Muistin ensimmäistä kertaa erään lapsuuden tapahtuman, jonka olin kyllä aina muistanut

Aamuseitsemäin maissa heräsin säpsähtäen, kun muistin erään ahdistavan tapahtuman lapsuudestani. Erikoista tässä on, että olen aina muistanutkin sen.

Kerron tässä välissä, että ajankohdasta huolimatta alkoholilla ei ole osuutta erikoisen kuuloiseen tapahtumaan, en nimittäin käytä päihteitä.

Jossain vaiheessa aamuseitsemän aikaan olin herännyt unesta. En vielä ollut täysin valvetietoisuudessa enkä ollut vielä avannut silmiäni. Mieleeni tuli tapahtuma ala-asteajoilta. Olin isosiskoni ja kaverini kanssa asuinlähiömme kerrostalon pihalla. Oli syksy. Naapuruston lapsia, isosiskoni ikäisiä ja hieman vanhempia, kerääntyi talon pihalle. Siskoni johdolla juoksimme talon kulman taakse piiloon. Lapset alkoivat huutaa siskoni nimeä. Siskoni käski minua ja kaveriani pysymään kulman takana ja sanoi asiallisesti, että hänen täytyy mennä lasten luo.

Katselimme kaverini kanssa, kun siskoni meni talon pihalle seisomaan, ja lapset kerääntyivät seisomaan hajanaiseen rinkiin hänen ympärilleen. Sitten lapset alkoivat vuorotellen vahingoittaa siskoani, joku potkaisemalla, toinen sylkäisemällä hänen päälleen. Lapset toimivat systemaattisesti, laskelmoiden.

En muista mitä tunteita tunsin katsellessani sitä. Olin kai enimmäkseen hämmentynyt. Ymmärsin totta kai, että lapset olivat "tuhmia", mutta minua hämmensi, koska se näytti siltä, että heidän "kuuluu tehdä niin", että heillä oli omat säännöt, joita he noudattivat, ja siskoni tavallaan viestitti suhtautumisellaan, että hän allekirjoittaa säännöt. Nyt aikuisena ymmärrän, että hämmennyksen eli ristiriidan kokemuksen aiheutti se, että lapsen mieleni ei vielä osannut erottaa selkeästi arvoperustaista moraalia sääntöjen noudattamisesta eli kodifioidusta "moraalista".

Joka tapauksessa, erikoista tässä on, että olen aina muistanut tapahtuman. Se on aina ollut osa kokemusmaailmaani ja -historiaani, mutta vasta tänä aamuna, ollessani hädin tuskin hereillä, muistin sen. Ehkä vasta nyt tavallaan tajusin sen merkityksen, sen kauheuden, sen moraalisen vääryyden.

Näinkin voi siis käydä.