Kysymys teille joilla on facebookissa 500-1000 tai enemmän kavereita?
Mistä oikein tunnette noi kaikki? Oletteko tavanneet noi kaikki? Toihan on saman verran melkein kuin jossain varuskunnassa on sotilaita. Erityisesti tätä huomaa nuorilla naisilla. Itselläni on vain 50 kaveria jotka koostuvat sukulaisita, kavereista, koulu ja jääkiekkojoukkueen kavereista.
Kommentit (3)
Mulla ei ole kuin 100-200, mutta voisi hyvin olla viisisataa, jos FB olisi keksitty, kun olin vähän nuorempi. Olin isossa lukiossa ja yhden lukiovuoden vaihdossa ulkomailla. Takaisin tultuani tulin luonnollisesti vuotta nuorempien sekaan takaisin lukioon. Luokaton lukio, josta seurauksena on eri ihmisten kanssa tunneilla. Tuosta tulisi helposti esim. 40 kaveria per koulunvaihto, yhteensä 120 + vaihtovuodesta olisi muuten tullut isäntäperhe ja sen sukulaisia yms. Eli helposti kolmessa vuodessa 150 FB kaveria. Siitä yliopistoon, aktiivinen opiskelijajärjestössä, jossa kontakteja toisiin yliopistoihin + vaihtovuosi. Helposti taas 100-200 FB-tuttua lisää viidessä vuodessa. Siitä töihin, lapsen hankinta (=äitipiirien kautta kavereita) ja mahdolliset kaverit harrastusten kautta + sukulaiset, niin äkkiäkös 10 vuodessa tulee täyteen 500 tuttavuutta.
Mulla on himpun alle 500 kaveria facebookissa, vaikka olen melko introvertti. Olen asunut koko ikäni pk-seudulla ja käynyt ala- ja yläasteen sekä lukion kaikki eri kouluissa ja siten jo vanhoja koulukavereita on paljon. Suurin osa kavereista taitaa kuitenkin olla korkeakoulusta, jossa samalla vuosikurssilla aloitti yli 300 opiskelijaa ja opiskelijatoimintaa oli paljon. Siinä verkostoitui ihan huomaamatta. Näiden lisäksi on sitten vielä entiset ja nykyiset työkaverit neljästä eri työpaikasta sekä muutamat harrastuskaverit, sukulaiset ja perhetutut.
Vanhoja koulukavereita, työkavereita, perhetuttuja, sukulaisia, kavereita joihin tutustunut baarissa/harrastuksissa/matkoilla.. En ota ketä vain kaveriksi eli kaikki on tuttuja ja kaikkien kanssa pysähtyisin rupattelemaan, jos törmäisin sattumalta.
Mutta! Taidan olla aika monelle hyvän päivän tuttu, koska mua ei koskaan pyydetä mihinkään. Onneksi menee vuodenvaihdekin töissä, niin ei tarvii kiusaantua siitä, että ei kutsuttu mihkään juhliin.