vapaa aikanakin. Uutena työntekijänä en saisi valittaa ja olla vaan reipas. Kuinka tässä toimia?

Lisään vielä... Onko tämmöinen ihan normaalia? Miksi pomo ei puutu tähän asiaan vai onko niin että tietyt tyypit vaan saa saikkua hakea kun ovat olleet pitkään kyseisessä paikassa töissä. Ymmärrystä ei heru jos lapsi sairastuu tms. Kokemusta on tästä... kerran olen joutunut lapsen vuoksi pois olemaan. AP

Paska työpaikka. Eikä ole normaalia toimintaa työntekijöiltä eikä esimieheltä. Vaihda uuteen työpaikkaan mahd pian ettet itsekin sairastu.

Ainakin omalla työpaikallani esimiehen tehtävänä on ottaa sairauspoissaolot puheeksi, kun niitä kertyy tietty määrä päiviä tai sairauspoissaolokertoja. Mutta ei tästä kerrota työyhteisölle, eli voi hyvinkin olla, että näiden työntekijöiden kanssa on puhuttu ja vaikka prosessit työterveyshuollonkin kanssa meneillään, siitä ei vaan ulkopuolisille voida kertoa.

Hoitoalalla ainakin on tänä päivänä niin paljon erilaisia työkykyongelmia että ei aina tiedä, mitä pitäisi tehdä. On erilaista tuki- ja liikuntaelinsairautta, mielenterveysongelmia, pahanlaatuisia sairauksia jne. Ja ihan nuorilla, parikymppisilläkin hoitajilla.

Osittain uskon tämän johtuvan työn raskaudesta ja työmäärän kasvusta. Ja, kuten sinäkin kuvaat, johtaa helposti kierteeseen, jossa muukin porukka alkaa väsyä ja joko sairastelee tai vaihtaa työpaikkaa. Mutta osittain varmaan johtuu työyhteisöistä; hoitoalalla ilmenee aivan hurjat määrät epäasiallista käyttäytymistä työkavereita kohtaan, eikä se johtaminenkaan aina niin viimeisen päälle ole. Löytyy kuitenkin sellaisiakin työyhteisöjä, joissa sairauspoissaolot eivät ole ongelma.

Ei ole normaalia, ja sairauspoissaolot pitäisi ottaa keskusteluun. Jokaisessa hyvin johdetussa työpaikassa on varhaisen puuttumisen malli ja työkyky arvioidaan uudemman kerran, jos on jatkuvia poissaoloja. Kalliiksi tulee firmalle roikottaa listoilla ihmisiä, jotka eivät tee töitä, mutta nostavat kuitenkin palkkaa.

Ota asia suoraan puheeksi pomosi kanssa. Tyhmä kyllä on, jos ei itse ymmärrä, että puuttumattomuus sairastuttaa loputkin, ja tyhjästä saikuttelusta tulee lopulta talon tapa ja lopulta firma menee konkkaan.

Julkinen sektori on sitten toinen asia, siellähän yhä edelleen pidetään loppuvuodesta "pitämättömät" saikut, veronmaksajien rahoilla.

Omalla työpaikallani on käynyt juuri näin. Alkusyksyllä tehtiin muutoksia, vähennettiin väkeä ym., työmäärä lisääntyi rajusti. Väki alkoi voida huonosti, oli itkeviä ihmisiä työpaikalla, sairaslomien määrä nousi potensseissa, terveiden oli tehtävä sairaiden työt. Nekin, jotka yleensä eivät ole koskaan sairaslomilla, sairastuivat. Sana huonoista työoloista on kiirinyt ympäriinsä ja sijaisia on vaikea saada, ei kukaan hullu halua moiseen menoon. Osa työntekijöistä on jo vaihtanut työpaikkaa, osa lähtee opiskelemaan parempiin hommiin.

Korkea sairaslomaprosentti kertoo työn rasittavuudesta eikä korkeasta lintsariprosentista.

No jos sinä olet terve, niin kaikki ihmiset eivät ole.