Voiko mies olla liian itsenäinen naisille?
Jos on ns. oman tiensä kulkija ja pärjää täysin omillaan, niin voiko jotkut naiset kokea itsensä tarpeettomiksi tällaisten miesten kanssa parisuhteissa?
Kommentit (20)
Miksi voisi. Itseäni miehenä viehättää naisessa juuri itsenäisyys ja se, että on kanssani vain ja ainoastaan koska niin haluaa.
MGTOW-miehet on naisille liian itsenäisiä.
Vierailija kirjoitti:
MGTOW-miehet on naisille liian itsenäisiä.
Oikeasti itsenäiset eivät tarvitse mitään lammasmaisia ohjenuoria seurattavakseen
" Jos on ns. oman tiensä kulkija ja pärjää täysin omillaan, niin voiko jotkut naiset kokea itsensä tarpeettomiksi tällaisten miesten kanssa parisuhteissa?"
Miksi minulle (miehenä) tulee tästä kysymyksestä mieleen Matti Nykäsen lohkaisu, joka menee seuraavasti: Rakkaus on kuin lankakerä; siinä on alku ja loppu.
Mutta, mutta joskus olen pienessä mielessäni ajatellut, että yksi syy miksi olen ikisinkkku johtunee osaksi siitä, että olen kovin itsenäinen (,ehkä hieman myös itsepäinen). On kovin vähän asioita, joihin erityisesti tarvitsisin rinnalleni naista tai asettumista parisuhteeseen. Sen sijaan, että uskoisin, että tasa-arvoinen ja parisuhde saattaisi antaa minulle -tai meille- enemmän kuin uskaltaisin juuri nyt edes ajatella. Mutta parisuhde on tai luullakseni on myös luopumista, mutta kyvystä myös ottaa. Kahdesta ihmisestä täytyy kasvaa osaksi myös kaksi: me, tai meidät yhdessä.
En minä halua liittoon, jossa olen toiselle itsestään selvä ja toivottavasti en alennu kohtelemaan toista itsestään selvänä. Tosin sanoen en halua liittoon, jossa toinen aattelee, että tuossa tuo nyt on, mutta itsenäisenä pärjäisin myös. - Vaikka toisaalta samaanaikaisesti täytyisi kyetä seisomaan omilla jaloillaan, koska olisi kovin raskasta olla toiselle koko maailma.
Jos joku sanoo olevansa oman tien kulkija, minulle tulee mieleen tyyppi, joka ei tee mitään miellyttääkseen muita. Sellainen kaveri suunnittelee itse kesälomansa, ei edes kysy puolisolta, mitä tämä haluaisi tehdä eikä tee kompromisseja. Kun puoliso kysyy, mites kesälomalla, toinen sanoo, että otin loman elokuuksi ja lähden Pohjois-Norjaan patikoimaan. En itse halua puolisoa, jolle olen yhtä tärkeä kuin viereisen talon naapuri.
Jos mies ei pidä yhteyttä, ei ole aikaa nähdä ja mieluummin istuu erämaamökillä yksin kaikki lomat, niin sen verran itsenäiseksi menee, ettei suhteesta varmaan tulisi mitään.
Jep. Jos haluaa olla itsenäinen, kuten kuvailtu yllä, kannattaa ehkä ennemmin etsiä naisia, joiden kanssa hengata silloin tällöin. Asua eri osoitteissa. Silloin ei tule annettua valheellisia odotuksia naiselle.
Minusta on luonnollista, että parisuhteessa kumpikin ovat itsenäisiä ihmisiä. Ollaan erillisiä ihmisiä, jotka nauttivat toistensa seurasta. Halutaan jakaa oma elämänsä toisen kanssa, koska toisessa on jotain erityistä ja yhteistä on niin paljon että tämä toimii.
Tottakai jotkut ihmiset ovat "liian itsenäisiä" joitain parisuhteita varten. Mutta parisuhteita on monenlaisia ja oleellista on mielestäni se, että kumpikin on tyytyväinen. Jos toinen haluaa viettää enemmän aikaa toisen kanssa kuin toinen, niin tottakai siinä jompikumpi joutuu tekemään jotain mitä ei halua. Silloinhan parisuhde ei voi olla hyvä, jos toinen on tyytymätön.
Itsenäisyys on hyvästä. Mutta jos itsenäisyys ilmenee toista ihmistä kohtaan enemmänkin itsekkyytenä, niin tuskin parisuhteesta tulee mitään. Itsenäisen ihmisen kanssa on hyvä olla yhdessä, sillä silloin vuorovaikutuksessa molemmat ovat vastuussa siitä, että parisuhde on kunnossa. Itsenäisyys joka tukee ystävyyttä, parisuhdetta tai rakkautta, on juuri parhaimman laatuista itsenäisyyttä. Molemmilla on hyvä olla yksinään, mutta kaksi itsenäistä yhdessä saa niin paljon enemmän. Kilvoitelkaa toistenne auttamisessa.
Mitä se itsenäisyys tarkoittaa sitten? Sitä että kaiket illat ramppaa vain omissa harrastuksissaan tai omien kavereiden kanssa jossain viilettämässä olisi kyllä liikaa. Minulle on tärkeää että kumppanini on samalla paras ystävä minulle enkä minä hänelle vain joku panoalusta jonka kanssa nähdään kunnolla pari kertaa kuussa ja jolle ei avauduta mistään syvällisestä.
Kommenteissa on tullut erittäin hyviä asioita esiin. Minkälainen oman tien kulkija siis olet ap? En usko, itsenäistä naista itsenäinen mies pelottaisi, mutta kyllähän siinä saattaa sapelit kalahdella ennen kuin löytyy molemmille sopiva yhteinen tie. Epävarman naisen ei taas kannata lähteä tuollaisen miehen matkaan, sillä siitä ei tule kummallekaan mukavaa. Minkälaista suhdetta etsit?
Minä olen itsenäinen yh-isyydestäni johtuen. Mulla on siis perhe....en ole yksin. Tätä naisten on vaikee tajuta...kuvittelevat että oisin jotain hirveesti vailla. Naista tarvisin vain juttu- ja seksiseuraksi. Muutenkin näen naiset vain hetken huvina...ottavat., lähtevät ja eroavat. Sen sijaan lapset ovat jotain pysyvää joihin panostaminen kannattaa....ts. riskiä menettää sijoituksensa ei oo. Nainen on siis lähinnä harmitonta ajankulua ja ei tärkeessä roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itsenäinen yh-isyydestäni johtuen. Mulla on siis perhe....en ole yksin. Tätä naisten on vaikee tajuta...kuvittelevat että oisin jotain hirveesti vailla. Naista tarvisin vain juttu- ja seksiseuraksi. Muutenkin näen naiset vain hetken huvina...ottavat., lähtevät ja eroavat. Sen sijaan lapset ovat jotain pysyvää joihin panostaminen kannattaa....ts. riskiä menettää sijoituksensa ei oo. Nainen on siis lähinnä harmitonta ajankulua ja ei tärkeessä roolissa.
Entäs sitten kun lapset ovat jo niin isoja,etteivät kaipaa/tarvitse sinua..hengaatko sitten lastesi äidin kaa vai miten täytät tyhjiön..sitten jo ikä taitaa alkaa tehdä tehtävänsä..ja eipä kovin moni nainen lähde sulle pitkäaikaisiksi kumppaniksi..kyllä se metsä vastaa aina lopuksi miten sinne huutaa..tulet kyllä huomaamaan lopulta.
Minun mieheni sanoo ihan suoraan, että olisi elänyt onnellisen elämän sinkkunakin. Huonolla itsetunnolla varustettu puoliso ehkä ymmärtäisi tuon väärin.
Koska mies on hyvä puoliso ja erinomainen isä, minun on helppo ymmärtää hänen pointtinsa. Hän on perusonnellinen ihminen, mikä ei mitenkään vähennä hänen rakkauttaan meihin. Itse olen toisenlainen luonne, en usko että olisin elänyt perheettömänä onnellisen elämän.
Mua ainakin harmittaa, kun mies ei yleensä suostu syömään mun tekemää kotiruokaa (joka kelpaa kyllä kaikille muille tuntemilleni ihmisille). Sitten se vaan lämmittelee jääkaapista jotain nakkeja itselleen...
Ei myöskään suostu tervehtimään kun hän tai minä palaa illalla kotiin. Istuu hiljaa ja pelailee.
No mutta eikös nainen aika tarpeeton olisikin? Parisuhde kun yleensä tarkoittaa, että rakennetaan yhteistä elämää ja yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Jos toinen haluaa vain kulkea omia polkujaan, niin mihin hän parisuhdetta edes tarvitsee? Jakamaan asumiskuluja? Luulisi, että silloin riittää ihan vaan kämppäkaveri tai ottaa alivuokralaisen.
Mieheni oli juuri tuollainen oman tiensä kulkija kun tapasimme. Hän viihtyi yksinään, matkusteli yksin paljon ja hänen työnsäkin oli yksinäistä. Minä olin itsenäinen ja rauhallinen myös, mutta toisissamme löysimme ihmisen, joka mahtui yllättävän hyvin omaan elämään mukaan. Toinen vain solahti siihen ja ristiriitoja ei oikeastaan tullut. Emme tee kaikkea yhdessä ja molemmilla on omat juttunsa, joihin toinen ei sotkeudu millään tapaan, mutta onhan elämä mukavampaa kahdestaan kuin yksin.
Läheisriippuvaisille ja korostetun hoivavietin omaaville saattaa ollekin.